Kukkulan kuningas |
Tämä kaikki on surullista siksi, että Ruispalat ovat ajaneet vararikkoon monta paikallista pientä leipomoa. Vaasan yhtiöt ovat myös hyödyntäneet ruispalojen menestystä ja ostaneet markkinoilta monta pienempää kilpailijaa. Itse olen kotoisin Joutsenosta ja vielä 90-luvun alussa kaikki söivät paikallisen leipomon Joutsenolaisen leipää. Vaasa tuli ja osti koko yrityksen - ja nyt Joutsenon päässä tehdään pakasteita liukuhihnalla.
Minulla ei mitään Vaasan leipomoon kohdistuvaa erityistä kaunaa, mutta pakko sanoa, että useimmat muut Vaasan tuotteet ovat surkeita. Ilman ruispaloja yrityksellä tuskin olisi niin laajoja jakeluvekostoja, niin hyviä suhteita kauppaketjuihin tai varaa markkinointiin. Jokaisessa suomalaisessa marketissa myydään ruispaloja - ja niinpä joka paikassa myydään myös muita Vaasan leipomoiden kehnoja tuotteita: mauttomia korvapuusteja, pitkästyttäviä pitkoja, keinotekoisen makuisia viinereitä...
Tämä on se varsinainen kansallinen ruispalat-tragedia: suuri joukko vanhoja, pakastimen kautta kulkeneita tylsän makuisia tuotteita, jotka ovat osana kauppojen valikoimaa vain, koska ne kuuluvat samaan tuoteperheeseen supertähden kanssa. Ruispalat on stara, mutta Vaasan perheeseen kuuluu myös monta turhaa julkkista.
Paikalliset leipomot
Uutisten mukaan viime vuodet ovat olleet synkkiä monelle pienleipomolle. Karppaaminen sai kaiken muun pahan ohella aikaan sen, että pullatuotteiden (ihan oikein) sekä leipien (suuri virhe) kysyntä väheni. Tämä ajoi monta jo muutenkin ahtaalla elänyttä pienyritystä vararikkoon.
Oikea leipä on aina paikallista, samana aamuna paistettua - mielellään myös oman pitäjän jauhoista käsin leivottua. Olen käynyt Suomessa varmaan sadalla paikkakunnalla ja aina uudessa paikassa haluan maistaa paikallista leipää.
Kirjoitushetkellä asun Sysmässä Villa Sarkian residenssissä. Jokainen paikallinen kauppa myy paikallista rukiista leivottua reikäleipää - ja se on aivan mahtavan makuista. Sysmän leipä on valehtelematta suomalaisen ruisleivän aatelia. 100% ruista, vettä, suolaa. Ei mitään turhaa. Joka aamu ensimmäisenä tekona käyn kaupassa hakemassa lämpimän ruiskiekon. Niihin ei kyllästy. Kun palaan Helsinkiin, aion viedä mukanani ainakin 3-4 leipää. Ehkä syön ne vielä samalla viikolla tai annan lahjaksi.
Sysmän leipä |
Parikkalan pika-pulla |
Ottaiskin ohraleipä!
Ruisleipien tilanne on useimmilla paikkakunnilla ihan hyvä. Paljon vaikeampi on löytää kunnollista ohraleipää, jota Itä-Suomessa kutsutaan rieskaksi (keskisuomessa rievä).
Paksua ja mehevää rieskaa saa eteläisen Saimaan rannoilta ainakin Lappeenrannasta, Joutsenosta ja Imatralta, mutta maun puolesta voiton taitaa viedä Savitaipale. Ainakin vielä muutama kesää sitten paikkakunnalla oli useampi kilpaileva leipomo ja kaikkien leivät olivat erittäin hyviä - mutta paras oli ehkä koko Suomen paras!
(Harmi etten muista leipomon nimeä. Täytyy joskus varmaan poiketa Savitaipaleella ihan vain sen leivän takia.)
Tältä näyttää oikea ohrarieska |
Lappalainen rieska on kuivaa ja täysin mautonta sen rinnalla - vaikka varmastikaan se lapinrieska, jota kaupoissa myydään ei anna oikeaa kuvaa. Paikallinen, perinteinen ja tuore leipä on aina omassa luokassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti