maanantai 15. kesäkuuta 2015

Omaleimaisen ajattelun taito, osa 1

Haluan palata vielä hätiköinti-teemaan.

Oletetaan aluksi, että vastustan viinien myynnin vapauttamista lähikauppoihin - kuulostaako se yhtään uskottavalta? Vaikutanko sellaiselta ihmiseltä, joka vastustaisi alkoholipolitiikan keventämistä?

Mistä ihmeen syystä minä vastustaisin viinien myymistä marketeissa? Tuleeko mieleen jotain mahdollisia syitä?

Niitä saa vapaasti esittää lisää kommenttiosiossa. Haluan tietää, mitä ihmiset kuvitelevat minun edustavan, jos kuulevat minun vastustavan viinien .

Järjestän viininmaistajaisia ja silti vastustan sellaista uudistusta. Olenko hullu!? Vai liittyisivätkö nämä kaksi asiaa jotenkin yhteen.

Nyt ollaan hätiköimisen herkullisella maaperällä. Ennakkoasenteet, luokittelut ja spekulaatiot ovat kaikki osa hätiköimisen suurta perhettä.

Jos omaa ajatteluaan tahtoo kehittää ennakkoluulottomampaan suuntaan, on hyvä perehtyä perin pohjin hätiköimisen pitkään sisään rakennettuun traditioon.

Miksi vastustaisin viinien tuomista lähikauppoihin?

Voisiko se johtua siitä, että olen absolutisti? Ei. Se ei päde minuun.

Ovatko syyt uskonnolliset? Miksi ihmeessä? Jeesuskin muutti veden viiniksi, enkä sitä paitsi edes usko mihinkään ihmeisiin.

Ehkä minun pitäisi useammin kirjoittaa esseeni arvausleikin muotoon. Tämä on paljon hauskempaa näin.

Kävisikö selitykseksi se, että työskentelen Alkossa. Syyni ovat siis perin pohjin itsekkäät. Myyn päivät pitkät kovaa viinaa, mutta kiellän viinien myymisen lähikaupoissa, koska pelkään oman asemani puolesta. Voisi käydä niin, että oma työpaikkani lakkautettaisiin, koska viinien myynti siirtyy marketin puolelle, eikä pelkällä Leijona-vodkalla pidetä pystyssä jokaista viinamonopolin sivukonttoria.

Miksi ihmeessä kenellekään tulisi edes mieleen, että vastustaisin viinien myymistä lähikaupoissa jostain raamatullisesta syystä, jota ei löydy edes Raamatusta?

Silti sekään selitys ei ole tosi. En vastusta muutosta siksi, että työskentelisin Alkossa. Oikeasti olen suuren olutpanimon osaomistaja. Pelkään, että viinikaupan vapauttaminen vähentäisi kotimaisen oluen kysyntää.

Kusetusta sekin. Olen vain pahainen tarjoilija paikallisessa pubissa. Viinit silti uhkaavat minunkin ammattiani, koska asiakkaat saattaisivat jäädä kotiin tissuttelemaan, jos viinejä saisi ostaa jokaisesta lähiöstä.

Pelkään silti Suomen vaihtotaseen puolesta. Jos viinit tulisivat lähikauppoihin, me maksaisimme entistäkin enemmän alkoholistamme ulkomaisille tuotajille. On oikeastaan aika viisasta protektionismia, että viinit pysyvät monopolin suojissa ja niiden hinta on hilattu korkealle. Se pitää vaihtotaseemme terveenä.

Ajattelumme muuttuu omaleimakseksi, kun ensin tiedostamme yhtä ja toista ajattelumme normaaleista kulkureiteistä ja konventioista

Vielä ei ole ihan tarkaalleen ottaen edes selvinnyt vastustanko oikeasti viinien tuomista lähikauppoihin tai mistä syistä.

Miksi se olisi edes tärkeää? Miksi minun tulisi ilmaista mielipiteeni, jos voin pitää mielipiteeni salassa ja ilmaista ainoastaan joukon perusteita.

Eihän tarkoitukseni ole kääntää kenenkään päätä oman mielipiteeni mukaiseksi, vaan tuoda esiin joukko näkökantoja.

Miksi se on niin vieras ajatus nettikolumnissa tai edes lehtiuutisessa ja tieteellisessä artikkelissa?

Eikö ole aika pelottavaa, että me emme saa puhua syistä, ellei meillä ole jotakin taustasyytä.

Emme saa tuoda esiin todisteita tai perusteluja, ellei tuomioistuin ole ensin nimittänyt meitä puolustajaksi tai syyttäjäksi.

Emme voi toimia keskustelussa, elleivät kuulijat voi muodostaa meistä ennakkokäsitystä - olemmeko me heidän puolellaan vai heitä vastaan.

Vai emme muodostaisi mitään selkeää kantaa, tulevat muut tekemään sen meidän puolestamme ja he päätyvät aika usein siihen hätiköityyn johtopäätökseen, että olemme kaksinaamaisia juonittelevia kusipäitä, jos yritämme pysyä puolueettomina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti