Keskustelun väärentäminen

Keskustelun väärentäminen on yleinen valtamedian ja suuryritysten käyttämä strategia, johon törmää monissa paikoissa, kunhan ensin on tutustunut tähän käsitteeseen.

Itse todistin 2000-luvun alussa sitä, miten keskustelua väärennettiin suurimittaisesti, kun kansaa ja kansanedustajia pyrittiin taivuttamaan viidennen ydinvoiman kannalle. Valitettavan usein keskustelun pystyy käsikirjoittamaan mieleisekseen se osapuoli, jolla on taloudellista valtaa, eikä kiistan toinen osapuoli mahda tilanteelle mitään.

Aiheesta keskusteltiin paljon, mutta siinä ei ollut kyse vapaasta keskustelusta, vaan teatterista, jota monikaan ei ymmärtänyt teatteriksi. Onneksi minulla oli lukiossa hyviä medialukutaidon opettajia, joten kiinnostuin kaikenlaisesta propagandasta ja suoritin myös yliopistolla monia kursseja, joiden vaikutuksesta silloinen valtamedian manipulaatio avautui. Sittemmin on moni asia mediaympäristössämme muuttunut, mutta nykyaikaa kommentoin vasta myöhempänä.

Liian moni asia ei ole muuttunut.

Tieto lisää tuskaa, etenkin silloin kun joutuu tietonsa kanssa eristetyksi muista, eikä ymmärtämäänsä näkökulmaa voi vakuuttavasti esittää niille joilla on valtaa asiaan vaikuttaa. Tällainen kohtalo koskettaa usein etenkin nuoria, mutta myös myöhemmin voi kokea erittäin syvää toivottomuuden tunnetta, jos näkee kuinka keskustelun väärentämistä tapahtuu, mutta ei pysty viestimään epäkohtaa laajemmalle yleisölle.

Joskus hyvinkään yksinkertainenkaan pointti ei välity edes läheisille ystäville, jos he ovat nielleet tietyn narratiivin. Kaikki sulkevat korvansa. Ongelma liittyy juuri siihen, että julkisessa keskustelussa valtapiirien ohjaama draama menee aina kylmien argumenttien edelle. Selitän mitä tällä tarkoitan.

Tapaus 1: Ydinvoima

2000-luvun alussa siis keskusteltiin ydinvoimasta. Hyvin usein televisiossa ja Hesarin artikkeleissa asetettiin vastakkain eri osapuolia ja luotiin ikään kuin keskustelua. Vastakkain laitettiin tyypillisesti 50-vuotias hyvinpukeutunut mies, joka oli koko ikänsä tutkinut ydinvoiman turvallisuutta, sekä 20-vuotias kettutyttö, jolla ei ollut mitään teknistä koulutusta, mutta hänet oli poimittu kameran eteen jostakin kansalaisyhdistyksestä tai kenties suoraan mielenosoituksesta ulkona kadulla.

Samaan lehtiartikkeliin oli valittu kuva, jossa risaisesti pukeutuneet ja sotkutukkaiset hipit kantoivat vihaisia bannereita, sekä tietolaatikko, jossa kerrottiin ydinvoiman toimintaperiaatteista ja laajamittaisista turvatoimista.

Ydinteollisuuden 50-vuotias asiantuntija kertoi nyt vuosien kokemuksella, miksi ydinvoima oli luotettavaa, tarpeellista ja jopa välttämätöntä. Hän tiesi mitkä argumentit tehoavat, koska hän oli toiminut pitkään lobbaajana ja puhunut ihmisten kanssa eri aloilta. Hän tunsi nopeimmat vasta-argumentit kaikkiin yleisimpiin syytöskohtiin. Hän huokui itsevarmuutta.

Suunvuoron sai myös ympäristöjärjestöä edustanut ensimmäisen vuoden biologian opiskelija tai kadulta tempaistu kettutyttö. He eivät olleet valmistelleet puheenvuoroaan ja olivat yllättyneitä, että heiltä ylipäänsä edes kysyttiin mitään. He sönköttivät ja vaikuttivat kiihkeiltä. He katselivat jalkoihinsa tai liikuttivat silmiään ja käsiään levottomasti. He varmaankin tiesivät aiheesta jotakin, mutta ei ollut ollenkaan varmaa, että oleellisin asia tulisi ulos parhaassa muodossa.

Millään tavoin toimittajien ei tarvinnut esittää kansalle väärää faktatietoa, mutta puolueellisuus ja manipulaatio oli hyvin ilmeistä näissä uutisjutuissa.

Paitsi että keskustelua lavastettiin yhdelle osapuolelle otolliseksi, väärentämistä tapahtui myös argumenttien tasolla. Suuren median kirjoittamissa jutuissa astettiin aina vastakkain ydinvoiman vastustajat ja talous. Ydinvoima esitettiin taloudellisesti hyvänä sijoituksena, jota vasemmistolaiset, kenties hyväätarkoittavat, mutta utopistiset luonnosuojelijat vastustivat, koska heille oli tärkeää "luonnollisuus", ja heillä oli useita teknologiaan yhdistyviä pelkoja, mikä on sekin ihan luonnollista.

Noina vuosina en kertaakaan nähnyt suuressa sanomalehdessä kirjoitusta, jossa olisi kiistetty juuri ydinvoiman taloudellinen kannattavuus, vaikka se oli usein aiheena Voima-lehdessä ja vastaavissa pienemmän profiilin lehdissä. Niissä ääneen pääsivät ydinvoimaa vastustavat talouden ja teknologia-alan asiantuntijat, jotka tulivat kettutyttöjen syrjäyttämiksi valtamediassa.

Ydinvoiman vastustamisen kärki pienen profiilin lehdissä 2000-luvun alussa oli se, ettei viidettä ydinvoimalaa kannata rakentaa, koska se tulee kalliimmaksi kuin luvataan, eikä se välttämättä ikinä tuota niin paljoa sähköä että se kattaisi alkuperäisiä investointikustannuksia. Näissä keskusteluissa esiteltiin graafeja, joissa näkyi rinnakkain ydinvoiman hintakehitys sekä tuuli- ja aurinkovoiman kehittyminen pitkällä aikavälillä.

Ydinvoiman kustannukset menivät ylös, koska turvatoimien lisääminen lisäsi kustannuksia, henkilöstökuluja ei voinut juurikaan karsia, ja myös raaka-aineen kustannukset olivat nousseet. Jätteen jälkisäilytyksen hinnasta oli muodostunut myös parempi kuva ja summa vihdoin yhdistettiin kokonaishintaan. Kaiken kaikkiaan Voima-lehden kirjoituksissa ydinvoiman vastustamisen kärki liittyi juuri taloudelliseen tuottavuuteen, mistä ei ollenkaan puhuttu Helsingin sanomissa.

Olen aiemmin käyttänyt termiä syntagma kuvaamaan poliittista tai retorista yhteenniputtamista, kun syntyy vahvoja liittolaisuuksia tai muodostuu yleisiä assosiaatioyhteyksiä, joiden perusta ei ole niinkään rationaalinen kuin tavan sanelema. Ydinvoima niputettiin yhteen taloudellisen kannattavuuden kanssa ja sen vastustaminen niputettiin yhteen hippeyden kanssa. Tämä syntagma on alkanut purkautua vasta pakon edessä, kun viidennen ydinvoiman hintalappu on noussut taivaisiin, ja yhä useammalle on alkanut valjeta, ettei laitos luultavasti ikinä maksa itseään takaisin.

Taloudellisen katastrofin vaara oli tiedossa jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta keskustelu jota käytiin ei ollut vapaata kansalaiskeskustelua, vaan teatteria. Nyt sen voi vihdoin sanoa ääneen ja minulle on suuri helpotus, että uskon monen vihdoin ymmärtävän, sen mitä koetin ihmisille sanoa vuosien 2005-2010 välillä. En ollut ainoa, joka koki asian suhteen tuskaa. Moni sukupolveeni kuulunut on varmasti saanut kokea sen kuinka keski-ikäiset omiin mielikuviinsa jumiutuneet valtatahot laittavat sanoja nuorempien suuhun tai käyttävät nuoria hyväkseen väärentäessään keskusteluja, joihin he valitsevat tietoisesti epäuskottavia mutta vaikuttamisella alttiita keulakuvia.

On yleistä, että valtamedia ihastuu epäsuosittuun ja epäluotettavaan henkilöön, jos hänet voi asettaa keulakuvaksi hankkeelle, jonka ei toivota edistyvän. Hieman vastaavasti nykyään päiviräsäset ja teuvohakkaraiset pääsevät näkyville, kun heidän vastustajansa tarjoavat heille yllin kyllin julkisuutta. He istuvat hyvin siihen narratiiviin, jossa nämä kokonaiset ryhmittymät ovat kyseenalaisia. Vihollisuuksien laajennuttua on osapuolille erityisen tärkeää se, että saa vahvistuksen vastustamansa asian hulluudesta. Siksi omassa liberaalissa kuplassani rakastetan Päivi Räsästä. Ihmiset rakastavat jakaa hänen hulluimpia ajatuksiaan ja näin he väärentävät kenenkään suunnittelematta julkista keskustelua sellaiseksi, missä "ääripäät huutelevat". Aivan samoin nimittäin toimivat perussuomalaiset äänestäjät. Myös he tarjoavat mieluiten näkyvyyttä liberaalien omituisemmille tyypeille, eikä mikään järkevä argumentti pääse esiin kun olkinuket käyvät keskenään taistelua.

Termi "keskustelun väärentäminen" on itse kehittämäni, mutta sillä on pitkät perinteet aina antiikissa asti, ja vastaavista taktiikoista puhutaan monissa retoriikan oppikirjoissa. Koska olen huomannut ilmiön noin 15 vuotta sitten, on minulla ollut tilaisuuksia tarkkailla useita tilanteita, joissa asetelma toistuu.

Tapaus 2: koronarokotteet ja 5G

Viimeisen kuukauden aikana somevirrassani on näkynyt lukuisia päivityksiä, joissa ihmiset kertovat saaneensa koronarokotteen. Tämä on hienoa ja iloitsen siitä.

Kuitenkin samaan aikaan olen pistänyt merkille sen, miten noin puolet kaikista rokotteen saaneista miehistä - tai jos eivät he itse niin joku heidän kaverinsa - ovat vitsailleet sillä, että nyt on 5G asennettu kehoon tai Teslan nanobotti isketty suoneen.

Varmaankin olet nähnyt jonkin niistä kymmenistä meemeistä, joita on aiheesta väännetty.

Tämä on mielestäni suuri sääli, koska olen koko kevään vastaillut puhelinmainostajille, jotka koettavat aggressiivisesti myydä minulle 5G-liittymää, vaikka taloyhtiössäni on valokaapeli. Siinä ei ole mitää järkeä, sillä 5G:ssä on kyse energiasyöpöstä ja epäluotettavasta teknologiasta. Sen todelliset ongelmat ovat kuitenkin ovelat markkinamiehet onnistuneet piilottamaan hörhömeemien varjoon.

On syntynyt syntagma, jossa 5G yhdistyy ihmisten mielissä tieteelliseen ajatteluun ja sen vastustaminen puolestaan edustaa syvintä taikauskoa. Tämä saattaa kuulostaa liioittelulta, tai paranoidilta puheelta, mutta mitään tykkäyksiä on mahdotonta saada uutiselle, jossa kerrotaan mitään ikävää 5G:stä.

Ihmisten ensimmäinen reaktio on heti:

"Oletko joku hopeavesihörhö!" tai: "Mikäs trumpisti sinä olet!"

Kun julkisessa keskustelussa on rakennettu narratiivi, johon yhdistyy poliittisia osapuolia ja suurta draamaa, ei järkevillä argumenteilla ole enää mitään sijaa. Ihmiset eivät uskalla tykätä mitään sellaista mikä leimaisi heidät väärän leirin kannattajiksi.

Hiljaisuus on jäätävää kaikkien 5G:n ongelmia esiin tuovien uutisten ympärillä.

Ja niitä kuitenkin riittää.

