Talousteoria on rikki

Reaalimaailman taloustiede: ulkoistamisesta ja yksityistämisestä.

Uskon vahvasti taloustieteen mahdollisuuteen. Epäilen kuitenkin ihmisten kykyä tulkita talousteoriaa ja tutkimusten tuloksia.

Kaksi käytännön kokemusta viittaa vahvasti siihen, että emme kollektiivisesti tai yksilöllisesti kykene sellaiseen puolueettomuuteen, jota aidosti tieteelliset talouspolitiikan päätökset edellyttäisivät,

Ensinnäkin on täysin ilmeistä, että vasemmistopuolueilla ja oikeistolla on erilaisia vastauksia talouden ongelmiin, vaikka kummatkin yhtä lailla pitävät vastuullista, tehokasta ja uudenaikaista taloudenhoitoa tärkeimpänä valtiollisena tehtävänään.

Perusteluista löytyy aina professoreja sekä Nobel-palkittuja tutkijoita. Silti ehdotetut toimenpiteet ovat aivan vastakkaisia.

Tämä lisäksi on useita muitakin jakolinjoja, jotka erottavat talousteorian tulkintoja:

nationalistinen / kansanvälinen näkökulma

korkeasti koulutettujen / duunareiden näkökulma

rikkaiden / keskiluokkaisten / vähävaraisten näkökulmat

konservatiivien / uudistusmielisten näkökulma

jne.

Omien facebook-kavereitteni joukosta onneksi löytyy melkoisesti vaihtelua, joten osallistuttuani ahkerasti poliittiseen keskusteluun olen päässyt konkreettisesti näkemään kuinka tietystä näkökulmasta lähes aina tulee dominoiva ja toisen näkökulman kannattajat ottavat opposition roolin.

Monesti keskustelu johtaa kantojen täsmentymiseen ja jopa rakentavaan sovitteluratkaisuun, mutta lähtökohtaisesti tykkäykset kohdistuvat enemmänkin arvolatautuneisiin mielipiteisiin kuin perusteluihin.

Viime vuosina olen yrittänyt itse muuttaa omaa käyttäytymistäni siihen suuntaan, että palkitsisin kummankin kannan puheenvuorot tykkäyksellä, jos pidän perusteluista. Koetan siis peukuttaa enemmänkin henkilön argumentaationsa laatua kuin hänen arvomaailmaansa.

On hankalaa olla missään keskustelussa puolueettomana sovittelijana, koska enemmistö peukuttaa yhä herkemmin selkeää mielipidettä kuin puolueetonta pyrkimystä totuuden selvittämiseen.

Facebookin ansiosta voimme ainakin tulla tietoiseksi siitä, miten vaistonvaraisesti rakastamme mustavalkoista kyllä/ei näkemystä, josta nopeasti selviää, ovatko puhujat meidän puolellamme vai meitä vastaan. Sosiaalisina olentoina haluamme tuntea kuuluvamme johon leiriin tai heimoon, joten herkästi valitsemme puolemme ja sitten pitäydymme siinä.

Valitettavasti minulla on myös runsaasti kokemusta siitä, miten yliopistomaailma ei juurikaan eroa julkisesta keskustelusta tai sosiaalisesta mediasta. Monilla tutkijoilla ja yliopisto-opettajilla on selkeästi sympatioita tiettyjä poliittisia aateleirejä kohtaan.


Mihin teorioiden väitteet perustuvat?

Toimittajilla on suuria vaikeuksia tiedottaa puolueettomasti ulkoistamis- tai yksityistämistoimista, etenkin kun tarvitaan provokatiivisia otsikoita, jotta juttu herättäisi keskustelua.

Tämä ei olisi niin pelottavaa, ellei räikeä puolueellisuus heijastuisi myös poliitikkojen ja yritysjohtajien tekemiin päätöksiin.

Monista puheenvuoroista on suoraan luettavissa, että yksityistämisen ja/tai ulkoistamisen ajatellaan automaattisesti olevan maailman suurin paha tai vaihtoehtoisesti ratkaisu kaikkiin ongelmiin.

