http://www.kauppalehti.fi/uutiset/selvitys-punavihreaa-kuplaa-ei-ole-olemassa-eika-kulttuurivaki-asu-kalliossa/RtRHGYKH
tai
Tällaista punavihreässä kuplassa oikeasti on: ”Äitini äänesti perussuomalaisia”
http://www.iltasanomat.fi/vaalit2015/art-1429842520840.htmlPunavihreä kupla on siis jo kertaalleen todistettu vääräksi mielikuvaksi, mutta nyt kumminkin ilmestyi kirja, jossa kaikki faktat taas kiltisti unohtuvat:
"Perussuomalaisten raportti: Toimittajat elävät punavihreässä kuplassa – viestinnän tutkijan mukaan jutut ovat neutraaleja" http://www.hs.fi/politiikka/a1434073917998
Onko toimittajien vasemmistolausuudesta mitään muita todisteita? Väitettä on ahkerasti toitotettu totuutena kymmenissä blogeissa, joissa lähes aina viitataan myös erääseen Mediaviikkojen julkaisemaan kyselytutkimukseen, joka laadittiin jo vuonna 2010:http://mediaviikko.fi/kategoriat/epressi/paavo-vasala/mediaviikon-kysely-toimittajista-puolet-vasemmistolaisia-puoluekanta-vaikuttaa-sisaltoon.html
Mitä tässä tutkimuksessa sitten alkujaan tutkittiin?
"Mediaviikon kyselyssä pyydettiin arvioimaan, mitä puoluetta vastaaja arvelee Yleisradion toimittajien enemmistön äänestävän. Peräti 62 prosenttia vastaajista luokittelee Ylen toimittajat demareiksi."Okei, siis tutkimuksen varsinaisena kohteena olivat ihmisten mielikuvat "...mitä puoluetta vastaajat arvelevat toimittajien enemmistön äänestävän".
Tutkimuksen varsinainen tutkimuskohde kuitenkin unohtui tyystin, kun tutkimustulosta alettiin toitottaa - ja yhä edelleenkin toitotetaan - objektiivisena tutkimuksena puoluekannoista, eikä mielikuvatutkimuksena.
Iltalehden keskustelusivulla esimerkiksi vielä viisi vuotta myöhemmin, keskustan ja perussuomalaisten vaalimenestyksen jälkeenkin, luetaan samaa tutkimustulosta yksiselliteisenä todisteena vasemmistolaisesta salaliitosta:
http://www.iltalehti.fi/keskustelu: Toimittajista puolet vasemmistolaisia, puoluekanta vaikuttaa sisältöön
Netissä ilmestyi etenkin keväällä vaalien aikaan suuri määrä kirjoituksia, joissa kaikissa toistettiin olemattomia väitteitä, kuten esimerkiksi että 62% toimittajista äänestäisi demareita. Tämän tiedon alkuperä siis löytyy yllä olevasta Mediaviikon kyselystä, jossa oli kyse mielikuvista.
Helsingin Sanomat julkaisi helmikuussa Mediakoneen, joka seuraa puolueiden kokonaisnäkyvyyttä. Koneen perusteella vasemmisto on mediahuomion perusteella hännänhuippuna:
http://www.hs.fi/politiikka/a1305923967033
Oululainen toimittaja Matti Ylönen on blogissaan tutkinut väitteitä sen mukaan, minkä puolueiden palvelukseen toimittajat ovat urallaan siirtyneet:
"Ylen A-Studion toimitussihteeristä Petri Sarvamaasta tuli vuonna 2009 Kokoomuksen europarlamentaarikko. Saman ohjelman toimittaja ja toimitussihteeri Katri Makkonen siirtyi presidentti Sauli Niinistön kansliaan. Yleisradion toimittajasta, nykyisin MTV:llä työskentelevästä Tuomas Enbuskesta tuli oikeistolibertaarin ajattelun sanansaattaja."http://www.mattiylonen.fi/Kupla punavihreistä toimittajista
On täysin mahdollista ja oletettavaa, että nyt kun tuulesta temmattu idea punavihreästä valtaeliitistä on kerran hyväksytty suomen neljän suurimman puolueen toimiesta (vihreät ovat 5. ja vasemmistoliitto 6. suurin puolue) ja iskostettu kansan mieleen, se jää sinne pitkäksi aikaa, eikä faktoilla ole paljoakaan vaikutusta kansan mielipiteisiin.
Jos vasemmiston salaliitosta tarvitaan vahvempia todisteita, riittää vain, että tutkitaan taas epämääräisesti valitun ryhmän mielikuvia - mieluiten vaikkapa Kokoomuksen tai perussuomalaisten vahvoilla tukialueilla - ja sitten esitetään haastattelutulokset objektiivisena faktana tai unohdetaan tehokkaasti mistä väite sai alkunsa.
Näin jatkuu kunnes ehkä jonakin saamme viimein kouluihin erilliseksi aineiksi mediakriittisyyden ja sometaidot, minkä lisäksi hyväuskoisista iäkkäämmistä sukupolvista kuolee pois riittävän suuri osuus.
Olkoonkin, että Kalliosta puhuminen kuplana on harhaanjohtavaa, on silti selvää, että punavihreät puolueet ovat juuri Helsingissä omimmillaan. Ja Helsinki jo itsessään muodostaa muusta erillään olevan kuplansa, puhumattakaan pienemmistä kuplista.