Helsingin Sanomat julkaisi tämän vuoden maaliskuussa teknologiatutkimuksen, jossa:

5g törmää seinään

"5g-yhteydet eivät mullista arkeamme kuten edeltäjänsä 4g ja 3g..."

https://www.hs.fi/teknologia/art-2000007884513.html 

 

Jo paljon aiemmin muropaketti on kirjoittanut uuden teknologian haasteista:

"Muropaketti testasi 5g-liittymien nopeuksia – Tulokset vaihtelivat holtittomasti ja kännykän akku kului nopeasti..."

https://tekniikanmaailma.fi/muropaketti-testasi-5g-liittymien-nopeuksia 

Muropaketin uutisella on 3 jakoa. En kohdannut sitä somevirrassa, kuten en ole kohdannut mitään muistakaan 5G:tä kritisoivista teknologiauutisista. Olen vain ollut utelias ja etsinyt itsenäisesti tietoa.

Yksi uutisen kolmesta jaosta on varmaankin minun omani.

Muistaakseni sain yhden tykkäyksen. Joku kommentoi agressiiviseen sävyyn. Silloin tajusin, että keskustelu on taas onnistuneesti väärennetty.

Ja yllätys, yllätys. Teatteria sanelee taaskin se, jolla on rahaa... tai teatteri kääntyy tämän osapuolen eduksi, eikä se ole mikään sattuma.

Osa 3: Kuinka rahalla saavutetaan tavoitteita markkinoinnissa

Moni on kuullut Putinin trolleista, ja varmaankin on aivan totta, että Venäjä on käyttänyt paljon vaikutusvaltaa sosiaalisessa mediassa, vaikuttaen myös Trumpin valitsemiseen sekä Brexitiin.

Kuitenkin suurilla taloudellisilla toimijoilla on paljon syvemmät taskut kuin Putinilla. 5G esimerkiksi on aivan julkisen tiedon perusteella kymmenien, ellei satojen miljardien projekti ja pelkästään Suomessa on infrastruktuuriin käytetty miljardeja.

Tivin jutussa puhutaan globaalisti jopa

"...tuhansien miljardien investoinneista..."

https://www.tivi.fi/uutiset/5g-tuo-mukanaan-tuhansien-miljardien-investoinnit

Mobiilibisnes myös työllistää kymmeniä tuhansia, ellei välillisesti miljoonia ihmisiä. Jokainen joka työskentelee jollakin alalla mielummin vaikenee näkemyksistä, jotka eivät edistä imagoa. Heillä on myös itsenäiset intressit jakaa tietynsuuntaisia meemejä.

Kukaan ei työskentele sellaisella alalla, jolla olisi intressejä vastustaa mobiiliverkkoja. Vastakkain ovat siis tuhansien miljardien investoinnit ja ei kukaan. Tästä syystä vastustajiksi löytyy lähinnä skitsofreenikkoja ja vainoharhaisia kaikenvastustajia. Heidän joukostaan on suhteellisen helppo poimia hölmöimmät ideat ja riepotella niitä netissä.

Kun miettii miten epäsuhtainen koko asetelma on, ei ole enää mikään yllätys, jos 5G:n vastustajien hörhöjutut nousevat jatkuvasti otsikoihin ja niitä innokkaasti jaetaan somessa. Vaikka en tahtoisi puolustaa millään tavoin niitä hörhöpiirejä, on mielestäni kyseenalaista että huono ja energiasyöppö teknologia saa jatkuvaa ansaitsematonta buustausta. Ihmiset ympärilläni osallistuvat vapaaehtoisesti teatteriin, jonka varjolla keskustelu väärennetään sellaiseksi, ettei mitään ikävää ole 5G:stä lupa sanoa. Edes asiantuntijat eivät voi avata suutaan ongelmista ilman, että heidän kimppuunsa hyökätään skeptikkojen suunnalta, sillä hyökkääjät eivät itsekään ymmärrä kuinka täysin eri asiasta on kysymys, jos todellisten tutkimustietojen valossa kritisoi teknologiaa jota kuuluisi olla lupa kritisoida.

Monen mielessä on muodostunut syntagma, jossa 5G edustaa koronarokotuksia, tiedettä ja edistystä. Sen vastustaminen taas ei voi edistää mitään hyvää.

Tällainen asetelma on tehnyt 5G:n valheellisen markkinoinnin hyvinkin helpoksi. Mainoksissa esitetään toistuvasti katteettomia väitteitä, jota mikään muu kauppias ei julkenisi tehdä. Monet luotetut ja tunnetut henkilöt on valjastettu mainoksissa lausumaan lupauksia, joissa ei ole perää.

Markkinointi on valheellista ja häikäilemtöntä, ja tuotteen myötä etenkin energiatehokkuus ottaa teknistä takapakkia, mutta kritiikkiä ei saa sanoa ääneen. Moni ei edes suostu uskomaan, että missään ilkeissä väitteissä olisi mitään perää. Syntagma sulkee ihmisten silmät narratiiviin kuulumattomilta elementeiltä. Yksinkertaista hyvän ja pahan asetelmaa monimutkaistavat detailit suljetaan pois huomiokentästä kuten teatterissa draamaan uppoutunut katsoja kieltäytyy huomaamasta kuinka lava vahingossa heilahtaa oven paiskaamisen jälkeen.

Aiemmin naureskeltiin niille, jotka väittivät että tupakkateollisuus väärentää syöpätutkimuksia. Vastaavasti pidettiin naurettavana, että hiiliteollisuus lobbaisi ilmastonmuutostoimia vastaan, tai että lobbauksella olisi mitään vaikutusta. Maailma ei ole tältä osin muuttunut millään tavoin. Jos kyetään ohjaamaan huomio epäuskottaviin argumentteihin niin koko vakava keskustelu katoaa kulisseihin ja vain julkinen käsikirjoitettu farssi on näkyvissä.

Kun mainostajat saavat tilaisuutensa, he käyttävät miljoonia siihen, että ihmisten mieliin luotu kuva säilyisi. He konkreettisesti ovat viimeisen kahden vuoden aikana kaataneet miljardeja ja taas miljardeja sen asian viestimiseen, että 5G olisi luotettu ja rakastettu.

Maailma ei ole muuttunut siltäkään osin, että ihmiset meidän ajassamme uskoisivat, että heihin itseensä voidaan vaikuttaa. He ymmärtävät kyllä, että ennen ihmiset olivat vähän yksinkertaisia, mutta tänään me tiedämme paremmin.

Itse asiassa tilanne on täysin päinvastainen: Ennen oli markkinointi ja mainonta yksinkertaista. Tänään se on algoritmien ansiosta paljon monimutkaisempaa ja tehokkaampaa.

Kun ihmiset eivät itse osaa hahmottaa kuinka heihin vaikutettaisiin, he eivät usko sellaista vaikuttamista olevankaan. He eivät valitettavasti ole opiskelleen retoriikkaa, markkinointia tai poliittisen vaikuttamisen keinoja. Niitä aineita ei opiskella turhaan, eivätkä parhaat mainostoimistot turhaan pyydä asiakkailtaan jättimäisiä palkkioita.

Osa 4: loppupäätelmät

K: Tarkoittaako tämä nyt sitä, että rokotteissa meihin sittenkin iskostetaan mikrosiru?

V: Ei, en sanonut niin.

K: Miksi sinä hyökkäät tiedettä vastaan?

V: Jos sanon, että markkinointi perustuu tutkimukseen ja sillä on pitkät tieteelliset perinteet, onko se epätieteellinen ja tieteenvastainen väite?

K: Minua ainakaan ei voi manipuloida juomaan hopeavettä.

V: Hyvä niin, olen iloinen puolestasi.

K: En usko mitään siitä mitä sanoit!

V: Jos kumminkin luit tänne asti, se riittää minulle.

Virallisen arkeologian suuri hiljaisuus

Olen harrastanut "väärinkäsitysten arkeologiaa" jo muutamien vuosien ajan, mutta en muista aiemmin käsitelleeni siinä varsinaista arkeologiaa. Nyt olen kuitenkin lyhyen ajan sisällä törmännyt useampaan pseudoarkeologiseen uutiseen, jotka herättävät hämmennystä.

Eniten hämmennystä minussa on herättänyt se, miten virallinen akateeminen arkeologia ei koskaan tunnu kommentoivan mitään, mitä netissä tapahtuu. Siitä onkin tullut erittäin epäsuosittua viime aikoina - tai kenties se on ollut sitä jo pidemmän aikaa?

Poliittisissa kysymyksissä on usein kaksi tai useampaa puolta, jotka nopeasti reagoivat toistensa levittämään väärään tietoon ja valheisiin. Näin ei kuitenkaan ole asian laita tieteessä, jossa virallinen aiheeseen perehtynyt tutkijaryhmä marginaalisen pieni. eikä heillä ole mitään asemaa julkisessa mediassa.

Arkeologiaa koskevat uutiset, jotka sosiaalisessa  mediassa leviävät, alkavat lähes aina väittämällä "tämä kumoaa virallisen historiankirjoituksen valheet!" tai "tämä mullistaa käsityksesi historiasta!"

Kukaan ei levitä uutista, joka ei ole uutinen, koska se asia on tiedetty jo jonkin aikaa. Ja silti virallisen arkeologian ehkä kannattaisi yhä kyetä innostumaan löydöksistään, eikä piilottaa niitä jonkin maan kansallismuseon jättimäiseen varastoon, kuten Indiana Jones -elokuvissa aina arkeologisten löytöjen kohtaloa aina kuvataan.

Innostus erottaa pseudoarkeologian oikeasta arkeologiasta - ja innostus on ainoa asia, minkä avulla tieteelliset löydökset voivat levitä sosiaalisessa mediassa, joka on ainoa nykymedia, missä arkeologia edes on olemassa.

TAPAUSESIMERKKI 1: Smithsonian-insituutin valheet

Sana "Illuminati" on aikaa sitten kadottanut lumonsa, eikä "Rothschild" enää herätä kauhua, koska myös siihen liittyvät väittämät ovat kaikille. Sen sijaan Smithsoniaaninen instituutti kuulostaa juuri nyt sopivan salamyhkäiseltä. Ties mitä ne smitsoniaanit tällä kertaa ovat juonineen ihmiskunnan pään menoksi?

Voiko tällaisessa, kuin suoraan Lovecraftin Cthulhu-mythoksesta tempaistussa oppilaitoksessa erikoistua mihinkään muuhun kuin okkultismiin ja hurjastelevan eliitin saatananpalvontamenoihin?

Tiedän, ettet sinä kenties edes usko koko smitsoniaanisen instituutin olemassaoloon, mutta heidän väitetään silti hankkineen haltuunsa ja hävittäneen satoja, ellei tuhansia jättiläisen luurankoja, joita on löydetty Amerikan mantereelta:
http://worldnewsdailyreport.com/smithsonian-admits-to-destruction-of-thousands-of-giant-human-skeletons-in-early-1900s/

Näistä jättiläisten luurangoista on todisteena lukuisia lehtileikkeitä 1800-luvulta sekä valokuvia, joissa ilmiselvästi esitellään ihmisen luita, mutta monta kertaa suuremassa koossa. Nämä jättiläiset ovat luiden perusteella olleet helposti kolmemetrisiä!

Uutinen, jossa pahuuden insitutuutti myöntää kavalat tekonsa, on jaettu 111 tuhatta kertaa.

Löysin kuitenkin toisen nettisivun, jossa tämä uutinen pala kerrallaan todistetaan pelkäksi fiktioksi:
http://www.snopes.com/media/notnews/giantcoverup.asp

Tätä juttua on jaettu 3 tuhatta kertaa. Myönnän, että sen lukeminen oli suuri pettymys. Olisi kiva, jos meillä olisi sellainen arkeologinen instituutti, joka etsii virallisen historian vastaiset todisteet ja tuhoaa ne, koska uskoo oman valtansa perustuvan siihen, että virallinen totuus ei horju. Se olisi tosi jännittävää, ja ennen kaikkea pseudoarkeologien valtaisaa armeijaa innostaa varmuus siitä, että meidän käsityksemme historiasta on väärennös.