Aiempaa paremman talousteorian kehittäminen muuttuu siinä hetkessä mahdottomaksi, jos sitoudumme ajattelemaan, että mikään ratkaisu olisi itsessään hyvä tai huono. On osattava luopua arvostelmista ja katsoa toimenpiteitä työkaluina, joita voi käyttää oikein tai väärin - tai oikeassa tai väärässä tilanteessa.

Tarkoitukseni on aikaa myöten saattaa valmiiksi mahdollisimman objektiivinen teos taloustieteen työkaluista, jossa esittelen esimerkkejä julkaistusta kirjallisuudesta - keskittyen kirjoittajan asenteisiin. Minua jäi kaivertamaan se, miten ainakin Helsingin Yliopiston kansantalouden kursseilla ei huolellisesti perusteltu taloudellisen ohjailun taustatekijöitä, vaan lueteltiin ennemmin vain mikä on hyväksi (kaupan vapauttamien), mikä heikentää taloutta (kilpailun puuttuminen) ja mikä puolestaan on välttämätöntä (verotus).

Yritin jokaisella luennolla kysyä "miksi?" koska minua on aina kiinnostanut katsoa koneiston sisään ja purkaa osiin teoriat kuin ne olisivat yskiviä romuautoja. Joskus sain hyviä vastauksia ja joskus oli tyydyttävä pintapuolisiin selityksiin.

Minua esimerkiksi kiinnosti tietää, miksi lisääntyneeseen kysyntään vastaavien tuottajien täytyisi korottaa hintoja - mikä on kysynnän ja tarjonnan teorian perusoletuksia.

Joitakin kertoja luennoitsija ei ollenkaan osannut vastata kysymykseeni, mutta riittävän monille luonneille osallistuttuani sain useita vastauksia - jotka olivat hämmentävästi ihan hyviä, mutta kovin erilaisia. Toisinaan hyviä vastauksia löytyi yleisöstä - massaluennoille aina eksyy myös sellaisia ihmisiä, jotka perehtyvät aiheeseen vaadittua koealuetta laajemmin tai ovat pienestä saakka kuulleet politiikkaa ja taloutta omassa perheessään.

Kovin tarkasti asiaa ei selitetä esimerkiksi suomenkielisessä Wikipedia-artikkelissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kysynt%C3%A4_ja_tarjonta

Wkipediassa on sentään se hyvä puoli, että siellä ei mitään talouden ilmiöitä yksiselitteisesti nosteta pyhälle jalustalle, kuten perikoomisessa liberalismi-sivustolla, jota toisinaan luen vain saadakseni hyvät naurut. Wikipedia joutuu objektiivisuuden pyrkimysten vuoksi monesti pitäytymään hyvin suppeissa toteamuksissa.

Liberalistilähteissä toistuu se yleinen sääntö, että kysynnän ja tarjonnan teoriaa ei kutsuta "teoriaksi", vaan "laiksi". Tällä tavoin halutaan vakuuttua siitä, että talouden teoriat ovat verrannollisia Newtonin fysiikkaa, jossa myös käytetään ilmausta "luonnonlaki".

Kysynnän ja tarjonnan teorian tapauksessa emme kuitenkaan voi olettaa, että raaka-aineet tai verotus pysyisivät planeetallamme vakioina, kuten painovoima. Koska kysynnän ja tarjonnan taustaoletukset ovat kulttuurisesti muuttuvia, ei oikeastaan voida puhua universaalista periaatteista, vaan laskuissa tulee aina huomioida lähtötilanne.

Vaikka yhteinäisteoriana kysynnässä ja tarjonnassa esiintyisi toistuvia kaavoja, muutoksen ennustettavuus edellyttää olosuhteiden tarkkaa tuntemusta.

Kysynnän ja tarjonnan lakia uhkaa esimerkiksi digitalisaatio. Aiemmin painotalot eivät voineet vastata esimerkiksi jonkin numeron suureen kysyntään, koska painokoneiden tuotannolla oli maksimiraja. Nykyään tällaista rajoitusta ei ole, ja suosittua uutista voivat lukijat muutamien tuntien sisällä jakaa toisilleen niin että se kerää miljoonia klikkauksia. Vaikka nettisivut tietyn kuormituksen alla ehkä kaatuisivatkin, paljastaa esimerkki täysin kiistatta paljastaa sen kuinka herkkiä myös kysynnän ja tarjonnan ilmiöt ovat olosuhteille ja teknisille muutoksille.

Jos talousteorian perusteita ei osata perinpohjin ymmärtää, ei muutoksista voi tulla tietoiseksi. Moni esimerkiksi yhä kovenkovaan väittää, että kysynnän lisääntyessä tuottajan on väistämättä nostettava hintojaan, vaikka tiedämme, että väite ei päde digitaalisessa toimintaympäristössä.


Ulkoistamisesta ja yksityistämisestä

On helppo esittää lukuisia esimerkkejä siitä, miten ulkoistaminen kannattaa.

Esimerkiksi ihmisen on melko hankala leikata itse omaa tukkaansa, joten työ kannattaa ulkoistaa parturille.

Työnjako on kaikille ihmisyhteisöille täysin luontaista käytöstä. Kun heimot jakavat työtä shamaaneille, sotureille ja käsityöläisille, kukin ryhmä oppii tehokkaammaksi omalla sarallaan.

Samalla tavoin yritysten on järkevä ulkoistaa tiettyjä tehtäviä, jos:
A) Työtä ei riitä miestyövuoden edestä. Muutaman hengen yrityksen esimerkiksi ei kannata palkata omaa tilinpitäjää, jos tehtävän voi ulkoistaa tilitoimistolle. Tilitoimistot käyttävät asiakkainaan kymmeniä tai jopa satoja yrityksiä, mikä takaa sen, että muutamille ammattilaisille riittää oman alan työtä koko vuodeksi.

B) Tehtävään ei voida määräajassa löytää kyllin taitavaa henkilöä. Esimerkiksi jos kaupunki, ministeriö tai suuri yritys haluaa tuottaa televisiomainoksen, se kenties voisi löytää tekijät myös omasta organisaatiostaan, mutta ammattimaisten mainostoimistojen kilpailuttaminen todennäköisesti tuottaa paremman lopputuloksen, ainakin jos kilpailutus toteutetaan hyvin.

C) Tehtävän tehokas toteuttaminen edellyttää kalustoa, jota firman ei kannata hankkia itselleen. Pienissä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa ei esimerkiksi ole kalliita magneettikuvauslaitteita, vaan ne on keskitetty suurimpiin yksiköihin, jotta suuri investointi olisi kaiken aikaa mahdollisimman tehokkaassa käytössä.

D) Jos epäillään, että oman organisaation kiinteä työvoima ei tee työtään maksimiteholla, koska sen asema on turvattu. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos virka on asteittain muuttunut miltei suojatyöpaikaksi, jossa olevat henkilöt eivät joudu turvatun asemansa tähden ponnistelemaan ja pysymään perillä alan uusimmista vaatimuksista.

Näistä esimerkeistä viimeinen eroaa muista aika radikaalisti sikäli, että sen soveltaminen edellyttää melko paljon mututuntumaa ja psykologisia oletuksia. On jo kyllin vaikea mennä sanomaan, ettei joku tee työtään kyllin omistautuneesti - mutta vielä vaikeampi on taata, että kilpailu muuttaisi tilannetta merkittävästi paremmaksi, ainakaan kaikilla aloilla.

Työn tehokas toteuttaminen voi edellyttää myös tiettyä turvallisuudentunnetta. Jatkuva stressi ja kova kilpailullinen työtahti ei esimerkiksi ole välttämättä paras luovuuden lähde. Deadline on taiteilijan paras ystävä, mutta myös rauhoittumista ja hiljentymistä tarvitaan aika ajoin, jotta ideat voisivat kypsyä.

On myös syytä kysyä, onko mielenterveyskuntoutujalle paras sellainen ilmapiiri, jossa kuntouttajat rehkivät hiki hatussa ja yrittävät kaksin käsin tuottaa asiakkailleen mielenterveyttä? Ehkä terapeutin on hyvä itsekin saada vähän lepoa, jotta hän kestää muiden ihmisten ongelmia, eikä murru henkisesti.


Esimerkki ulkoistamisesta: kustannusalalla kirjapainot ovat irtautuneet varsinaisista kustannusyhtiöistä

Aloilla (tai työtehtävissä), joilla ulkoistaminen kannattaa, siihen on yleensä päädytty jo varhaisessa vaiheessa. Kustantamot ovat esimerkiksi järjestelmällisesti luopuneet omista kirjapainoistaan ja siirtyneet painattamaan kirjojaan itsenäisissä painoalan yrityksissä.

Yksi taustasyy on kirjapainotoiminnan siirtäminen etenkin Viroon ja Latviaan, joissa palkkakustannukset ovat edullisempia. Jo sitä aiemmin kirjapainot alkoivat erikoistua esimerkiksi suurtymällä perinteisesti offset-painoista digipainoihin, joka alensi kustannuksia etenkin tiettyjen julkaisujen kohdalla. Kirjapainoille oli edullista erikoistua tiettyyn tehtävää, kuten sanomalehtien, esitteiden, vihkojen, käyntikorttien tai kirjojen painattamiseen, mikä oli vaikeaa vielä silloin, kun jokainen suuri kustantamo omisti oman kirjapainon ja käytti yksinomaan sitä omien kirjojensa painattamiseen.

Kirjapainojen ja kustantamoiden irtautuminen omiksi aloikseen on helpottanut ulkopuolisten pienkustantamoiden tai yritysten toimintaa, koska kaikki kotimaiset painot kilpailevat vapaasti toisiaan vastaan ja näin kuka tahansa voi kilpailuttaa niitä vastakkain ja pyytää työlleen tarjouspyyntöjä.

Uskon, että ulkoistamisella voitaisiin saavuttaa hyviä tuloksia myös henkilöliikenteessä, jos useammat perheet luopuisivat suurissa kaupungeissa omista autoista ja siirtyisivät käyttämään esimerkiksi taloyhtiön tai vuokrafirmojen autoa.

Nythän moni jo vuokraa muuttaessaan pakettiauton, eikä edes harkitse oman auton hankkimista. Yhteisautoilla olisi mahdollista esimerkiksi säästää huomattavasti parkkipaikkojen tarpeessa ja yhteisautot myös kannustaisivat käyttämään lyhyillä matkoilla polkupyörää tai työmatkoilla julkisia tai kimppakyytiä, koska omaan autoon ei olisi tehty suurta alkuinvestointia, joka nyt kannustaa hyödyntämään sitä mahdollisimman laajasti.

Autoiluun liittyy kuitenkin monia arvolatautuneita ennakko-oletuksia ja maskuliinisia tunteita. Oma auto koetaan vapauden ja toimeentulon symboliksi, vaikka se osan vuotta olisi vain erittäin kallis turhake, joka päivätolkulla seisoo paikoillaan täyttämässä parkkiruutua.


Millä tavoin ulkoistaminen voi mennä mönkään?

Jotkin johtajat ovat vuosien varrella pitäneet ulkoistamista niin automaattisen hienona asiana, että ovat sössineet aivan katastrofaalisesti.

Useammat hyvätuloiset eivät esimerkiksi mistään hinnasta luopuisi omistusasunnostaan, vaikka voisivat aivan hyvin ulkoistaa asumisensa vuokrafirmalle. Vuokra-asuntojen ja yksityisasuntojen launavähennysten vertailu tarjoaa varsin konkreettisen esimerkki siitä, miten ulkoistaminen ei aina alenna kustannuksia.

1.) Ulkoistamisessa kannattaa muistaa, että kun työtehtävä ulkoistetaan toiselle firmalle, samaan aikaan ulkoistetaan myös työhön liittyvä lisäarvo. Joku muu toisin sanoen käärii taskuunsa toiminnasta syntyvät voitot.

