Pitäisi olla, osa 3

Edellinen osa meni vähän plörinäksi, mutta yritän nyt  ilmaista itseäni vähän skarpimmin. Eli, mitäs kaikkea vielä pitäisikään olla? Mitä meiltä puuttuu?


Hypoteesirekisteri

Tiede etenee arvausten, testauksen ja likimäisen varmistuksen kautta uusiin, parempii arvauksiin. Näitä arvauksia kutsutaan nimellä teoria, jos kyse on uskottavasta ja laajaa kannatusta saavasta arvauksesta.

Jos taas on kyse hieman rohkeammasta tai vallan uudesta teoriasta, siitä käytetään nimitystä hypoteesi.

Hypoteeseista suurin osa esitetään tieteen ulkopuolella. Toisin sanoen niiden testaaminen jää yleensä aika olemattomaksi. Tämä on mielestäni vakava ongelma... siis tarkoitan, että tieteen kannalta on ongelmallista, kuinka niin monet epätieteelliset ihmiset keksivät paljon tiedemiehiä parempia hypoteeseja.

Lisäksi nämä kansalaisten itse keksimät uskomukset voivat saavuttaa suurta kuuluisuutta ja kannatusta kansan keskuudessa.

Yleensä hypoteesi syntyy jossain peräkylässä, paikallisen baarin perimmäisessä looshissa. Sieltä se sitten hitaasti ja vaivalloisesti etenee kaveripiiriin, lehtien mielipidepalstoille, kolumneihin - ja lopulta siitä ovat kuulleet kaikki muut paitsi niin sanotut asiantuntijat. Jotta epätieteelliset hypoteesit voisivat tulla laajemmin myös tiedemiesten tietoisuuteen, tarvittaisiin systemaattinen hypoteesirekisteri.

Hypoteesirekisteri voisi olla esimerkiksi Wikipedian kaltainen nettisivusto. Ainoa ero olisi se, että hypoteesi voisi perustua mututuntumaan. Se pitäisi tietenkin perustella joten kuten järkevästi, mutta varmoja faktoja ei tarvittaisi.

Näistä hypoteeseista sitten klikkausten perusteella nousisivat etusivulle hurjimmat ja yllättävimmät. Kaikki saisivat vapaasti kommentoida uusia hypoteeseja ja esittää niihin parannuksia.

Jos jokin hypoteesi saisi kyllin laajaa kannatusta, sen todenpitävyys tutkittaisiin. Jos joku tutkija olisi jo aiemmin osoittanut hypoteesin vääräksi, se kerrottaisiin sivuilla selkeästi. Näin myöskään tutkijat itse eivät useaan otteeseen vuosikymmenten varrella testailisi samoja jo vääräksi todettuja hypoteeseja - onhan nimittäin tieteen ja tietosanakirjojen varsinainen tarkoitus listata tietoa - eikä vääriä oletuksia.

Väärät oletukset katoavat tutkasta nopeasti ja sitten ne taas ilmestyvät, leviävät ja vievät resursseja, kun niitä testataan ja todennetään vääräksi - unohdetaan - ja sitten taas uudelleen keksitään.

Tällä hetkellä avoimille kysymyksille tai väärille oletuksille ei ole omaa sivustoa, mikä on virhe.

Hypoteesirekisterin lisähyöty olisi siinä, että  tutkijat voisivat aina tarvittaessa tarkistaa oman alansa urbaanit legendat ja kansan omat olettamukset. Näin olisi helpompi kirjoittaa populaaritieteellisiä julkaisuja, joissa lukijan lähtötaso on sopiva - ja jossa puututaan virheellisiin, vanhentuneisiin tai tuulesta temmattuihin uskomuksiin.

Jos minä saisin päättää, mitä Pekka Himasen tulevaisuusvaliokunnan 700.000 eurolla pitäisi tehdä - niin paljon ennemmin minä perustaisin hypoteesirekisterin. Voi olla, että Himasen tutkimukset joka tapauksessa lopulta päätyisivät sinne samaan osoitteeseen.


Lopuksi: Ensimmäinen hypoteesi lisättäväksi rekisteriin

NIELURISOJEN MYSTEERI

Viime viikon uutisissa paljastettiin, että umpilisäkkeellä on sittenkin tärkeä rooli ihmiskehossa. Se ole turha jäänne, kuten aiemmin on oletettu, vaan suojelee hyödyllisiä suolistobakteereja.

Samalla tavoin olen jo pitkään pohdiskellut, etteivät myöskään nielurisat ole pelkkä riesa - flunssapöpöjen kivulias kasvatusalusta.

Oma hypoteesini on, että nielurisat ovat sosiaalisesti merkityksellinen elin. Ne toimittavat vasta-aineet suuhun, josta ne suukottelun seurauksena siirtyvät ihmiseltä toiselle. Kitarisat tarjoutuvat tulehtumaan juuri siinä paikassa ja juuri siksi, jotta sylkeen sekoittuisi luonnon oma rokote. Ne sijaitsevat lähellä sylkirauhasia, mutta kyllin syvällä, jotta eivät tulehtuessaan haittaa puhumista tai pureskelemista.

Vastaavasti kitarisat lisäävät vasta-aineita aivastukseen. Aivastuksen tehtävä ei siis ole levittää tauteja, vaan pikemminkin levittää lääkettä tautiin - kunhan yksi ihminen on ensin toiminut koekaniinina ja sairastanut taudin läpi. Jos hän ei selviä, muut ehkä selviävät, saatuaan apua taisteluun.

Tiedetään jo entuudestaan, että ihmiset, kuten muutkin laumaeläimet (koira, rotat, apinat jne.) suukottelevat toisiaan parantaakseen koko lauman vastustuskykyä.

Kitarisojen poistamisesta ei ole yksilölle suurtakaan haittaa. Modernin lääketieteen perspektiivi on hyvin yksilökeskeinen, mistä syystä yhtisön tarvetta palvelevan elimen funktio ei ehkä ole ensimmäinen ja automaattinen oletus.

Mietitään hetki: minkä takia ihmisen aivastus ampuu limaa ja taudinaiheuttajia useiden metrien päähän? Miksi evoluutio olisi kehittänyt sellaisen räkäkanuunan ja pöpöjen katapulttimekanismin? Vakavien tautien torjunnassa tärkeintä on se, että kaikki eivät kuole. Virusten itämisaika on aina kohtalaisen pitkä. Parempi, jos elimistö herää vaaraan jo etukäteen, eikä vasta silloin, kun virukset ovat monistaneet itsensä ja levinneet koko kehoon. Aivastuksen mukana kulkeutuva informaatio käynnistää vastatoimet.

Miksi muuten elimistö kuljettaisi nujertamansa virukset suuhun kuolemaan? Voisiko yhteisöllinen näkökulma ratkaista arvoituksen?