VastaaPoistaHelsingistä löytyy perussuomalaisiakin kuplia:
http://hs10.snstatic.fi/webkuva/taysi/560/1414298302750?ts=995
http://yle.fi/uutiset/jakomaki_on_helsingin_perussuomalaisin/5345217
Tiedot ovat vanhemmista vaaleista, mutta runsaasti maahanmuuttajia sisältävät asuinalueet korreloivat aika hyvin perussuomalaisten kannatuksen kanssa (ja korreloi melko varmuudella nytkin, ongelmathan eivät ole tasoittuneet vaan kärjistyneet). Tämä myös kumoaa suvakkien argumentin, jonka mukaan persuja ovat ne, jotka eivät ole maahanmuuttajia nähneetkään. Tämän perusteella ei siltä näytä.
Kuplista puhuminen on relevanttia sikäli, kun ottaa huomioon kuinka erilaisia todellisuuksia maahamme muodostuu. Toimittajilla, jotka olivat ainakin menneisyydessä pääosin vassareita, ei ole välttämättä suoraa kosketusta niihin ongelmiin, jotka esimerkiksi perussuomalaisten kannattajat kokevat nahoissaan. Vasemmistolaiset toimittajat moralisoivat heitä hämmästyttävän samalla tyylillä kuin oikeistolaisemmat toimittajat moralisoivat julkisen sektorin työntekijöitä ja muita "lorvijoita". Moralisoinnin kohteet nähdään joko ennakkoluuloisina natseina tai sitten vain suojatyöpaikkoihinsa/sosiaalietuuksiinsa katkeruudella tarttuvina luusereina.
Kuplia tosiaan syntyy valitettavan helposti minne tahansa. 90-luvulla meillä oli aidosti ongelmana (Lipposen ja Halosen ollessa vallassa) että demarit hallitsivat mielipiteitä myös lehdistössä. Sittemmin kyllä demarit ovat jymähtäneet historiaan ja nuoret korkeasti koulutetut kokoomuslaiset ja vihreät kaupunkilaistoimittajat ovat saaneet mediassa enemmän sanavaltaa. Myös perussuomalaiset ja keskustalaiset ovat päässeet netissä paremmin ääneen, kun muualtakin päin maata voi kirjoittaa kolumneja jotka keräävät tuhansia lukijoita.
VastaaPoistaDemareiden romahdus useissa perättäisissä vaaleissa ei ole tullut yllätyksenä. On mielestäni harhaanjohtavaa sekoitaa vihreitä demareihin, koska kyse on melkein kahdesta eri ikäpolvesta. Vasemmistoliitto taas on aina ollut aika marginaalinen suurissa sanomalehdissä ja puhevälit demareihin olemattomat.
Itse tunnustan ehdottomasti kuuluvani vihreään sukupolveen, mutta tunnen varmaan hieman enemmän oikeistolaisia vihreitä ja Kokoomuksen äänestäjiä kuin demareita. Pari hassua anarkistia ei tee kuplastani punaista. Kirjoitan joskus vasemmiston näkökulmasta tietoisesti, koska porvaristo on vallassa ja pidän mahdollisuudesta olla oppositiossa. Iloitsen etenkin siitä, että Vihreät ovat viimein oppositiossa, jossa he saavat paremmin puhua suunsa puhtaaksi.
Jos se ketään kiinnostaa niin eurovaaleissa äänestin Tarja Cronbergia, koska hän on vaikuttanut Karjalassa, josta olen kotoisin. Eduskuntavaaleissa äänestin Jyrki Kasvia, koska ajattelin että hänellä on realistiset mahdollisuudet päästä läpi. Kumpikin siis myös pääsi läpi, vaikka olisin toki voinut antaa ääneni vain puolueelle ja äänestää nuorempaa ehdokasta. (En tehnyt mitään erityistä taustaselvitystä, mutta kylläkin jonkin vaalikoneen.) Senkin myönnän avoimesti, että vaalikoneessa perussuomalaiset jäivät mielipiteineen aika kauas omistani. Joukossa on varmasti monenlaisia hienoja tyyppejä, mutta silti.
Olisi pitänyt selventää, etten tarkoittanut "punaisilla" tässä yhteydessä yksinomaan demareita. Näen vihreät itsenään olemuksellisesti vasemmistopuolueena, ja sama logiikka kulkee kaikkialla muuallakin; syystä tai toisesta vihreä aate on symbioosissa vasemmistolaisten aatteiden kanssa.
VastaaPoistaOma juttunsa olisi se, että ero vasemmiston ja oikeiston välillä on kaventunut. Retoriikassaan puolueet muistuttavat paljon toisiaan, vasemmistolaisen tasa-arvon ideaalin näyttävät hyväksyvän kaikki. Samaten ovat kaikki puolueet sitoutuneet talouskasvuun, kuin se olisi kyseenalaistamaton ja idelogioiden tuolla puolen oleva fakta.
"Senkin myönnän avoimesti, että vaalikoneessa perussuomalaiset jäivät mielipiteineen aika kauas omistani. Joukossa on varmasti monenlaisia hienoja tyyppejä, mutta silti."
Mjoo. eipä siinä. Sama näkemys minulla taitaa olla vihreästä puolueesta ;)