2.) Ulkoistamistoimien yhteydessä helposti unohdetaan myös se, että suuri yritys, joka ulkoistaa omaa kiinteää työvoimaansa vuokrafirmoille, tai pilkkoo toimintaansa osiin, luopuu samalla monista hallinnallisista vastuistaan. Jos esimerkiksi 300 henkeä työllistävän yrityksen toimitusjohtaja irtisanoo vaikkapa 100 henkeä ja ulkoistaa heidän tehtävänsä, hän hyvin todennäköisesti samalla supistaa myös yrityksen liikevaihtoa. Jos hän on tästä alkaen 200 henkeä työllistävän yrityksen johtaja, hänen olisi syytä alentaa myös omaa palkkaansa samassa suhteessa - onhan hän supistanut myös omaa vastuualuettaan!

3.) Ulkoistamista tai kaupunkien tehtävien yksityistämistä on vaikea toteuttaa sellaisilla alueilla, jossa kyllin osaavaa henkilöstöä ei löydy tai jossa ei pysty kilpailuttamaan toimijoita. Tämä pätee usein etenkin syrjäseuduilla, jossa keskimääräiset asukkaat eivät ole kovinkaan korkeasti koulutettuja.

Tarjoan käytännön esimerkin kahden Ylen julkaiseman uutisen avulla. Ensinnäkin todetaan, että:

"Ainakaan kuntien johtavien ylilääkärien mielestä ulkoistaminen ei ole tuonut säästöjä, vaan osan mielestä jonkin verran lisäkustannuksia. Noin kolmanneksen mukaan siitä on tullut huomattavia lisäkustannuksia, kertoo Kelan terveysturvan tutkimuksen päällikkö Hennamari Mikkola."

http://yle.fi/uutiset/terveydenhuollon_ulkoistaminen_on_jopa_lisannyt_kuluja/5525879

Mutta toisaalta:

"Nyt merkittävästi isompi osa väestöstä pääsee hoitoon samalla rahalla ja on sitä paitsi hyvin tyytyväisiä saamaansa hoitoon, kertoo Espoon terveyspalvelujen johtaja Eetu Salunen."

http://yle.fi/uutiset/yksityistamalla_laatua_espoon_terveydenhuoltoon/7274255

Näitä kahta hyvin erilaista lopputulosta vertailemalla näkee varsin hyvin juuri sen mistä olen edellä puhunut. Yksityistäminen tai ulkoistaminen edellyttävät tehokkaasti toimiakseen tiettyjä reunaehtoja, jotka päättäjien tulisi ymmärtää - yksipuolisten kyllä tai ei -asenteiden sijasta.

Espoossa yksityistäminen on tuottanut parempia tuloksia ehkä siksi, että siellä ensinnäkin poliittisia päätöksiä valmistelevat tahot ja palveluja toteuttavat tahot ovat korkeammin koulutettuja, jolloin uudistamistoimet on voitu toteuttaa harkitummin.

Toiseksi Espoossa voi syntyä aitoa kilpailua terveyspalveluista, koska alueella on kyllin paljon asiakkaita ja riittävän monta yritystä, jotka keskenään kilpailevat vastuusta. Syrjaseuduilla yksityistäminen tarkoittaisi vain sitä, että ennen julkinen yksittäinen terveyskeskus olisi nyt yksittäisen yksityisen yrityksen hallussa. Millään tavoin paine tuottaa parempaa palvelua ei kasvaisi, koska kilpailua ei olisi sen enempää kuin ennenkään.

Kolmanneksi Espoossa väestörakenne on hyvin erilainen kuin syrjäseuduilla ja neljänneksi myös etäisyydet ovat paljon lyhyempiä kuin Lapissa tai Kainuussa.

Mielestäni olen kyllin hyvin osoittanut, että yksityistäminen ei itsessään ole hyvä tai huono asia, vaan riippuvainen olosuhteista. Jos kuulet jonkun väittävät sokeasti asian olevan niin tai näin, voit lähettää hänelle linkin tähän artikkeliin.

Mieluusti kuulisin myös huomautuksia epätieteellisyydestä tai puolueellisuudesta, koska subjektiivisia äänensävyjä on varmasti eksynyt tämänkin kirjoituksen joukkoon.

Aikaa myöten haluaisin käsitellä kaikki taloustieteen keskeiset termit ja osoittaa miten ne eivät ole mustaa tai valkoista, vaan sisältävät harmaan eri sävyjä. Se on kuitenkin taas yksi ikuisuusprojekti muiden joukossa.