Se jättää niin paljon enemmän itse löydettäväksi. Kaikki mitä valheen alta paljastuu on merkittävää. Arkeologiassa ei ole enää kyse vain luista ja pölyisistä kaivauksista. Se on seikkailu, jossa taistellaan jättimäisiä pahuuden voimia vastaan.

TAPAUSESIMERKKI 2: Muinaiset panssarivaunut ja titaanien sotakoneet

Turkista ja etenkin Maltalta on löydetty useita selkeästi ajoneuvon jättämiä jalkiä, joiden ikää on vaikea määrittää. Näiden jälkien tiedetään kuitenkin olevan hyvin vanhoja, koska ne ovat paikoin peittyneet syvälle mullan ja kasvillisuuden alle.

Jäljet ovat painautuneet peruskallioon, mikä herättää aavistuksen siitä painosta, joka muinaisella koneella on täytynyt olla. Niinpä näihin kärrynjälkiin (=cart ruts) liitetään usein ajatus kadonneesta huipputeknologiasta ja sivilisaatioista, joilla on ollut nykyaikaisia höyrykoneita tai jopa jotakin vielä mahtavampia teknologioita.

Kymmenien asialle omistuneiden sivustojen mukaan nämä jäljet ovat tieteelle täysi mysteeri.

Näiden samojen sivustojen on joko oltava täydellisen tietäättömiä Googlen hakukoneesta, sillä on helppo löytää artikkeleja, joissa tutkijat selittävät mistä tässä on kyse. He ovat peräti menneet paikan päälle ja testanneet kuinka vastaavia voitaisiin jäljentää nykyteknologialla.

Empiirisissä kokeissa - jotka perustuvat pitkälti paikallisten ihmisten puheisiin sateen vaikutuksesta maaperään - on havaittu, että pitkän ja rankan sateen jälkeen paikallinen "peruskallio" menettää kantavuutensa 80-prosenttisesti, jonka jälkeen vastaavat jäljet uurtaa kallioon aivan tavallinen puinen hevoskärry. Siihen ei tarvita panssarivaunua. Siihen tarvitaan vain sadetta.

Tässäkin tapauksessa käy kuitenkin seuraavalla tavalla:

1.) Henkilö kadottaa kiinnostuksensa ilmiöön, koska mysteeri ratkeaa. Hän ehkä jakaa uutisen somessa yhden kerran tai sitten ei jaksa tehdä edes sitä. Koko juttu on hänen osaltaan loppuun käsitelty. Tyhmää että hän edes hetken ajan kuvitteli muinaisten vaunujen olleen terästä ja jättiläisten ajamia.

2.) Henkilö ei suostu myöntämään, että totuus on tarua vähemmän ihmeellinen. Hän jatkaa tiedon levittämistä mytologisen ja pseudotieteellisen selityksen innoittamana. Vuosien ajan hän jakaa kaikki aiheesta löytämänsä uudet hämäräperäiset todisteet ja onnistuu vakuuttamaan ainakin kymmenen ihmistä, joista puolet hänen laillaan jakavat jännittävää selitystä eteen päin, perehtymättä vastakkaiseen tietoon tai hyväksymättä sitä totuudeksi.

Kuten otsikossa totean, näyttää hyvinkin siltä, että virallinen arkeologia on hiljaa, häpeissään ja käpertyneenä omaan pieneen kuplaansa. Siltä ehkä sosiaalisen median sekä uudenaikaisten vastamedioiden valossa vaikuttaa... tai ehkä se on totta... mutta miksi tätä kysymystä ei riittävän usein esitetä ääneen?

En tiedä onko kukaan edes jaksanut lukea tänne asti. Ketä muka edes kiinnostaisi arkeologia, joka perustuu puhtaasti todistusaineistoon, eikä hyödynnä mielikuvituksen voimaa? Kun 1980-luvulla Erich Von Däniken paljasti historian monia salattuja totuuksia kirjoissaan sekä televisiodokumenteissaan, akatemia oli täysin voimaton.

Tai ehkä kaiken taustalla sittenkin on suuri salaliitto? Ehkä yliopistot ja säätiöt salaa rahoittavat näitä pseudoarkeologisia sivustoja, jotta arkeologia kiinnostaisi useampia nuoria? Mitä merkitystä sillä edes on mitä ihmiset menneisyydestä ajattelevat?

PS.
Nykyisen innostuksen jättiläisluurankoja kohtaan voi palauttaa kuvankäsittely-yhteisö Worth1000:n järjestämiin kilpailuihin. Photo Shop -velhot ovat ovat jo 2000-luvun alusta alkaen tuottaneet manipuloituja kuvia ernäisistä aiheista. Tämä juttu esimerkiksi on vuodelta 2004:
http://www.rationalistinternational.net/article/20041001_fi.html

Huijauksia on pilan tähden tai rahastus mielessä tehty kautta aikojen. Nykyään on hyvin vaikea sanoa jostain sata vuotta vanhasta lehtileikkeestä onko se aito tai perustuuko se aitoihin tapahtumiin. Asiaa ei auta se, jos seuraavan viikon lehdessä toimitus on tunnustanut langenneensa halpaan. Myös aprillipiloja tai vastaavia voidaan nykyään lukea täysin tosissaan. Koska "dokumentteja" on niin suuri määrä, tuntuu helposti uskottavalta, että joidenkin niistä täytyy olla todellisia, mutta viranomaiset ovat peitelleet asioita.

Ilkeyden ja julmuuden esitaistelija

Inkeri Hallamaa 6 C kirjoittaa vuoden 1999 Kevätpörriäisessä:

"Erilaista ei hyväksytä joukkoon. Ulkonäkö on yleisin syy syrjintään."

Tämä huomio on kaikessa ilmeisyydessään varsin uskottava, mutta asiaa ei enää juurikaan ajatella aikuisten maailmassa, koska pelin säännöt muuttuvat.

Aikuinen mies saa olla ruma, kunhan hän tekee rahaa tai osoittaa muilla tavalla taitonsa. Ruma miehen itsevarmuus voi jopa synnyttää aivan erityistä karismaa, kuten osoittaa esimerkiksi Serge Gainsbourg.

Sitä ennen ruma ihminen joutuu selviämään läpi peruskoulusta. Ruma artisti tunnistetaan erityisen lahjakkaaksi, koska hän on säilyttänyt palonsa ja selvinnyt. Moni ei selviä. Rumuuden lisäksi elämää leimaavat huono itsetunto, haluttomuus opiskella sekä yleinen katkeruus systeemiä kohtaan.

Hiljattain Tuomas Enbuske bloggasi otsikolla:
Miksi homojen vastustajat ovat niin rumia?

"Homofobisissa ja rasistisissa mielenosoituksissa ei juuri näe miehiä, joilla olisi lisääntymisen kannalta oleellisimpia ominaisuuksia: ulkonäköä tai älykkyyttä."

Enbusken kirjoitus ei ole kovin älykäs tai tyylikäs, mutta se heijastelee varsin hyvin Kevätpörriäisen tasoisia, sivistyksemme pintakerroksen alla vaikuttavia ennakkoluuloja ja niihin perustuvia valtarakenteita.

Entä muistatko vielä kuinka vuonna 2012 somessa hassuteltiin Hel-Looksin pilaversiolla Per-Looks, johon koottiin Perussuomalaisten kauniisti rujoja ehdokkaita kunnallisvaaleissa:
http://per-looks.tumblr.com/

Tämä kaukainen muisto tulvahti mieleeni, kun näin videon Donald Trumpista, jossa hän taas kerran haukkuu vastaehdokkaitaan tai heidän puolisoaan puhtaasti perustuen ulkonäköön, tai omassa mielikuvituksessaan kyhäilemiinsä tarinoihin:
http://www.vox.com/2016/7/30/12332922/donald-trump-khan-muslim

Donald Trumpin on useissa vertailuissaa havaittu valehtelevan toistuvammin ja röyhkeämmin kuin hänen vastaehdokkaansa, mutta jatkuvasta valehtelusta huolimatta hänen kannattajansa sanovat, että heihin vetoaa hänen rehellisyytensä.

Trump on rehellisesti sika. Hän on rehellisesti töykeä. Hän toimii töykeästi ikään kuin paha maailma oikeuttaisi käyttämään kaikkia törkeitä keinoja. Tämä varmaankin tuntuu vapauttavalta ihmisestä, joka on koko ikänsä odottanut, että muutkin tunnustaisivat todeksi hänen kokemansa pilkan tässä julmassa maailmassa. Nyt vihdoinkin kaikki muut saavat nähdä ja kokea sen kohtelun, jota hän on kohdannut peruskoulussa ja läpi myöhemmän elämän.

Trump tuntuu perustavansa vaalistrategiansa kyynisyyteen ja lonkalta heittelemiseen, ja sikäli kuin jokin kommentti ja asenne vetoaa yleisöön, hän toistelee sitä kannattajiensa mieliksi. Hän on siis tyylipuhdas populisti, eräänlainen lakmuspaperi, joka reagoi ympäristön tilaan.

Trump osaa puhua tavalla, joka vetoaa moniin ihmisiin. Populistina hän on aikansa peili, joka peilaa eriarvoisuutta ja modernin ajan tuottamia pettymyksiä, mutta meillä ei ole paljoakaan näköaloja siitä, mitä hän tekisi, jos tulisi valituksi. Hän tuskin tietää sitä itsekään. Vaikuttaa siltä kuin Trump haluaisi tulla presidentiksi ja siinä kaikki. Hän haluaa sitä itselleen: sulan hattuun, kuolemattomuutta, uuden lelun. Pahinta olisi jos hän tahtoisi toiselle kierrokselle ja jatkaisi siitä, mihin vaalikampajanjassaan jäi.

Voi myös olla, ettei hän välittäisi toteuttaa mitään lupauksistaan, vaan tekisi omaksi mielekseen ihan jotain muuta. Hän saattaisi tuottaa pettymyksen sekä niille, jotka toivoivat työpaikkaa tai pelkäsivät ydinsotaa.

Äänestäjissä huomio on kiinnittynyt siihen, miten herkkäuskoisia ja "tyhmiä" heidän nähdään olevan. Miljoonat Trumpin kannattajat eivät tunnu huomaavan valheita tai välittävän niistä.

Kauhistuttavia puolia on kaksi: että joku on niin häikäilemätön ja sanoo ääneen sellaisia asioita - ja että juuri sen miljoonat haluavat kuulla. Koston sanotaan olevan suloista. Fantasioissaan ihmiset kenties pääsevät kostamaan systeemille sen, ettei se rakastanut heitä kylliksi ja nostanut heitä merkittävään asemaan. Trumpin johdolla valkoinen roskaväki pääsee tappamaan isänsä, joka on järjestys, ja raiskaamaan äitinsä, joka on sivistys.

Lisääntynyt eriarvoisuus on tosiasia etenkin Yhdysvalloissa. Jos Trump ei voita, meillä on edessämme seuraava kauhuskenaario:

Demokraatit juhlivat voittoa ja kaikki hyväosaiset, korkeasti koulutetut ihmiset riemuitsevat, kun ahdasmielisyys koki tappion. Mutta onko mikään muuttunut? Nyt ihmiset ovat sentään hetken aikaa varpaillaan. Vielä kauhistuttavampaa on kenties palata yhteiskuntaan, jossa ollaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä missään olisi mitään vikaa.

Greenpeace vastaan nobelistit

Pakko palata GMO-kiistaan, josta olen kirjoittanut aiemmin, koska somessa pyörii niin kiivaana kirjoituksia 109 tai 110 nobelistista, jotka ovat julkaisseet Greenpeacelle omistetun "kohteliaan" vetoomuksen lopettaa kultaisen riisin vastustamisen. Kirjettä ei ole kuitenkaan laadittu kovin ystävälliseen henkeen, koska lopussa syytetään Greenpeacen syyllistyneen "rikokseen ihmisyyttä vastaan". Kirjeessä ei myöskään tarjota muita perusteluja kuin että tiede sanoo näin ja me olemme tieteen ääni.
http://supportprecisionagriculture.org/nobel-laureate-gmo-letter_rjr.html

Jupakassa on useita todella surullisia puolia. Ensinnäkin "tieteen" varjolla turvaudutaan uskomattoman heiveröisiin argumentteihin ja tökeröön retoriikkaan.

Jos Greenpeacen sivuilta lukee, miksi siellä vastustetaan kultaista riisiä, ei siellä todellakaan puhuta samasta asiasta, jonka Forbesin toimittaja on tempaissut hatustaan:

"Unfortunately, anti-GMO activists at Greenpeace and elsewhere are ignoring the science. Their opposition seems to rely on... the argument that “natural” is always better."

nobelists-to-greenpeace-drop-your-anti-science-anti-gmo-campaign/#37a34fbe3ad7

Öö. Mitä tähän nyt sanoisi. Ehkä kumminkin kannattaisi ensin selvittää miksi Greenpeace vastustaa kultaista riisiä. Greenpeacen omalla sivulla ei esiinny sanaa "natural" kuin kerran, ja se on yhteydessä "natural diversity", mikä ei tarkoita luonnollista, vaan luonnon monimuotoisuutta. Ilmeisesti nämä asiat on vaikea sekoittaa keskenään tai sitten toimittaja toimii puhtaasti ennakkoluulojensa varassa.

Greenpeace perustelee GMO-viljan ja myös kultaisen riisin vastustusta esimerkiksi näillä perusteilla:

"Golden' rice does not address the underlying causes of VAD, which are mainly poverty and lack of access to a healthy and varied diet. This GE rice is a technological fix that may generate new problems. For example, the single-crop approach of GE 'Golden' rice could make malnutrition worse because it encourages a diet based solely on rice, rather than increasing access to a diverse diet of fruits and vegetables"

http://www.greenpeace.org/international/en/campaigns/agriculture/problem/Greenpeace-and-Golden-Rice/

Puhutaanko yllä jotain "alkuperäisyydestä" tai ruoan turvallisuudesta, joka on kaikkien muiden huulilla? Tieteen kerrotaan suureen ääneen todistaneen, että geenimuunnellusta ruoasta ei siirry ihmisiin muunneltuja geenejä, mutta eihän kritiikissa ole kyse siitä. Sehän on tieteisfiktiota. Paljon suurempi vaara koituu luonnon monimuotoisuudelle, jos kaikkialla aletaan käyttämään yhtä patentoitua lajiketta, jonka risteytymistä muiden riisilajien kanssa ei voi estää.

"GE 'Golden' rice is highly likely to contaminate non-GE rice, if released to the environment. GE rice contamination will affect traditional, conventional and organic rice farmers because they will lose their markets, especially export markets, which would negatively impact rural livelihoods."

Tämä katkelma on monimutkaisempi, mutta ei tässäkään puhuta ruoan turvallisuudesta tai kaiken alkuperäisen paremmuudesta, vaan geenimuunneltujen lajikkeiden sekottumisesta muihin lajikkeisiin ja viljelijöiden taloudellisesta turvasta, jos markkinoilla on uusi taho vetämässä välistä oman provisionsa.

Koko jupakan - ja myös aiempien GMO-kirjoitusteni - punaisena lankana kulkee se, että tiede on redusoitu luonnontieteeksi. Tässä ei taaskaan kysytä mitään yhteiskuntatieteilijöiltä, joita sentään toisinaan edustavat rauhan Nobel-palkinnon voittajat.

Allekirjoittaneiden listalla on tasan yksi rauhan nobelisti ja tasan yksi kirjallisuuden novelisti. Puran sen osiin tieteenalan mukaan:
http://supportprecisionagriculture.org/view-signatures_rjr.html

Medicine (41)
Chemistry (34)
Physics (25)
Economics (8)
Literature (1)
Peace (1)

On kaksi mahdollista syytä sille, miksi rauhan nobelisteja on näinkin vähän:

1.) Heiltä ei ole kysytty, koska heidän ei ajatella ymmärtävän asiasta mitään.
2.) Heiltä on kysytty, mutta he eivät ole suostuneet allekirjoittamaan, koska ymnärtävät asiasta liiankin paljon.

Kumpikin skenaario on aivan yhtä huolestuttava. Asetelma kertoo, etteivät listan kerääjät halua ymmärtää mistä Greenpeacen vastustuksessa on kysymys (sopimuksista ja oikeuksista, ei ruoan turvallisuudesta), eikä ihmistieteitä haluta laskea tieteeksi, koska eihän sosiologeille tai historioitsijoille edes myönnetä Nobel-palkintoa.

Surullista on siis se, että joka tapauksessa tieteen ulkopuolelle on kiistassa jätetty ihmistieteen ja yhteiskuntatieteet, jotka yleensä ymmärtävät fyysikoita paremmin mihin kehitysmaiden ongelmat perustuvat. Ihmistieteiltä ei kysytä mielipidettä ilmastonmuutoksen yhteydessä (joka on kuitenkin politiikan, eikä tieteen ongelma), minkä vuoksi asia etenee juuri niin hitaasti. Jos kehitysmaiden naisten asemaa halutaan parantaa, kysytään ensin fyysikolta, sitten kemistiltä. Humanisti tulee viimeisenä.

Tiedettä käytetään jupakassa muutenkin keppihevosena. Katsotaan vaikka lauseita, joissa Forbesin kirjoituksessa esiintyy sana science:

Steve Salzberg Fighting Pseudoscience:

Drop Your Anti-Science Anti-GMO Campaign

a stance that has no basis in science...

letter points out that science has shown...

Unfortunately, anti-GMO activists at Greenpeace and elsewhere are ignoring the science.

National Academy of Sciences concluded...

the extensive scientific evidence that shows that GM foods are safe.

They are flat wrong on the science of GMOs, and their dogmaticism is losing them the support of many scientists

I have been privileged to have collaborated scientifically with...

Tieteen uljas soturi taistelee pseudotieteitä vastaan, kuten meillä Suomessa skepsis uljaasti ohitti kaikki vastapuolen argumentit ja keksi tieteen vihollisten suuhun sanoja, jotka ovat tieteenvastaisia, koska tiede!

Jos kyse on "ignoroinnista", niin on kyllä helppo nähdä kuka tässä ignoroi ja ketä.

Koko kampanja mitä suurimmassa määrin halventaa tiedettä ja tekee naurunalaisiksi kaikki jotka lähtevät hyökkäykseen pahoja geenimuuntelun vastustajia vastaan. Harmi vain että kukaan muu ei näytä ymmärtävän ironiaa, eikä minua itseänikaan naurata.

Toisessa, vielä useamman tuttavani jakamassa Washignton Postin (!) kirjoituksessa on vielä typerryttävämpi katkelma, jossa tieteestä puristetaan pöyristyttävä kakkapommi, joka sitten viskataan vastustajan kasvoille ikään kuin jonkinlain argumenttina. Näin vähä-alyisiä hirnahduksia saa harvoin lukea:

“We’re scientists. We understand the logic of science. It's easy to see what Greenpeace is doing is damaging and is anti-science."

https://www.washingtonpost.com/news/speaking-of-science/wp/2016/06/29/more-than-100-nobel-laureates-take-on-greenpeace-over-gmo-stance/
"We're scientists. We understand the logic on science." kuulostaa ihan joltain 1950-luvun tieteiselokuvalta, jossa avaruusaluksesta laskeutuva olio tervehtii maan asukkaita:

"Hello earthlings! We are greatly superior in intellegence. We understand the logic of science!"

Washington Postin kirjoituksessa sentään esitetään linkki Greenpeacen sivuille, josta sen argumentit löytyvät, mutta jutussa, kuten muissakaan näkemissäni, ei ole haastateltu Greenpeacen edustajia ja kysytty heidän mielipidettään. Uutisointi on siis ollut täysin yksipuolista, mikä ei ole myöskään journalismin hengen mukaista. Tässä siis halvennetaan sekä tiedettä että journalistista etiikkaa.

Washington Postin jutussa väitetään, että Greenpeace on vastuussa satojen tuhansien hengestä, koska se on vastustanut kultaisen riisin pääsyä markkinoille, mutta tämä argumentti on täysin epätieteellinen, koska se perustuu kontrafaktuaaleihin ja spekulaatioon. Ensinnäkään meillä ei ole tietoa siitä olisiko kultainen riisi tuottanut betakaroteenia halutulla tavalla, jos se ylipäänsä oltaisiin saatu jalostettua - tai että korjaako betakaroteeni varsinaista ongelmaa, joka on ravinnon puute - tai korjaako se sitä sen paremmin kuin muut vihannekset, joista sitä saa jo tällä hetkellä.

Meillä ei ole vaihtoehtoista historiaa, jossa olisi tapahtunut toisin. Siksi emme voi tietää kenen lupaus maailmanparannuksesta olisi lopulta tuottanut paremman kokonaistuloksen. Kontrafaktuaali tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin "jossittelu"... Jos olisimm tehneet näin, niin sitten... Esimerkiksi jos Titanic olisi kääntynyt kyllin ajoissa niin se olisi saattanut törmätä toiseen vielä isompaan jäävuoreen. Me emme tiedä, koska meillä on yksi historia.

Konntrafaktuaali ei ole faktojen antiteesi, vaan se kysyy muuttuisiko jokin muu fakta, jos toista faktaa muutettaisiin. Jos joukkue tasoittaa viime minuutilla niin se saattaa silti hävitä jatkoajalla, eli voittaja ei silti muutu. Me usein luulemme että jokin asia, kuten sodan lopputulos, muuttuisi jos yhtä asiaa muutettaisiin, eli esimerkiksi Hitlerin salamurha olisi onnistunut, mutta se ei välttämättä muuta mitään. Yhtä moni ihminen olisi saattanut silti kuolla.

Kun sata Nobelistia puolustaa tiettyä kantaa, se ei tee tiedettä, vaan se antaa veikkauksen. Se spekuloi sillä, että toinen kanta asiaan olisi oikeampi. Se ei ole tiedettä ja siksi kirjeessa ei ole tieteellisiä perusteluja. Niitä ei voida antaa. Kukaan ei tunne tulevaisuutta. Kyse on vain tieteen auktoriteetin lainaamisesta kysymykseen, jonka lopputulos on tuntematon.

Greenpeace on itse asiassa vastannut jupakkaan näin:

"(golden rice) has failed as a solution and isn’t currently available for sale, even after more than 20 years of research.”

“As admitted by the International Rice Research Institute, it has not been proven to actually address vitamin A deficiency. So to be clear, we are talking about something that doesn’t even exist,”

http://ecowatch.com/2016/06/30/nobel-laureates-greenpeace-gmo-golden-rice/

Kultainen riisi on toistaiseksi tieteisfiktiota. Sitä ei ole saatu toimimaan tavalla, joka takaisi riittävän a-vitamiinitason. 20 vuotta on kulunut, eivätkä lupaukset ole tuottaneet toivottua tulosta. Greenpeacen lokaamisen taustalla on todennäköisesti lääketeollisuuden halu löytää kehitystyölle uusia rahoittajia. Siksi listalla on juuri lääketieteen nobelisteja.

Muistettakoon, että biologiassa ei Nobel-palkintoa jaeta, joten itse asiassa ei kukaan edusta sitä tiedettä, josta tässä varsinaisesti puhutaan.

Ja muistettakoon, että minä en edelleenkään ole mikään geenimuuntelun vastustaja. Minua vain ihmetyttää tämä laajamittainen kampanjointi, jossa ei ole käytöstapoja tai kelvollista argumentaatiota.

Brexit ja David Icke

"työväki on nyt niin kuin lapsi, jota on petetty liian monta kertaa, se ei usko enää mihinkään".
- Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla.

Itselläni ei ole suoranaista kantaa Britannian eroamiseen EU:sta. Päätöksen pitkäaikaisia vaikutuksia on mahdotonta tässä vaiheessa arvioida. Britannilla on jo valmiiksi oma valuutta ja se on esiintynyt muutenkin EU:ssa itsenäisesti, joten vaikutus EU:n sisäpolitiikkaan ei välttämättä ole suuri.

Olen itse selkeästi Suomen EU-jäsenyyden puolella, mutta tunnustan Paavo Väyrysen olleen oikeassa siinä, että yhteinen rahayksikkö on kenties ollut virhe. Vaikea tähänkin sanoa mitään, koska meillä ei ole vaihtoehtohistoriaa, mutta kenties Suomella (ja kenties myös Kreikalla) menisi paremmin, jos olisi enemmän rahapoliittisia ohjauskeinoja. Jos vielä huomioi sen, että meri erottaa maamme kaikista muista euroa käyttävistä maista, emme voi varsinaisesti väittää kuuluvamme "yhteiskauppa-alueen ytimeen" ja siten hyötyvän yhteisestä rahasta. Yhteisestä unionista ja kauppaliitosta me kenties kuitenkin hyödymme pitkällä tähtäimellä, vaikka viime vuosina venäjänkauppa on kärsinyt pakotteista.

Kreikka ei eronnut eurosta, mutta Britannia erosi unionista. Kyllähän se tuli pienenä yllätyksenä, vaikka en seurannut keskustelua erityisen tarkkaan. En seurannut kenties siksi, etten uskonut brittien eroavan.

Minusta olisi muutenkin parempi, että meillä suomessa poliittiset vaikuttajat ja puolueet keskittyisivät SOTE-uudistukseen ja muihin keskeneräisiin projekteihin, eivätkä tuhlaisi aikaa kysymyksiin, joihin emme voi vaikuttaa. Kenties EU:n sisäisten kriisien kaikkein negatiivisin vaikutus on lopulta se, että ollessamme kaiken aikaa eurokriisien ytimessä me emme kollektiivisesti osaa kyllin lujasti keskittyä tärkeämpiin ja läheisimpiin asioihin. Tämä kritiikki kohdistuu minuun itseeni yhtä hyvin kuin mediaan tai poliitikkoihin. Suomen viranomaisten ja kansalaisten esimerkiksi Kreikkaan käyttämä aika on todennäköisesti ollut alusta loppuun pelkkää ajanhukkaa.

EU:ssa pärjäämisen paras tae saattaisi lopultakin olla se, että vähän välitettäisiin siitä mitä tapahtuu EU:ssa. Keskitytään omiin asioihin. Tiedän että se on vaikeaa. Tehdään hyvät lait niiltä osin kuin me voimme lakeja tehdä?

Vaikka en osaa ottaa kantaa siihen onko päätös Englannille tai Skotlannille hyvä, on pakko hieman ällistellä ERO-puolen mielipidejohtajien perusteluja ja retoriikkaa. Lähes ainoa kaikkialla toistuva teema nimittäin on se, että "kansa on kyllästynyt kaiken maailman dosentteihin."

Ja juuri tämä asenne lienee selittänyt myös sitä, miksi Brexit-puoli lopulta voitti. Heidän äänestysaktiivisuuttaan viime hetkillä vain lisäsi se, että kaikki viralliset tahot tuntuivat pyytävän brittejä säilymään EU:ssa. Maailmanpankki ja IMF tekivät virheen, kun ne ottivat kantaa asiaan, jonka britit kokivat omaksi valinnakseen.

Useimmissa brexitiä kommentoineessa Youtube-videossa on erittäin paljon negatiivisia ääniä, koska kysymys jakaa ihmisiä niin vahvasti. Salaliittoteoreetikko David Icke on kuitenkin onnistunut ilmaisemaan ilonsa erosta siten, että äänet ovat 90% suosiollisia. Hän artikuloi siis kenties parhaiten myös vaaleissa äänestäneiden tunnot: ERO-puolen yhtenäisin ja tehokkain argumentti oli juuri se, että päätetään juuri päin vastoin kuin mitä globaalit vallanpitäjät toivovat. Kun kerrankin tarjoutuu tilaisuus niin äänestetään päin vastoin kuin mitä koneisto toivoo.

David Icke ei ole "salaliittoteoreetikko" mitenkään kevyesti ilmaistuna. Hän on itse asiassa yksi maailman äärimmäisimmistä hörhöistä. Hän esimerkiksi teki kuuluisaksi sen teorian, että maailmaa hallitsevat reptiliaanit eli ihmisnaamaiset liskot. Hän on julkaissut aiheesta useita dokumentteja, eikä pelkää puolustaa muitakaan hurjempia teorioita.
https://en.wikipedia.org/wiki/David_Icke#Reptoid_hypothesis

On kieltämättä vähän pelottavaa, että brittiläisten syvien rivien tunnot ilmaisee parhaiten mies, joka muissa yhteyksissä luokiteltaisiin mielenterveyspotilaaksi.

Trickle-Down vastaan Hoover-Up

Trickle-down economics, eli valumaefekti, todetaan jo suomenkielisessä wikipediassa vitsiksi ja olkinukeksi.

Paljon siitä onkin vitsejä väännetty.

Valumaefektillä on kuitenkin yhä kannattajia, vaikka he eivät kyseistä termiä käytäkään. Myös Suomen nykyhallitus ja pari edellistä on perustellut yritysverojen alentamista sillä, että kun yrityksille jää enemmän voittoja, ne myös investoivat enemmän.

Erikoista tällaisessa logiikassa on, että vaikka sen kannattajat myöntävät sen perusteena olevan teorian pelkäksi vitsiksi, he silti iloisesti kannattavat ajatusta. Tricke-down on vain naamioitu joksikin hieman muuksi, esimerkiksi tuotantopuolen talousteoriaksi tai yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi.

Perusongelma säilyy: kun parempiosaisille tulee rahaa, se ei päädy köyhille, vaan sen rahan turvin parempiosaiset voivat lisätä poliittista vaikutusvaltaansa ja yhä kasvattaa omien etujensa asemaa oman arvomaailmansa levittämisen turvin. Kun rikkaiden mielipiteet ja teoriat leviävät myös köyhien keskuuteen, se ei nosta heitä köyhyydestä. Se vain edistää rikkaiden rikastumista, kun köyhät hylkäävät ne periaatteet, jotka heitä parhaiten.

Kukaan ei halua identifioitua köyhäksi, joten tämä on äärimmäisen helppoa. Köyhät on vaikea saada liittoutumaan yhteen, kun he häpeillen salaavat ongelmnsa, uskovat köyhyytensä olevan väliaikaista ja myös katsovat toisiaan halveksuen. Yleistäen voisi sanoa, että köyhät ovat olemassa missään yhteiskunnassa vain, jos he muodostavat selkeän edemmistön.

Kun rikkaiden teoriat ja käsitykset maailmasta saavuttavat yhä laajemman aseman, ne kärjistyvät entisestään. Tästä taas seuraa, että mahdollisimman objektiivisesti tilastoja ja yhteiskunnan rakenteita tarkastelevat sosiologit alkavat näyttäytyä vasemmistolaisina, jopa kommunisteina. Heidän puolueettomat statistiikkansa ja lukunsa ovat rikkaiden mielestä propagandaa, koska ne ovat niin kaukana heidän omista mielipiteistään, että niiden täytyy olla propagandaa.

Myös ulkopuoliset talouden asiantuntija ja jopa Nobel-voittajat määritellään vasemmistolaisiksi, koska heidän julkaisunsa näyttävät niin vasemmistolaisilta.

Paavikin on jo koettu amerikkalaisen uskonnollisen oikeuston suunnalta uhaksi ja teeskentelijäksi, koska hän on hurahtanut aivan ihmeelliseen epäkristilliseen käsitykseen, että köyhistä tulisi välittää.

Mikä on Hoover-Up economics, eli imurointiefekti?

Trickle-Down teoria ja vastaavat taloudellisen kehityksen mallit olettavat, että talous vahvistuu, jos rikkailla on käytössään enemmän varaa. He voivat tällöin sijoittaa rahojaan, mikä luo työpaikkoja.

Ongelma on siinä, että kukaan ei sijoita rahojaan luodakseen työpaikkoja, vaan haaliakseen lisää rahaa. Yritysten tehtävä on kasvattaa niiden saamaa alkupääomaa. toisin sanoen markkinat on luotu sellaisiksi, että pyramidin huipulla on suuri imuri, joka pyrkii imemään kaiken liikkuvan rahan.

Kun rikkailla tai suurillä yrityksillä on rahaa, ne investoivat sitä tavallisen kansan maksukyvyn mukaan. Jos köyhät köyhtyvät, on vain vähemmän talouden liikettä, jonka luonnollinen liike on aina ylös päin.

Vaikka me tunkisimme tuohon imuriin rahaa, se ei paranna sen toimintaa. Päin vastoin kun imuria oikein ruokkii, se saattaa tukkiutua kokonaan.

Viime vuosikymmeninä taloutta on pidetty käynnissä myöntämällä keskiluokalle lainoja helpoin ehdoin. Näin on imurilla riittänyt imuroitavaa, mikä on luonut työpaikkoja ja sitä kautta pitänyt myös keskiluokkaa leivässä.

Uutta rahaa on luotu keskuspankeista maailmaan valtavia määriä, mutta liikkeellä olevan rahan määrä tai inflaatio eivät ole kasvaneet, sillä rahaa imeytyy niin valtavalla tahdilla kaikkein rikkaimpien taskuun. He omistavat suuret yritykset, jotka jakavat suuria voittoja. Näitä voitoista vain pieni osa kulutetaan tai investoidaan. Isoin osa vain jää istumaan jonnekin veroparatiisiin, samaan aikaan kun valtioiden ja tavallisten ihmisten velkatili paisuu.

Taloudellisen toiminnan kasvattaminen olisi melko helppoa, käännämme nurin ajatuksen murusten putoamisesta rikkaiden pöydältä: riittää vain, että luodaan rahaa ja sitten jaetaan sitä suoraan kaikkein köyhimmille. He ostavat tuotteita ja palveluja lähes välittömästi, koska ovat velkaisia ja koska heidän on helppo keksiä tyydyttämättömiä tarpeita. He myös kohdistavat ostoksensa perushyödykkeisiin, joten rahat jäävät lähelle, paikallisiin marketteihin, eivätkä katoa lentoihin tai lomakohteisiin. Köyhien käyttämä raha työllistää keskiluokkaa, joka puolestaan kuluttaa palveluja ja ostaa tuotteita. Raha liikkuu nopeammin köyhien käsissä ja voi päätyä kahteen osoitteeseen: joko veroina valtiolle tai voittoina kaikkein rikkaimmille.

Jos taloudellista toimintaa verotetaan, palauttaa valtio rahat tulonsiirtoina köyhille sekä virkamiesten palkkoina keskiluokalle, koska valtion on myös kulutettava saamansa rahat - sillä on suuri paine siihen. Näin talous pysyy liikkeessä, koska rikkaimmilla on syitä investoida ja palkata väkeä haaliakseen tuosta rahasta jälleen osan.

Jos taas verotus on alhaista ja rikkaat saavat helposti oman osuutensa kansantuotteesta, heillä ei ole mitään painetta tehostaa yritystoimintaa investoinneilla. He lihovat tekemättä juuri mitään. Riittää vain, että omistaa, niin omistukset tuovat mukanaan helppoa lisäarvoa.

Hoover-Up on yksinkertaistus ja kärjistys, mutta talousteoriana se on objektiivisempi ja helpommin perusteltavissa kuin Trickle-Down. Se on vähemmän valheellinen ja kuvastaa paremmin sitä, mitä taloudessa todella tapahtuu.

Tunnistamme Robin Hoodista fantasiaksi, koska raha ei irtoa rikkaan näpeistä edes hänen nukkuessaan. Köyhien sankarit ovat harvassa, mutta jäävät historiaan.

Sosiaalisen median ja vapaan tiedonvälityksen aikakaudella vaarallisinta vallankäyttöä on puolueellisten teorioiden naamioiminen tieteelliseksi totuudeksi

Oikeistolaisuuden kasvattaessa valtaa 'patafyysiset mielettömyydet savat valtaa: maasta puhutaan perusturvan ihannevaltiona samaan aikaan, kun EU on moittinut meitä juuri perusturvan riittämättömyydestä:
http://yle.fi/uutiset/euroopan_neuvostolta_sapiskaa_suomelle_liian_matalasta_sosiaaliturvasta/7797709

Tämäkin uutinen tuli juuri vaalien alla, mutta kaikkein köyhimpien asema ja oikeudet onnistuttiin täysin sivuuttamaan vaalikeskustelussa. Myös mediat ja riippumattomat toimittakunnat leimataan järjestelmällisesti vasemmistolaisiksi, vaikka syvempien analyysien mukaan mediatalojen linjaa ohjaavat omistajat ja päätoimittajat ovat pikemminkin äärimmäisen oikeistolaisia.

Väärinkäsitys syntyy tietoisesti, kun sekoitetaan keskenään mielikuvakyselyt ja tutkimukset, ja ihmisten kyselyissä tutkittuja mielikuvia otsikoidaan mukamas totuuksina:
http://mediaviikko.fi/toimittajista-puolet-vasemmistolaisia

Lisäksi tieteellisenä tiedonlähteenä esiintyvä Liberalismi-Wiki kokoaa toimittaja-artikkelissaan yhteen vain sen päämääriä ajava näkökulmia, joita kaiken lisäksi on törkeästi vääristelty. Lähdeviitteiden linkit eivät toimi tai niiden takaa löytyy vain mielipiteitä:
http://liberalismi.net/wiki/Toimittaja

Kuka tahansa tutkija tai toimittaja näkee heti, että Liberalismiwikin aineisto on epätieteellistä ja tarkoitushakuista propagandaa, joka keskittyy liberalismin esittelyn sijaan tunnettujen vasemmistolaisten henkilöiden mustamaalaamiseen. Silti kritiikki on helppo leimata vasemmistolaiseksi jupinaksi, koska journalismin periaatteista mitään ymmärtävät ihmiset ovat tietenkin vasemmistolaisia. Oikeistohegemonian on helppo ylläpitää mielikuvaa vasemmistolaismynteisyydestä, kun sillä on niin paljon enemmän suunvuoroja ja sananvaltaa.

Yllättävän harva on netissä ärsyyntynyt liberalismi-wikin touhuista, vaikka se on laadultaan ihan magneettimedian ja MV-lehden osastoa:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/11207939/kiukku-kasvaa-yli-ayraiden

Yksi ongelma ajassamme on juuri se, että asioita ei enää tutkita oikeasti, vaan kysellään ja pyöritellään vain yhä uudestään vanhoja mielikuvia, ikään kuin totuutta tärkeämpää olisi tietää miten ajatella, jotta ajattelisi samoin kuin muut.

Myös medianäkyvyyden väitetään suosivan vihervasemmistolaisia, mutta Helsingin Sanomien mediakone osoittaa täysin kiistatta, että maassamme Kokoomus ja Keskusta saavat jopa nelkinkertaisesti enemmän medianäkyvyyttä kuin SDP:
http://www.hs.fi/politiikka/a1305923967033

Porvaripuolueiden yhteinen medianäkyvyys on jopa kymmenkertainen verrattuna Vihreisiin ja Vasemmistoliittoon.

Tämä ei ole kyselytutkimus, vaan neutraalin algoritmin keräämää dataa.

Matemaattiset algoritmit ovat ajassamme pelottavan vasemmistolaisia. Pitäisiköhän matemaattisten funktioiden ja tilastotieteen opettaminen kokonaan lopettaa, kun ne uhkaavat levittää kommunistien propagandaa?

Verkkohyökkäysrykmentti

Osaisiko joku auttaa? Minua mietityttää, että ovatko maamme ylimmät johtajat täysiä idiootteja, vai teeskentelevätkö he vain tietämätöntä.

Sodankäynnissä moni asia on muuttunut, mutta edelleen luulisi pätevän sen, että on aseita, joista vihollisen halutaan tietävän sekä aseita, joista heidät halutaan pitää pimennossa.

Suureen ääneen mainostetut aseet ovat esimerkiksi sellaisia, joita voidaan ja halutaan myydä kalliiseen hintaan muille valtioille. Näiden aseiden esittely on välttämätöntä, jotta kaikki ostajakandidaatit tuntisivat niiden tehokkuuden. Esimerkiksi Ruotsin olisi hankala myydä hävittäjään, jos se täysin vaikenisi niiden nopeudesta, aseistuksesta ja muista ominaisuuksista.

Toinen syy mainostaa aseita on niiden herättämä pelko. Tiettävästi useampikin valtio on avoimesti julistanut omistavansa ydinaseita juuri tästä syystä.

Aseet joista vaietaan ovat yleensä vasta suunnitteluvaiheessa. Niiden teknologia on salaista, jotta kilpailijat eivät pysyisi yhtä helposti mukana kilpailussa.

Toinen syy vaieta aseista liittyy vakoiluun ja tiedusteluun. Vakoiluteknologiaa ei samalla tavalla myöskään kehitetä suoraan myyntimarkkinoille, koska pelon sijaan tieto aikaansa edellä olevasta salakuuntelusta herättäisi enemmänkin ärtymystä ja epäluottamusta.

Tämän kaiken jälkeen toistan alkuperäisen kysymykseni: ovatko Suomen päättäjät tyhmiä, kun meillä yhä edelleen koulutetaan jääkäreitä, pioneerejä, tykkimiehiä ja sotilaspoliiseja - eikä ennemminkin hakkereita, kybertiedustelijoita, tietosuojaajia, propagandankirjoittajia, trolleja ja muita verkkohyökkäysten ammattilaisia?

Onko kyse siitä, että meillä kyllä koulutetaan reserviin tällaisia ihmisiä, mutta toiminta pidetään salassa, koska emme puolueettomana valtiona halua herättää kenessäkään ärtymystä?

Wikipedian mukaan Suomen puolustusvoimilla on joukko-osastoja, kuten:

Panssariprikaati (Hattula), perustettu 1927
Merisotakoulu (Helsinki) 1930
Tykistöprikaati (Niinisalo) 1992
Lapin ilmatorjuntarykmentti (Rovaniemi) 1989
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_puolustusvoimien_joukko-osastoista 

Missä helvetissä ovat Kyberturvallisuusprikaati, Hybridisotakoulu ja Trollitorjuntarykmentti? Näiden nörttiosastojenhan tulisi olla aivan ensisijaisia puolustuskeinoja mitä tahansa hyökkääjää vastaan.

Suurempikin armeija on tehoton hyökkäyksissään, jos sen motivaatio ja moraali saadaan nujerrettua ristiriitaisella tiedotuksella.

Huipputekniset hävittäjät ja panssarivaunut voidaan hakkeroida liikuntakyvyttömiksi, jos hallussa ovat ylivertaiset .

Sähköverkot voidaan pimentää tuhansien kilometrien päästä. Vastustajan viestintä voidaan sotkea tai käskyjä jopa uudelleenohjelmoida.

Presidentin salasuhteet voidaan vuotaa julkisuuteen juuri kun hänen tulisi pitää tärkeä radiopuhe. Kenraaleja voidaan kiristää vuosien tarkalla tilitietojen ja sähköpostiviestien seuraamisella saatujen tietojen avulla.

Jos oletetaan, että Suomella olisi oma hakkeriprikaati ja siihen laaja kansainvälinen luotto, ei meillä välttämättä edes tarvitsisi olla näitä edellä mainittuja keinoja - riittäisi, että meillä epäiltäisiin olevan kyky murtautua verkkoihin ja sabotoida elämää kotirintamalla.

Jos emme pysty rahoittamaan kyberturvallisuusjoukkoja - minkä kyllä uskon, että pystyisimme tekemään - meidän tulisi vähintään puhua paskaa niin tehokkaasti, että tällainen salainen joukko edes huhuttaisiin perustetun ja tuhansien reserviläisten saaneen salaisen tehtävän rauhan aikana ylläpitää omia hakkeritaitojaa, jos valtio sodan aikana heidän taitojaan tarvitsisi.

En ole kuullut tällaisia huhuja, joten ilmeisesti kenraalimme sekä maamme poliittinen johto yhä vain jossain kabinetissa asettelee suurille pöydille pieniä panssarivaunuja ja leikkii olevansa kartalla.

PS.
Löysin sentään tällaisen surullisen pikku uutisen. Surullisen siksi, että jos puolustusvoimat ylpeilevät vuonna 2015, että "ensimmäistä kertaa" järjestetään tällainen projekti, se tarkoittanee, että olemme jo menettäneet pelin.
http://www.verkkouutiset.fi/ "Puolustusvoimat värvää tänä vuonna ensimmäisen kerran kybervarusmiehiä"

Geenimuuntelun suurin uhkakuva on, ettei se ole vaaraksi ihmiselle

Helsingin Sanomat on taas onnistunut julkaisemaan puolueettoman pikatutkimuksen, jossa tarkkaan valikoidut sitoutumattomat asiantuntijat puolustavat juuri niitä näkökulmia, joille jutun kirjoittaja on etsinyt tukea:
Onko muuntogeenisiä ruokia turvallista syödä? HS selvitti, mitä riippumattomat tutkijat sanovat

Huomattakoon tässä kohtaa, että uskon itse vahvasti GMO-ruoan turvallisuuteen, mutta haluaisin keskustella tyystin muunlaisista uhkakuvista. Kuluttajilla tuskin on suurtakaan huolta siitä muuntogeeninen soija muuttaisi hänet mutanttikilpikonnaksi, mutta tämä fakta ei mitenkään lievennä geenimuunteluun liittyviä vaaroja toisilla elämänalueilla.

Tarkastellaan aluksi Helsingin sanomien jutun pääotsikkoja, jotka kaikki on muotoiltu geenimuuntelun saavutuksia kyseenalaistavasta näkövinkkelistä:
1. Gm-tuotteiden turvallisuudesta ei ole riippumattomia tutkimuksia.

2. Gm-ruoka sisältää arvaamattomia terveysriskejä.

3. Gm-kasveihin on siirretty luonnottomuuksia, kuten kalan geenejä.

(Jo tässä kohtaa on syytä huomata, että kun alustetaan aihetta kriittisillä otsikoilla ja sitten pyydetään asiantuntijoita vastaamaan kysymyksenasettelun kritiikkiin, ratkaisu jo itsessään synnyttää hyvin yksipuolisen tulokulman, jolla ei ole paljoakaan tekemistä puolueettomuuden kanssa. Argumentit esitetään toimittajan valikoimia ontuva väittämiä vastaan, jolloin ne tarkoituksellisesti tarjoavat etupäässä todisteita geenimuuntelun hyötynäkulmien tueksi - tai korostavat vastapuolen tietämättömyyttä, kun se ei ole osannut keksiä tämän parempia kritiikin aiheita... jotka toimittaja itse on suuressa laupeudessaan muotoillut heidän sijassaan.)

Kolme ensimmäistä kysymystä mielummin sivuuttaisin kokonaan, koska ne ovat melko epäoleellisia, eivätkä geenimuuntelua vastustavat poliittiset aktivistit tai tutkijat yleensä edes esitä tällaista kritiikkiä. Nykyään ne nousevat esille mediassa lähinnä vain siitä syystä, että saataisin aikaan huolestunutta hysteriaa... mutta onko se todellisuudessa kenenkään etujen mukaista, vai pikemminkin nykyteknologian mahdollistaman rajattoman kommunikaation tahatonta seurausta? Uhkakuvia kenties luovat aktivistiryhmien sijaan foorumien ja blogi-klikkien persoonattomat puppugeneraattorit, jolla on oma tahdo luoda kaaosta, hieman kuin näkymättömällä kädellä on tapana juosta kuin päätön kana.

Hyvin yleisesti väitetään - esimerkiksi Skepsiksen Huuhaa-palkintoperusteissa, että hysteriaa tahtovat lietsoa etenkin geenimuuntelun vastustajat. Pitääkö tämä sitten paikkansa? Tutkitaan väitettä. Miten geenimuuntelua kommentoivat A) puolueeton media, B) geenimuuntelun puolustajat sekä C) geenimuuntelun kriitikot?

Miten media uutisoi geenimuuntelusta ja miten yleisö siihen reagoi?

Tällä hetkellä en omista netti-Hesarin rajattomia lukuoikeuksia, joten tutkin vain esiin nousevia otsikkoja, enkä niiden sisältöjä.

Helsingin Sanomien aiemmat geenimuuntelu-otsikot ovat keränneet yleisökommentteja seuraavalla tavoin:
Kaikki eivät kannata geenimuuntelua (28.7.2013)
(3) kommenttia - http://www.hs.fi/talous/a1374895230056

Geenimuuntelu ei tepsinytkään tuholaistorjuntaan (19.3.2014)
(0) kommenttia - http://www.hs.fi/ulkomaat/a1395122577987

Geenimuuntelu ei tepsinytkään maissin tuholaistorjuntaan
(3) kommenttia - http://www.hs.fi/tiede/a1395114208999


Onko muuntogeenisiä ruokia turvallista syödä?
(72+ kommenttia)

Ainakin Hesarissa yleisö innostuu kunnolla keskustelemaan vasta, kun puhe on ruoan turvallisuudesta. Miten on laita muissa suurissa lehdissä? Ilta-lehden sivuilta GMO ja geenimuuntelu tuottavat seuraavanlaisia otsikkoja.

EU:ssa voidaan tulevaisuudessakin rajoittaa GMO-viljelyä 12.6.2014
13 henkilöä suorittelee, ei keskustelua.

Yle: Turussa käytetään nyt geenimuunneltua soijaa 15.7.2013
871 jakoa. Selvästi asia puhuttaa enemmän kun se tulee lähemmäs.

Geenimuunneltu vehnä levisi luvatta peltoon Yhdysvalloissa 1.6.2013121 jakoa. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013060117097978_ul.shtml

Voisi kuvitella, että vastustajat olisivat riemuiten jakaneet jälkimmäistä uutista, mutta ilmeisesti kiinnostavampia ovat tapahtumat Suomessa kuin Yhdysvalloissa tai EU-päätökset?

Voisin kerätä enemmänkin otsikoita suomalaisesta mediasta, mutta tässäkin otoksessa oikeastaan jo saa vahvistusta se epätieteellinen mututuntuma, että keskustelua syntyy kiihkeimmin, jos kyse on sellaisen ruoan turvallisuudesta, jota itse pistämme suuhumme.

Jostain syystä syytökset ruoan turvallisuuden nostamisesta pääosaan GMO-keskustelussa kohdistuvat geenimuuntelun vastustajiin, vaikka juuri riippumattomat mediat toimivat sillä logiikalla, että ne keskittyvät teemoihin, jotka keräävät lukijoita ja nostavat esiin näkökulmia, jotka herättävät keskustelua.

Vaikka media ei toimisi tällaisen logiikan mukaan niin lukijat itse jakavat somessa sellaisia uutisotsikoita kuin haluavat. Voiko kukaan edes kontrolloida keskustelun näkökulmia - miksi sitten syytös kohdistuu vain geenimuuntelun kriitikoihin? Otsikoista me näemme, että ennemmin tulisi puhua vaikka siitä, onko GMO edes mikään lupaustensa mukainen ratkaisu ruoan tehotuotantoon, jos se someyleisön sivuuttamien otsikoiden mukaan ei edes toimi kuten on suunniteltu?

Ylipäänsä geenimuuntelua näytettäisiin vastustettavan voimakkaimmin varovaisten byrokraattien toimesta, jotka vaativat näyttöä sen vaarattomuudesta. Silti Hesarin lukijat ovat arvioineet hyväksi argumentaatioksi kommentin, jossa esiintyvät seuraavassa järjestyksessä seuraavat termit:

"Ekolobbarit... foliohatttuiselta haiskahtavat aivopierunsa... viljelemällä koomisia salaliittoteorioita... ekohörhöt... nostaneet itsensä ja uskontonsa terveen järjen ja tosiasioiden yläpuolelle... heidän tehtailemansa mutuväittämät."

Vaikka haluaisin olla millainen foliohattu tai ekolobbari, en minäkään pysty vaikuttamaan siihen, millä logiikalla ihmiset jakavat uutisia geenimuuntelusta. En myöskään mahda mitään sille, jos viranomaiset jostakin syystä ovat foliohattujen kanssa katsovalla kannalla.

Ja minähän en siis edes usko, että geenimuunneltu ruoka olisi vaarallista terveydelle - haluaisin että asiasta keskustellaan muiden perusteiden pohjalta kuin nykyään. Olen nähnyt kuinka suomalainen porvaristo ensin rakentaa ydinvoiman vastustajista sellaisen olkinuken, joka perustuu oletukseen, että ydinvoimaa vastustetaan pelkojen takia - vaikka jo parin vuosikymmenen ajan ydinvoimaa on vastustettu lähinnä siksi että se on liian kallis investointi joka ei maksa itseään edes takaisin sen jälkeen, kun sähköntuotannon keinot monimuotoistuvat: akkutekniikka kehittyy, sähkölaitteet tarvitsevat yhä vähemmän energiaa, talojen lämpöeristysmateriaalit kehittyvät ja aurinkokennot tulevat kyllin edullisiksi laajaan käyttöön.

Suomessa ydinvoiman tukijat elävät yhä siinä uskossa, että kaikki syyt vastustaa ydinvoimaa perustuvat ekohippien irrationaalisiin tunteisiin. Ydinvoiman vastustajien kanssa ei ole edes keskusteltu, jolloin olisi huomattu että he vastustavat sitä taloudellisista syistä. Siksihän ydinvoimaa ei muualla päin maailmaa rakenneta ede niissä maissa, joissa viranomaiset vähät välittävät turvallisuudesta.

Nyt on samalla tavoin käymässä geenimuuntelun kanssa. Sitä puolustetaan etupäässä siksi, että halutaan olla eri mieltä kuviteltujen ekohörhöjen kanssa. Siksi ei geenimuuntelun todellisista hyödyistä tai haitoista oikeastaan edes järjellisesti keskustella julkisuudessa.

Jos joku kirjoittaa osaamattoman ja populistisen kauhuskenaarion geenimuuntelun vaaroista, on hyvin todennäköistä, että se leviää sosisaalisessa mediassa paljon tehokkaammin kuin tällainen joku tällainen mediakriittinen meta-analyysi.

Mistä sitten GMO:n puolustajat ja vastustajat kirjoittavat. Haen seuraavaksi googlesta satunnaisia blogeja.

Geenimuuntelun puolustajien otsikoissa korostuu mikä?

Ensimmäinen selkeästi geenimuuntelua puolustava kirjoitus sanoilla "geenimuuntelu + GMO" löytyy suoraan hakutulosten ensimmäiseltä sivulta:
Vapaasana.net - Geenimuuntelu on turvallista ja pelastaa ihmiset ja ympäristön - tiede on yksiselitteinen
Heti otsikossa esitetään neljä väitettä:
1.) GM on turvallista.
2.) GM pelastaa ihmiset.
3.) GM pelastaa ympäristön.
4.) Tiede on yksiselitteinen.

Vapaasana on ääriliberaalien verkkolehti, jota tuskin voi nimittää tieteen puolueettomaksi edustajaksi. Katsotaan silti mitä artikkelissa väitetään.

"Kaikki merkittävät tiedejärjestöt pitävät GMO:ita turvallisempina tai yhtä turvallisina kuin perinteisiä kasvilajikkeita, samoin EU, WHO, FAO ja UNDP."

Mitään todisteita ei sivustolla esitetä näiden väitteiden tueksi. En ole sitä paitsi kuullut, että kukaan väittäisi geenimuunneltua ruokaa peräti turvallisemmaksi kuin perinteisiä lajikkeita.

Vapaasana väittää seuraavaksi myös näin:

"12 suomalaisten yliopistojen rehtoria, 146 professoria, 215 dosenttia ja 325 tohtoria allekirjoittivat vetoomuksen geenikieltoa vastaan Suomessa."

Haluan tietää mistä tässä on kyse, koska 12 yliopistorehtoria kuulostaa 14-17 yliopiston maassa jo aika merkittävältä.

Helsingin Yliopiston sivuilta löytyy uutinen, jossa selviää, että tieteentekijät eivät ole allekirjoittaneet kieltoja vastustavaa adressia, vaan vaatineet keskusteluun ja päätöksentekoon tieteellisyyttä. Itse asiassa uutisessa selkeästi todetaan, että tutkijat eivät ota kantaa puolesta tai vastaan:

"Päätöksenteon on perustuttava tutkimukseen, toinen adressin alullepanijoista, kasvinjalostustieteen professori Teemu Teeri maataloustieteiden laitokselta painottaa.
- Tarkoitus ei ole ottaa kantaa geenimuuntelun puolesta tai sitä vastaan, vaan korostaa tieteelliseen argumentoinnin merkitystä.
http://www.helsinki.fi/mmtdk/esittely/uutiset/2011/110119_teeri.html"

Jotenkin arvasinkin, että geenimuuntelun puolustajien leirissä korostetaan löyhin perustein näkökannan tieteellisyyttä, sillä aiemmin myös Skepsis oli halunnut korostaa vastustajien epätieteellisyyttä varsin kyseenalaisissa huuhaa-palkintonsa myöntöperusteissa. Skepsis oli kritisoinut yhteiskuntatieteilijöitä siitä, että nämä katsoivat voivansa keskustella geenimuuntelun uhkakuvista. Skepsiskin siis lankesi siihen harhaan, että kyse oli vain terveyskysymyksistä, eikä yhteiskuntatieteilijöillä ollut aihetta pohtia suuryritysten kalliita lisenssejä tai viljelijöiden oikeuksia.
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2014/07/geenimuuntelu-skepsis-raha-ja.html

Vaikka tiedeväki vaatii tutkimuksia päätösten pohjaksi, ovat muutkin kuin uusliberalistit ja skeptikot sitä mieltä, että geenimuuntelu tulisi mitä pikimmin sallia.

Osuvasti seuraava löytämäni "Geenimuuntelun puolustuspuhe" on julkaistu blogissa nimeltään "järki".
http://jarkilehti.fi/2013/09/geenimuuntelun-puolustuspuhe/

Heti alussa tehdään selväksi, että nyt on äänessä puhtain tieteellinen asenne:

Jussi Tammisola eroaa useista aiheen asiantuntijoista siinä, että hän sekä kannattaa geenimuuntelua, että pystyy perustelemaan sanomansa tieteellisillä faktoilla.

Suorassa sitaatissa Tammisola puhuukin ihan asiaa:

“Ministeriöissä ja EU:n lainsäädäntöä tehtäessä pitäisi ehdottomasti kuulla oikeita huippuasiantuntijoita, joilla ei ole mitään poliittisia kytköksiä."

“Tehtäisiin säädöksiä sen mukaan, mitkä ovat tuotteen ominaisuudet, eikä sen mukaan millä menetelmillä tuote on kehitetty. Tämä on ollut kaikkien tiedejärjestöjen viesti kohta kolmekymmentä vuotta, kaksikymmentä viisi vuotta kumminkin. Kaikki maailman suuret tiedejärjestöt toistaa tätä!”

Eihän tässä olekaan ongelmaa yhteiskunta-aktivisten kannalta. Menetelmät vain ovat sidoksissa siihen, kuka voi rahastaa viljelijöiden käyttämistä lajikkeista. Suuryritykset eivät varmastikaan hyväksy sitä, että menetelmät ja lajikkeen alkuperä unohdetaan sitten kun se on todettu hyödylliseksi.

Seuraavassa kirjoituksessa GMO-vapaa Suomi kampanjan aktivisti ja solubiologi käyvät keskustelua, mutta asetelma kääntyykin niin päin, että biologi Liisa Kuusipalo vaatii paljon kiihkeämmin geenitekniikan lisätutkimuksia ennen kuin sitä voidaan hyväksyä:
Maailma.net/artikkelit - Ihana kamala geenimuuntelu

"...geenitekniikka on - jopa vallankumouksellisen - uusi ja kokeellinen tekniikka, jonka seurauksista ei ole varmuutta. Siinä rakennetaan viruksen, bakteerin ja kasvin DNA:n yhdistelmä, joka väkivalloin muuttaa kohdesolun toiminnan. Siirretty keinotekoinen geeni sotkee muun perintöaineksen toimintaa. Tämä näkyy siinä, että läheskään kaikki geeninsiirron kohteet eivät ole halutunlaisia", hän sanoo.
"Myöskään vanhaan jalostukseen vertaaminen ei hänestä toimi, sillä se käytti "koko kasvin perintöainesta sellaisena kuin luonto se oli tehnyt". Kuusipalon mielestä GMO:ta ei ole testattu tarpeeksi ja siitä tiedetään liian vähän.

Itsekin haluaisin aidosti uskoa, että geenimuuntelussa on ihmiskunnan tulevaisuus, mutta monien geenimuuntelun äänekkäimpien puolustajien näennäistieteellinen fanatismi tekee asian todella vaikeaksi.

Vapaasana.net tuottaa niin surkuhupaisia kirjoituksia tieteellisyyden nimissä, että minun on aivan pakko siteerata heitä vielä uudestaan:

"Kuuluisa vihreä anti-GM-aktivisti ja ilmastoaktivisti Mark Lynas sanoi löytäneensä tieteen ja pyysi anteeksi GM-vastustustaan, sanoi olleensa "täysin väärässä" ja myönsi vandalisoineensa GMO-koeviljelmiä sekä kirjoittaneensa The Guardianiin, New Statesmaniin ja muihin lehtiin GM-vastaisia artikkeleita lukematta kai yhtäkään tieteellistä artikkelia aiheesta."

En tiedä mitä artikkelin kirjoittaja haluaa osoittaa sillä, että puhuu tieteestä niin kuin se olisi uskonnollinen totuus, johon yhdessä hetkessä havahdutaan: "...sanoi löytäneensä tieteen..." Jos tämä on ironiaa niin erittäin epäonnistunutta, etenkin jos sivúston tarkoitus on esiintyä tieteen bestiksenä.

Lopussa on aivan mahtava "kai" sana, joka kertoo sivuston koko asenteesta tieteellisyyteen. Jää epäselväksi kenen mukaan aktivisti ei ollut kai lukenut yhtäkään tieteellistä artikkelia, ennen kuin äkisti kääntyi tiedeuskoon. Kaiketi aktivistin uskoontuleminen sitten oli sen hänen elämänsä ensimmäisen tieteellisen artikkelin aikaansaannosta, ikään kuin tieteellisen ajattelun perustan voisi omaksua noin vain yhden hengellisen kokemuksen kautta, lukemalla yhden tekstin, jossa kerrotaan siitä, kuinka tiede on tie, totuus ja elämä.

Mistä tahtoisivat keskustella geenimuuntelun kriitikot?

Leo Stranius kirjoittaa otsikolla "Geenimuuntelun hyödyt ja haitat: Mitä pitäisi tehdä"

"Aiemmin ollaan oltu huolissaan geenimuuntelun terveysvaikutuksista ja lajien hallitsemattomista risteytyksistä. Lisääntyvän tutkimustiedon pohjalta tälle huolelle ei ehkä kuitenkaan enää ole kovin vankkoja perusteita.

Keskeiset ongelmat liittyvät erityisesti 1) luonnon monimuotoisuuteen, 2) torjunta-aineiden ja kemikaalien käyttöön, 3) geenimuunneltujen kasvien leviämiseen sekä 4) suuryhtiöiden vallan kasvuun ruuantuotannossa."http://leostranius.fi/2014/02/geenimuuntelun-hyodyt-ja-haitat-mita-pitaisi-tehda/

Asiallinen kirjoitus on kerännyt kolme (3) kommenttia. Leo Stranius kirjoittaa, että "aiemmin on oltu huolissaan...", mutta ainakin Hesarin jutussa pääpainopiste on yhä ruoan turvallisuudessa.

Suuryhtiöiden vallan kasvu kieltämättä kuulostaa salaliittoteorialta, mutta ovatko yritysetiikka ja maanviljelijöiden oikeudet ekohörjöjen mielipiteiden tuotosta? Näistä ongelmista ovat puhuneet aivan muut tahot, kuten yhteiskuntatieteilijät, ihmisoikeusjärjestöt ja oikeusoppineet.

Luonnon monimuotoisuus nousee esiin myös Safkatutka-blogissa, jossa geenimuuntelun ennakoidaan muuttavan ekosysteemiä arvaamattomaan suuntaan:

"Luonnon ekosysteemejä tutkineet ovat jo pitkään ymmärtäneet, että poistamalla eliöitä ekosysteemistä, sen koko toiminta muuttuu. Japanilaiset huomasivat tämän yrittäessään lisätä kalakantojaan metsästämällä valaat pois aluevesiltään. Valas osaa toimia kestävänä osana ekosysteemiään ja osallistuu itse kalakantojen hyvinvoinnin ylläpitoon. Se nousee meren pinnalle tekemään tarpeensa, koska kalojen ravinnoksi tärkeät planktonit alkavat elää sen ulosteissa. Poistamalla valaat ei poistunutkaan vain peto, vaan myös koko ravintoketjun ravinnon takaaja."
http://safkatutka.fi/vieraskirjoitukset/geenimuuntelu/

Nykyajassa on hyvin erikoista se, miten merkittävään asemaankin pääsevät vaikuttajat ovat usein täysin tietämättömiä vastapuolen argumenttien sisällöstä - ehkä he juuri siksi pääsevät nykyään valtaan, että niin lujasti uskovat omien mielipiteidensä oikeutukseen.

Usein vastapuolen edustajien argumentit valikoidaan kaikkein typerimmästä päästä, jolloin ei tarvitse edes kohdata niitä vasta-argumentteja, joilla oikeasti olisi merkitystä. Joka puolella näkee kiihkeitä ryhmittymiä, jotka ylläpitävät näennäistä keskustelua rakentamiensa olkinukkien kanssa.

Todellisten ihmisten sijaan meidän vuorovaikutuksemme perustuu nykyään liian usein siihen, että vahvistamme ennakkoluuloisia mielikuviamme juttelemalla valikoitujen hölmöjen kanssa, jotta voimme itse kuvitella olevamme huomattavan viisaita.

Kommentoin vielä lyhyesti Hesarin kirjoituksen muita pääkohtia.

Helsingin sanomien kirjoituksen tieteellisyydestä ja puuttuvista näkökulmista

Minua ihmetyttää miksi kaikki kuvissa esiin nostetut henkilöt ovat yhdysvaltalaisia - ja he kaikki myös puolustavat geenimuuntelua, vaikka jutussa aluksi luvataan tarjota puolueeton näkökanta aiheeseen.

Tässä ovat seuraavat Hesarin jutussa esitetyt otsikot, eli väitteet:
4. Geenitekniikka lisää myrkkyjen käyttöä maataloudessa.

5. Gm-kasvit leviävät luontoon ja siirtävät muuntogeenejä sukulaislajeihin. 

6. Gm-kasveihin siirretty Bt-toksiini tappaa monarkkiperhosia ja mehiläisiä.

7. Gm-viljely vahvistaa suuryritysten valtaa ja tekee heistä agrojättien torppareita.

Koko kirjoituksessa ei itse asiassa ole lainkaan suoria sitaatteja, joten emme tiedä mitä mahdolliset riippumattomat tutkijat ovat olleet asioista mieltä.  Jutussa ei myöskään millään tavoin huomioida luonnon monimuotoisuuden näkökulmaa. Kirjoituksessa esitetään huoleksi se, että rikkaruohot eivät ehkä katoa lopullisesti

"Aiheellinen pelko on, että glyfosaattia sietäviä lajikkeita viljeltäessä syntyy tuolle myrkylle vastustuskykyisiä rikkaruohoja. Näin käy tavanomaisessakin viljelyssä aina, kun käytetään pitkään samaa torjunta-ainetta."

Huomattavinta tässä ainoassa aiheellisia pelkoja tunnustavassa katkelmassa on sanan RIKKARUOHO yksipuolinen käyttö. Maanviljelyksessä määritellään kaikki paikalliset ei-hyöty-kasvit rikkaruohoiksi. Kun tällainen prosessi pakottaa paikalliset lajit joko sopeutumaan tai kuolemaan, sillä on melko suuri vaikutus lajien keskinäiseen runsauteen ja se kohdistaa todella suuren stressin koko ekosysteemille.

Laajoilla alueilla lajit myös yhdenmukaistuvat, sitä mukaan kun viljelymenetelmät ja myrkkykoktailit yhdenmukaistuvat. Mehiläisille lajirunsauden kapeneminen on suuri uhka, koska ne keräävät eri vuodenaikoina mettä niistä lajeista jotka kulloinkin kukkiva, mutta lajien vähentyessä voi ilmentyä pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin mettä on tarjolla hyvin niukalti. Myös sään yllättävät vaikutukset iskevät ankarammin yksipuoliseen lajistoon ja niistä turvautuviin eläimiin.

Geenimuunnellut lajit joko kestävät tiettyjä myrkkyjä tai sitten ne jopa itse vapauttavat myrkkyjä, joilla ne torjuvat hyönteisiä ja rikkaruohoja. Toisin sanoen ihminen luo lajikkeita, jotka kykenevät kemialliseen sodankäyntiin muita lajeja vastaan. Jos tämä ei ole uhkakuva luonnon monimuotoisuudelle niin mikä sitten?

Hyönteisille ei koidu haittaa vain myrkyistä, vaan myös niille elintärkeiden kukkivien kasvien, eli viljelijöiden näkökulmasta "rikkaruohojen" vähenemisestä.

Mikään ihmisten viljelemä pelto ei tietenkään ole alkujaankaan verrattavissa luonnontilaiseen metsään, mutta se on silti monien hyönteisten elinaluetta, eikä myrkytysten aikaansaamaa lajikatoa voi välttämättä rajata tarkasti. Tehomaatalouden ongelmana on laajemminkin niittyjen väheneminen, mutta GMO-viljelyssä uhkakuvat alkuperäiselle luonnolle ovat entistäkin suurempia. Kun kiertoviljelyssä on jätetty osa pellosta kesannolle niityttymään, se on suojellut paikallisia niittykasveja ja tarjonnut mehiläisille työsarkaa.

Mehiläiset eivät ole sopeutuneet siihen, että koko alue on täynnä yhtä kasvia, joka kukkii tiettynä hetkenä ja koko vuoden hunajat pitäisi kerätä yhden viikon aikana. Ne ovat tottuneet työskentelemään koko kevään ja pitkälle kesään keräten mettä lukuisista alueella menestyvistä kasveista, jotka sopivasti kukkivat hieman eri aikoihin, koska ne ovat kehittyneet symbiosissa yhteyttävien hyönteisten kanssa. Mehiläisille elintärkeitä niittyjä ja villejä ojanpenkareita on vaikea ylläpitää terveinä, jos viljelylajike tuottaa itse rikkaruohomyrkkyjö ja hävittää monet alueen luonnonvaraiset kasvit.

Paljon geenimuunteluakin laajempi ongelma on se, että me yleensä määrittelemme "rikkaruohoiksi" juuri sellaiset kasvit, jotka kaikkein parhaiten olisivat sopeutuneet elämään sillä alueella ja jotka taistelustamme huolimatta aina puskevat esiin ja mullasta ja kukoistavat pihoillamme ja puutarhoissa, vaikka niitä ei kukaan sinne istuttaisi. Suomessakin nokkonen ja voikukka tuottavat erittäin runsaan sadon, ja ne jopa kelpaisivat myös ihmisen ruoaksi, mutta kulttuurisista syistä me tahdomme ennemmin hävittää ne myrkyillä kuin pistää poskeemme.