Sää

Nopeasti ajateltuna sää voi tuntua aika turhalta aiheelta, mutta sitä se ei ole. Sää on monellakin tavalla mitattuna tärkeä teema elämässä - ja sen arvo on hyvin tunnustettu suomalaisessa kulttuurissa.

Ensinnäkin Suomen myydyin kirja on monena vuonna peräkkäin ollut Sääpäiväkirja, jota 2012 myytiin huimaavat 176 000 kappaletta. Tästä seuraa, että sää on myös maamme tutkituin aihe, josta myös kirjoitetaan suurin määrä kirjallisia teoksia. Vaikka yli puolet ostetuista sää-kirjoista jäisi vajaaksi, valmistuu vuodessa kymmeniä tuhansia valmiita käsikirjoituksia, joissa puhutaan säästä.

Sääpäiväkirja on kirja, jonka teoriassa voisi julkaista useampaan otteeseen: ensin tyhjänä ja sitten täytettynä. Oletetaan vaikkapa, että Mannerheim olisi pitänyt sääkirjaa. Marskin sääkirja vuodelta 1939 tai 1944 voisi olla bestselleri. Myöskin joku runoilijamme, kuten vaikka Karri Kokko, saattaisi keksiä julkaista oma sääpäiväkirjansa, jolloin sitä juhlistettaisiin nokkeluuden huipentumana. Vielä nerokkaampaa olisi julkaista runokirja, jonka nimi harhaanjohtavasti olisi Marskin sääpäiväkirja 1918.

Tuomas tietää mikä Suomessa myy.

Miksi puhua säästä?

Isäni pitää sääpäiväkirjaa. Hän ei kuitenkaan näy edellä mainituissa myyntitilastoissa, sillä hän on ostanut Viiden Vuoden Sääpäiväkirjan. Se on myyntilistoilla Top-10:n ulkopuolella (joten siitä ei löydy minkäänlaista dataa, kuten yleensäkää kirjoista, jotka eivät ole kuumimmassa kärjessä).

Kun käyn kotiseudulla, puhumme isäni kanssa jonkun verran säästä. Emme ylettömästi, mutta sopivasti, kuten asiaan kuuluu. Uskon, että me molemmat ymmärrämme sää-etiketin kohtuullisen hyvin.

Säästä puhuminen ei ole mikään sovinnaistapa. Se ei ole small-talkia. Sää on vakava aihe. On tärkeää tietää säästä kaikki oleellinen, sillä se voi pelastaa henkesi - tai vähintään päiväsi.

Joku saattaisi väittää, että sää oli joskus tärkeä aihe, mutta ei ole enää. Mehän emme ole riippuvaisia oikea-aikaisesta kylvöstä tai sadonkorjuusta kuten muinoin. Marjat, sienet ja muut luonnon antimet ovat nykyihmiselle enintään kiva harrastus - sikäli kuin metsässä rämpimiselle jää aikaa ja viitsii sietää hirvikärpäsiä.

Google-haku sanalle "sää"

Säästä puhuminen on siis eräiden ylpeiden kaupunkilaisten mielestä pelkkä kivikautinen jäänne. Puhumme säästä, koska tapa sanelee tai koska meidät on säädetty sellaisiksi.

Ja kuitenkin väärin arvioitu säätila saattaa yhä edelleenkin kostautua. On paha virhe esimerkiksi pukeutua liian lämpimästi, koska työpäivän jälkeen olo on hikinen ja haiseva - ja jos jotain haluaa tehdä, täytyy käydä välissä kotona vaihtamassa vaatteet. Väärin arvioitu sää maksaa aikaa ja aika on rahaa. Saman ajan ja rahan voisi sijoittaa vaikkapa sääkirjan ostamiseen ja täyttämiseen.

Sään aliarvioiminen saattaa johtaa ihon palamiseen kesällä, kohmettumiseen talvella sekä kastumiseen ja siitä seuraavaan pahantuulisuuteen melkein minä vuodenaikana tahansa. Sään vaikutusta tunnelmaan aliarvioidaan aivan liian helposti. Sää voi sotkea melkein mitkä tahansa suunnitelmat, joten uusvanhat ja ikiviisaat ihmiset puhuvat säästä kunnioittavaan sävyyn.


Miksi puhua säästä niin paljon ja jatkuvasti?

Edes avaruudessa ei voi paeta säätä ja sen vaikutuksia. Sielläkin on meteoripilviä ja aurinkotuulia.

Ajankohtaisinta sää on tietenkin kesällä, kun on loma. Suomen kielessä on tuskin montaakaan sanaa, jotka herättäisivät sellaista kauhunsekaista valppautta kuin lomasää.

Juhannuksen alla säätiedotukset suorastaan räjähtävät silmille. On kolmen ja viiden päivän tai koko viikon mittaisia ennustuksia; siitepölytiedoituksia sekä karttoja, joista näkee tuulet ja merien tai järvivesien lämpötilan. Mökillä rukoillaan Ahtia tai Juha Föhriä, ettei vain tuuli kääntyisi ja puhaltaisi pois lämmintä pintavettä.

Ääni, joka radiossa julistaa merisäätä, kuulostaa arvokkaalta ja hartaalta kuin kyseessä olisi joulurauhan julistus tai jääkiekko-ottelun selostus.

Veljeni Eero mökkirannalla Saimaalla.

Juhannuksen sää

Säätä on vaikea ennustaa täsmällisesti. Se käyttäytyy mystisesti, joten siinä vaistotaan inhimillisyyttä. Alati juoniva Sää osaa kohdistaa oikkunsa juuri oikeaan hetkeen. Koko juhannusta edeltävän viikon on ollut leutoa, mutta juuri kun puutavara on soutuveneellä rahdattu mökkirannan edustalla olevalle luodolle, ja kokkoa aletaan pystyttää, alkaa tuulla niin perkeleesti ja sataa rakeita.

Viiden vuoden Sääpäiväkirja osoittaa tällöin tarpeellisuutensa. Okei, tämä juhannus on ehkä kylmä ja sateinen, mutta entäpäs neljä vuotta sitten, muistatkos? Silloin myrskysi niin, ettei koko luotoa edes näkynyt sateen lävitse ja laiturikin irtosi kiinnikkeistään.

Moni juhla ei ole sitä mitä ennen. Jouluna ei lapsenlapset käy kylässä - tai jos käyvätkin niin eivät koske kinkkuun kun ovat vegaaneja - tai porkkanalaatikkoon, koska karppaavat. Pääsiäisen alla kukaan ei paastoa, eikä vappuna teekkarit tee paljon muuta kuin pelaavat pleikkaria himassa. Laskiaispullatkin on nykyään leivottu Latviassa, mutta juhannus on sentään oikea juhla! Juhannuksen sää on takuuvarmasti sitä samaa paskaa mitä aina ennenkin - outo lämpötilan notkahdus keskellä kesää!

Johtuisikohan tämä kaikki siitä, että juhannuksen jumalat ovat ainoita, jotka yhä edelleenkin saavat säännölliset ihmisuhrinsa. Ruorijuopot ja pääedellähyppijät pitävät huolen, että yhtä pakana-aikaista sopimusta yhä kunnioitetaan. Jeesus unohtuu jouluna, mutta keskikesän juhlassa Näkki saa sille luvatut pehmeät paketit.


PS.  Vielä yksi syy miksi sää on niin mahtava asia. Kolmosella säätä juontaa se ihana punatukkainen tyttö, jolla on iloiset posket, isot tissit ja söpö possunenä. <3