Kuten tapoihini kuuluu, kävin ensimmäiseksi vähiten oleellisen tavoitteen kimppuun ja käytin siihen aivan liikaa aikaa ja energiaa. Onneksi sain heti sen jälkeen itseäni niskaotteen ja toteutin kuukauden ykköstavoitteen. Käsikirjoituksen ensimmäisen versio on tietenkin hutera ja sitä täytyy vielä muokata. Kunhan kuluu muutama kuukausi niin tekstiin saa vähän etäisyyttä.
Toivottavasti toisella kierroksella olisi kustannustoimittaja auttamassa. Edellinen kustannustoimittajani sai potkut viikko sen jälkeen kun pikkujouluissa olimme jutelleet tulevaisuuden projekteista, ja olen vähän tuuliajolla. Nykyisessä taloustilanteessa juuri kukaan ei ole kiinnostunut runouden julkaisemisesta, joten kaikki on epävarmaa.
Huomenna käyn paikallisessa palvelutalossa lausumassa runoja. Lainasin kirjastosta Uuno Kailaan ja Kaarlo Sarkian kootut teokset ja lausun niitä omien runojeni ohella. Uuno ja Kaarlo ovat tärkeitä hahmoja paikallishistoriassa. Sysmässä sijaitsee talo, jossa Sarkia kuoli, ja naapuripitäjässä Hartolassa on museioituna Kailaan takki. Muitakin yhteyksiä toki on, mutta ei niistä sen enempää.
Tavoite nro 2
Valmistelen myös essee-kokoelmaa, jonka aiheena on relativismi. Suunnitelmissani oli julkaista blogissa kaksi tai kolme juttua aiheesta, mutta alkuluvuista syntyi jo 10 juttua, joten se projekti siirtyy myöhemmäksi. Joka tapauksessa tahdon saada relativismin käsiteltyä monelta kantilta, koska uskon sen olevan esseitteni kokoava elementti. Kaikkien Asioiden Pikkujättiläisessä on kyse siitä, ettei mikään tutkimusmetodi tai aihe saisi olla hallitseva. Toki hallitsevia aiheita on monia, mutta se menee minun henkilökohtaisen heikkouteni piikkiin. Ohjelmanjulistukseni on silti tiukasti kiinni pluralismissa ja relativismissa. Kukaan ei voi olla täydellisen johdonmukainen omassa -ismissään.
Relativismi on parjattu ja pelätty sana. Jostain syystä sen ajatellaan johtavan hirvittävyyksiin ja kaikensallivaan löperään ajatteluun. Kukaan ei uskalla tunnustautua relativistiksi.
Olen googlettanut sanaa, ja tulokset ovat selkeät: noin 90% maininnoista ovat sävyltään negatiivisia. Keskustelussa näyttäisi olevan vallalla tilanne, että tietyissä tilanteissaheitetään pöytään syyttävä "relativisti-kortti", jos henkilön kannattamissa arvoissa tai argumenteissa on jotain postmodernia hämäryyttä. Hyvän ihmisen arvomaailman kuuluu olla selkeä ja ennustettavissa. Jos joku syleilee liian monia näkökulmia, hänen puolueuskovaisuudestaan tulee epämääräinen ja häntä syytetään relativistiksi. Sävy on pahimmillaan yhtä tuomitseva kuin vilautellassa natsikorttia. Itse asiassa monet eivät näe suurtakaan eroa relativistin tai nihilistin (tai anarkistin) välillä. Relativismi tekee ihmisestä vaarallisen ja arvaamattoman.
Tilanne on keskustelun tason kannalta typerästi vinoutunut, koska väittelyssä täytyy olla kaksi osapuolta. Jos kukaan ei halua puolustaa relativismia niin kai sen sitten täytyy olla minä. Lisäksi se tuntuisi olevan ainoa keino, jolla saan edes muutaman muiden esseitteni teemoista naitettua yhteen.
Tavoite nro 3
Tiesin, että tämä urakka on mahdoton, mutta ehkä se onnistuu pienissä osissa. Olen tallettanut muistitikulle kaikki vuosien 2000-2010 kirjoittamani runot ja muut hajanaiset tekstitiedostot. Niitä on yli kaksi tuhatta, joten kukaan ei tutki niitä läpi yhdessä rupeamassa.
Vaatimaton aikeeni onkin ainoastaan lajitella ja karsia. Siirrän yhteen kansioon ne tiedostot, joiden sisällön olen jo julkaissut jossakin. En tarvitse luonnoksia enää. Toiseen kansioon menevät kouluesseet, luentopäiväkirjat, hakemukset ynnä muut ei-kaunokirjalliset tuotteet.
Kolmanteen kansioon sijoitan roskan: surkeat runot ja hyödyttämät katkelmat. Neljänteen kansioon esseiden aihelmat ja filosofiset pohdinnat. Viidenteen kansioon runot, joissa näen jotain potentiaalia. Kuudenteen kansioon novellit ja keskeneräiset romaanit. Niitä en aio ollenkaan edes lukea. Siihen ei olisi aikaa. Siirrän vain yhteen kansioon kaiken minkä tunnistan proosaksi.
Kun aloitin, minulla oli yhdessä kansiossa 2758 tiedostoa, osin kaksoiskappaleita. Tein eilen kolme tuntia töitä - ja sain lajitelluksi siinä ajassa noin 350 tiedostoa. Seitsemän samanlaista päivää ja homma on valmis. Se ei tule tapahtumaan toukokuussa 2012... elokuuhun mennessä ehkä?
Tässä muutama runo, joita en muistanut edes kirjoittaneeni:
Rakkausruno vaimolle
Tahdon rakastaa sinua,
en sitä naista, jonka tunnen.
Neron hourailuja
Olen niin taitava!
Tuskin kuka tahansa
osaisi samassa ahdingossa
olla yhtä onnellinen!
Bushin
virkaanastujaispuhe (2003)
(Hoilataan
käsi lipassa)
Demoninen
kansa
nuo
idän rättipäät.
Syövät
omat lapsensa
ja
nenästänsä räät.
Jumala
on puolellamme,
johtajamme
jalo,
kiiltävällä
nuolellamme
saapuu
rauhan valo.
Emme
tingi aseistamme,
saati
kaloreista.
emme
piittaa saasteistamme,
siviiliuhreista.
Dollari
on puolellamme,
öljykenttäin
palo,
kiiltävällä
nuolellamme
saapuu
rauhan valo.
Hirteen
hipit, pitkätukat,
sivaripaskiaiset.
Ne
on kaikki hinttejä
ja
vievät meidän naiset.
Viha,
sokeus puolellamme,
isänmaassa
talo,
kiiltävällä
nuolellamme
saapuu
rauhan valo.
Tyttöystävä
Tyttöystävä on
sellainen tyttö
jota saa koskettaa paidan alle
ja vaikka minne
eikä se heti
huuda hyi! tai irti!
Paha henki meni
Raimoon.
Siihen on helpompi uskoa
kuin että me
olisimme jotenkin kohdelleet häntä
väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti