Pientä hahmottelua omaksi iloksi.
Toistaiseksi tammi-helmikuussa olen julkaissut lähinnä viime vuoden jämäpaloja. Kirjoitusten laatu ei ole ollut päätähuimaava. Suunnittelemani "astetta tärkeämmät" kirjoitusprojektit ovat siinä määrin massiivisia, etten ole tohtinut niihin vielä tarttua.
Esittelen lyhyesti tämän vuoden tulevia juttuja, vähän kuin uudenvuodenlupauksena.
Vuoden 2012 jälkikatsaus
Julkaisin viime vuonna 95 tekstiä. Se on tolkuttoman paljon enemmän kuin mitä alunperin ajattelin ja siinä on ainakin puolet liikaa. Tänä vuonna julkaisujen määrää olisi pakko saada rajoitettua. Mutta kuinka? Siitä minulla ei ole hajuakaan.
Kirjoitan sen mukaan miten ideoita tulee. 95 blogi-tekstiä tarkoittaa, että 95 päivänä vuodesta olisin voinut käyttää aikani johonkin hyödyllisempään. Esimerkiksi olisin voinut kirjoittaa kouluesseitä ja suorittaa puuttuvia syventäviä opintoja. Olisin voinut myös etsiä palkkatöitä.
Toistaiseksi blogi ei ole teettänyt minulle ainuttakaan työtarjousta, eikä minua ole kutsuttu asiantuntijaksi yhteenkään television asiaohjelmaan, vaikka olen kaikkien alojen asiantuntija.
Vaikka tiesin tämän, kirjoitin silti 95 blogitekstiä, mikä joissakin maissa johtaisi välittömään pakkohoitoon. Suomessa onneksi valtion turvaverkko on niin väljä, että luovien alojen hullut putoavat sen läpi kuin kotiavaimet sadekaivon ritilästä.
Viime vuoden julkaisuissa oli silti muutamia, jotka kannatti kirjoittaa. Jotkin aiheet oli hyvä saada vihdoin käsiteltyä - ihan vain terapeuttisessa mielessä - ja joistakin teksteistä tuli parempia kuin mitä lähtökohdat antoivat odottaa.
Ennalta suunniteltuja aiheita viime vuodelle olivat
relativismi (pitkin vuotta),
alkuluvut (toukokuussa) sekä
jeesuslaisuus (joulukuussa).
Yllätyin itsekin siinä miten paljon sain pysyttyä aiheessa, sillä kaikista kirjoitin useampia juttuja.
Ennakkoimattomia, mutta kohtalaisen hyviä juttuja viime keväänä olivat:
Merihirviöt (tammikuussa)
Kahdensuuntainen motivaatiohäiriö (tammikuussa)
Iloversumi (helmikuussa)
Ethics of läsnäolo (maaliskuussa)
Syksyn teksteistä tuntuu, että useimmat jäivät joulukuun Jeesus-juttujen varjoon, joten en jaksa niitä edes eritellä. Relativismia käsittelevät jutut ovat todennäköisesti ainoita mihin palaan, koska niistä olen työstämässä essee-kokoelmaa Verraton relativismi.
Se tarkoittaa sitä, että myös tänä vuonna kirjoitan muutamia juttuja relativismista. En kirjoittaisi, ellei minulla olisi paljon paljon paljon ideoita ja tuoreita lähestymistapoja. Just joo.
Vuoden 2013 ennakkosuunnitelmat
Tärkein artikkelisarja on Oman äänen kritiikki. Se on hiertänyt minua jo pitkään. Jo vuosituhannen alussa kirjoitin monen kymmenen liuskan pituisia esseeluonnoksia siitä, kuinka minua närkästytti jatkuva jauhaminen runoilijoiden omaäänisyydestä. Diskurssissa on niin moni asia pielessä, etten edes yritä kiteyttää närkästystäni. Harva asia on vuosien varrella muuttunut, termiä viljellään yhä ahkerasti. Tulen kirjoittamaan siitä vähintään 20-30 liuskaa, ja yritän tarjota kirjoituksiani ensisijaisesti Nuori voima -lehteen tai Tuleen & Savuun. Jämäpalat julkaisen täällä blogissa.
Toinen ikuisuusaihe on Kusipäisyyden perintö. Jotkut ehkä tietävät jo mistä siinä on kyse, ja voin luvata, että kun kusipäisyyden perinnöstä on kyse, niin jutuissa riittää syvyyttä ja painoa. Aiheen herkullisuuden takia olen arastellut juttujen julkaisemista, vaikka olenkin kirjoitellut yhtä sun toista pöytälaatikkoon. Olen asettanut itselleni liian korkeat odotukset ja menen aina ihan paskanjäykäksi, jos yritän tähdätä kusipäisyyden edellyttämään laatuun. Saa nähdä miten hyviä kirjoituksista tulee, mutta pakko ainakin yrittää.
Kolmas pikakäsittelyä vaativa aihe on tiedostaminen. Haluan kirjoittaa tiedostajista siten, ettei teksti ole vain antiteesi jollekin perussuomalaiselle älämölylle, vaan että jutut käsittelevät tiedostamisen ongelmia tiedostajien omista lähtökohdista käsin. Lisääkö tieto tuskaa ja sitä rataa?
Neljäs, ikään kuin tilattu aihe on Vesiapinan Arvoitus. Kaikki lähti siitä, kun Aura näki minun muistilappuni, jossa oli vain ja ainoastaan sana "vesiapina". Olen todellakin ollut aikeissa kirjoittaa vesiapinoista, mutta en ehkä olisi koskaan niistä kirjoittanut, ellei otsikosta olisi tullut niin hyvä läppä.
Viides teema on hätiköinti. En ole halunnut hätiköidä kirjoittaessani hätiköinnistä, joten kirjoitukset saattavat olla pelottavan harkittuja ja viimeisteltyjä. Minua todellakin vähän jännittää olla hätiköimättä tämän aiheen suhteen, sillä mieleni tekisi jo heti alkaa huutelemaan satunnaisia mielipiteitä hätiköinnin vaaroista ja ihanuudesta. Jos hyvin käy, kirjoitan hätiköinnistä vasta täytettyäni 50 vuotta.
Nämä viisi ovat siis ne avainkäsitteet, jotka vuoden lopussa kirjoitan ranskalaisin viivoin paperilapulle - ja jos pystyn yliviivaamaan niistä edes puolet, olen tyytyväinen.
(Tai sitten en onnistu olemaan tyytyväinen, vaikka kuinka yrittäisin. Sekin vaara on olemassa. Suunnitelmat toteutuvat, mutta silti vituttaa. Siinä on yksi kusipäisyyden perinnön oleellinen ainesosa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti