Keskustelun väärentäminen

Keskustelun väärentäminen on yleinen valtamedian ja suuryritysten käyttämä strategia, johon törmää monissa paikoissa, kunhan ensin on tutustunut tähän käsitteeseen.

Itse todistin 2000-luvun alussa sitä, miten keskustelua väärennettiin suurimittaisesti, kun kansaa ja kansanedustajia pyrittiin taivuttamaan viidennen ydinvoiman kannalle. Valitettavan usein keskustelun pystyy käsikirjoittamaan mieleisekseen se osapuoli, jolla on taloudellista valtaa, eikä kiistan toinen osapuoli mahda tilanteelle mitään.

Aiheesta keskusteltiin paljon, mutta siinä ei ollut kyse vapaasta keskustelusta, vaan teatterista, jota monikaan ei ymmärtänyt teatteriksi. Onneksi minulla oli lukiossa hyviä medialukutaidon opettajia, joten kiinnostuin kaikenlaisesta propagandasta ja suoritin myös yliopistolla monia kursseja, joiden vaikutuksesta silloinen valtamedian manipulaatio avautui. Sittemmin on moni asia mediaympäristössämme muuttunut, mutta nykyaikaa kommentoin vasta myöhempänä.

Liian moni asia ei ole muuttunut.

Tieto lisää tuskaa, etenkin silloin kun joutuu tietonsa kanssa eristetyksi muista, eikä ymmärtämäänsä näkökulmaa voi vakuuttavasti esittää niille joilla on valtaa asiaan vaikuttaa. Tällainen kohtalo koskettaa usein etenkin nuoria, mutta myös myöhemmin voi kokea erittäin syvää toivottomuuden tunnetta, jos näkee kuinka keskustelun väärentämistä tapahtuu, mutta ei pysty viestimään epäkohtaa laajemmalle yleisölle.

Joskus hyvinkään yksinkertainenkaan pointti ei välity edes läheisille ystäville, jos he ovat nielleet tietyn narratiivin. Kaikki sulkevat korvansa. Ongelma liittyy juuri siihen, että julkisessa keskustelussa valtapiirien ohjaama draama menee aina kylmien argumenttien edelle. Selitän mitä tällä tarkoitan.

Tapaus 1: Ydinvoima

2000-luvun alussa siis keskusteltiin ydinvoimasta. Hyvin usein televisiossa ja Hesarin artikkeleissa asetettiin vastakkain eri osapuolia ja luotiin ikään kuin keskustelua. Vastakkain laitettiin tyypillisesti 50-vuotias hyvinpukeutunut mies, joka oli koko ikänsä tutkinut ydinvoiman turvallisuutta, sekä 20-vuotias kettutyttö, jolla ei ollut mitään teknistä koulutusta, mutta hänet oli poimittu kameran eteen jostakin kansalaisyhdistyksestä tai kenties suoraan mielenosoituksesta ulkona kadulla.

Samaan lehtiartikkeliin oli valittu kuva, jossa risaisesti pukeutuneet ja sotkutukkaiset hipit kantoivat vihaisia bannereita, sekä tietolaatikko, jossa kerrottiin ydinvoiman toimintaperiaatteista ja laajamittaisista turvatoimista.

Ydinteollisuuden 50-vuotias asiantuntija kertoi nyt vuosien kokemuksella, miksi ydinvoima oli luotettavaa, tarpeellista ja jopa välttämätöntä. Hän tiesi mitkä argumentit tehoavat, koska hän oli toiminut pitkään lobbaajana ja puhunut ihmisten kanssa eri aloilta. Hän tunsi nopeimmat vasta-argumentit kaikkiin yleisimpiin syytöskohtiin. Hän huokui itsevarmuutta.

Suunvuoron sai myös ympäristöjärjestöä edustanut ensimmäisen vuoden biologian opiskelija tai kadulta tempaistu kettutyttö. He eivät olleet valmistelleet puheenvuoroaan ja olivat yllättyneitä, että heiltä ylipäänsä edes kysyttiin mitään. He sönköttivät ja vaikuttivat kiihkeiltä. He katselivat jalkoihinsa tai liikuttivat silmiään ja käsiään levottomasti. He varmaankin tiesivät aiheesta jotakin, mutta ei ollut ollenkaan varmaa, että oleellisin asia tulisi ulos parhaassa muodossa.

Millään tavoin toimittajien ei tarvinnut esittää kansalle väärää faktatietoa, mutta puolueellisuus ja manipulaatio oli hyvin ilmeistä näissä uutisjutuissa.

Paitsi että keskustelua lavastettiin yhdelle osapuolelle otolliseksi, väärentämistä tapahtui myös argumenttien tasolla. Suuren median kirjoittamissa jutuissa astettiin aina vastakkain ydinvoiman vastustajat ja talous. Ydinvoima esitettiin taloudellisesti hyvänä sijoituksena, jota vasemmistolaiset, kenties hyväätarkoittavat, mutta utopistiset luonnosuojelijat vastustivat, koska heille oli tärkeää "luonnollisuus", ja heillä oli useita teknologiaan yhdistyviä pelkoja, mikä on sekin ihan luonnollista.

Noina vuosina en kertaakaan nähnyt suuressa sanomalehdessä kirjoitusta, jossa olisi kiistetty juuri ydinvoiman taloudellinen kannattavuus, vaikka se oli usein aiheena Voima-lehdessä ja vastaavissa pienemmän profiilin lehdissä. Niissä ääneen pääsivät ydinvoimaa vastustavat talouden ja teknologia-alan asiantuntijat, jotka tulivat kettutyttöjen syrjäyttämiksi valtamediassa.

Ydinvoiman vastustamisen kärki pienen profiilin lehdissä 2000-luvun alussa oli se, ettei viidettä ydinvoimalaa kannata rakentaa, koska se tulee kalliimmaksi kuin luvataan, eikä se välttämättä ikinä tuota niin paljoa sähköä että se kattaisi alkuperäisiä investointikustannuksia. Näissä keskusteluissa esiteltiin graafeja, joissa näkyi rinnakkain ydinvoiman hintakehitys sekä tuuli- ja aurinkovoiman kehittyminen pitkällä aikavälillä.

Ydinvoiman kustannukset menivät ylös, koska turvatoimien lisääminen lisäsi kustannuksia, henkilöstökuluja ei voinut juurikaan karsia, ja myös raaka-aineen kustannukset olivat nousseet. Jätteen jälkisäilytyksen hinnasta oli muodostunut myös parempi kuva ja summa vihdoin yhdistettiin kokonaishintaan. Kaiken kaikkiaan Voima-lehden kirjoituksissa ydinvoiman vastustamisen kärki liittyi juuri taloudelliseen tuottavuuteen, mistä ei ollenkaan puhuttu Helsingin sanomissa.

Olen aiemmin käyttänyt termiä syntagma kuvaamaan poliittista tai retorista yhteenniputtamista, kun syntyy vahvoja liittolaisuuksia tai muodostuu yleisiä assosiaatioyhteyksiä, joiden perusta ei ole niinkään rationaalinen kuin tavan sanelema. Ydinvoima niputettiin yhteen taloudellisen kannattavuuden kanssa ja sen vastustaminen niputettiin yhteen hippeyden kanssa. Tämä syntagma on alkanut purkautua vasta pakon edessä, kun viidennen ydinvoiman hintalappu on noussut taivaisiin, ja yhä useammalle on alkanut valjeta, ettei laitos luultavasti ikinä maksa itseään takaisin.

Taloudellisen katastrofin vaara oli tiedossa jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta keskustelu jota käytiin ei ollut vapaata kansalaiskeskustelua, vaan teatteria. Nyt sen voi vihdoin sanoa ääneen ja minulle on suuri helpotus, että uskon monen vihdoin ymmärtävän, sen mitä koetin ihmisille sanoa vuosien 2005-2010 välillä. En ollut ainoa, joka koki asian suhteen tuskaa. Moni sukupolveeni kuulunut on varmasti saanut kokea sen kuinka keski-ikäiset omiin mielikuviinsa jumiutuneet valtatahot laittavat sanoja nuorempien suuhun tai käyttävät nuoria hyväkseen väärentäessään keskusteluja, joihin he valitsevat tietoisesti epäuskottavia mutta vaikuttamisella alttiita keulakuvia.

On yleistä, että valtamedia ihastuu epäsuosittuun ja epäluotettavaan henkilöön, jos hänet voi asettaa keulakuvaksi hankkeelle, jonka ei toivota edistyvän. Hieman vastaavasti nykyään päiviräsäset ja teuvohakkaraiset pääsevät näkyville, kun heidän vastustajansa tarjoavat heille yllin kyllin julkisuutta. He istuvat hyvin siihen narratiiviin, jossa nämä kokonaiset ryhmittymät ovat kyseenalaisia. Vihollisuuksien laajennuttua on osapuolille erityisen tärkeää se, että saa vahvistuksen vastustamansa asian hulluudesta. Siksi omassa liberaalissa kuplassani rakastetan Päivi Räsästä. Ihmiset rakastavat jakaa hänen hulluimpia ajatuksiaan ja näin he väärentävät kenenkään suunnittelematta julkista keskustelua sellaiseksi, missä "ääripäät huutelevat". Aivan samoin nimittäin toimivat perussuomalaiset äänestäjät. Myös he tarjoavat mieluiten näkyvyyttä liberaalien omituisemmille tyypeille, eikä mikään järkevä argumentti pääse esiin kun olkinuket käyvät keskenään taistelua.

Termi "keskustelun väärentäminen" on itse kehittämäni, mutta sillä on pitkät perinteet aina antiikissa asti, ja vastaavista taktiikoista puhutaan monissa retoriikan oppikirjoissa. Koska olen huomannut ilmiön noin 15 vuotta sitten, on minulla ollut tilaisuuksia tarkkailla useita tilanteita, joissa asetelma toistuu.

Tapaus 2: koronarokotteet ja 5G

Viimeisen kuukauden aikana somevirrassani on näkynyt lukuisia päivityksiä, joissa ihmiset kertovat saaneensa koronarokotteen. Tämä on hienoa ja iloitsen siitä.

Kuitenkin samaan aikaan olen pistänyt merkille sen, miten noin puolet kaikista rokotteen saaneista miehistä - tai jos eivät he itse niin joku heidän kaverinsa - ovat vitsailleet sillä, että nyt on 5G asennettu kehoon tai Teslan nanobotti isketty suoneen.

Varmaankin olet nähnyt jonkin niistä kymmenistä meemeistä, joita on aiheesta väännetty.

Tämä on mielestäni suuri sääli, koska olen koko kevään vastaillut puhelinmainostajille, jotka koettavat aggressiivisesti myydä minulle 5G-liittymää, vaikka taloyhtiössäni on valokaapeli. Siinä ei ole mitää järkeä, sillä 5G:ssä on kyse energiasyöpöstä ja epäluotettavasta teknologiasta. Sen todelliset ongelmat ovat kuitenkin ovelat markkinamiehet onnistuneet piilottamaan hörhömeemien varjoon.

On syntynyt syntagma, jossa 5G yhdistyy ihmisten mielissä tieteelliseen ajatteluun ja sen vastustaminen puolestaan edustaa syvintä taikauskoa. Tämä saattaa kuulostaa liioittelulta, tai paranoidilta puheelta, mutta mitään tykkäyksiä on mahdotonta saada uutiselle, jossa kerrotaan mitään ikävää 5G:stä.

Ihmisten ensimmäinen reaktio on heti:

"Oletko joku hopeavesihörhö!" tai: "Mikäs trumpisti sinä olet!"

Kun julkisessa keskustelussa on rakennettu narratiivi, johon yhdistyy poliittisia osapuolia ja suurta draamaa, ei järkevillä argumenteilla ole enää mitään sijaa. Ihmiset eivät uskalla tykätä mitään sellaista mikä leimaisi heidät väärän leirin kannattajiksi.

Hiljaisuus on jäätävää kaikkien 5G:n ongelmia esiin tuovien uutisten ympärillä.

Ja niitä kuitenkin riittää.

Helsingin Sanomat julkaisi tämän vuoden maaliskuussa teknologiatutkimuksen, jossa:

5g törmää seinään

"5g-yhteydet eivät mullista arkeamme kuten edeltäjänsä 4g ja 3g..."

https://www.hs.fi/teknologia/art-2000007884513.html 

 

Jo paljon aiemmin muropaketti on kirjoittanut uuden teknologian haasteista:

"Muropaketti testasi 5g-liittymien nopeuksia – Tulokset vaihtelivat holtittomasti ja kännykän akku kului nopeasti..."

https://tekniikanmaailma.fi/muropaketti-testasi-5g-liittymien-nopeuksia 

Muropaketin uutisella on 3 jakoa. En kohdannut sitä somevirrassa, kuten en ole kohdannut mitään muistakaan 5G:tä kritisoivista teknologiauutisista. Olen vain ollut utelias ja etsinyt itsenäisesti tietoa.

Yksi uutisen kolmesta jaosta on varmaankin minun omani.

Muistaakseni sain yhden tykkäyksen. Joku kommentoi agressiiviseen sävyyn. Silloin tajusin, että keskustelu on taas onnistuneesti väärennetty.

Ja yllätys, yllätys. Teatteria sanelee taaskin se, jolla on rahaa... tai teatteri kääntyy tämän osapuolen eduksi, eikä se ole mikään sattuma.

Osa 3: Kuinka rahalla saavutetaan tavoitteita markkinoinnissa

Moni on kuullut Putinin trolleista, ja varmaankin on aivan totta, että Venäjä on käyttänyt paljon vaikutusvaltaa sosiaalisessa mediassa, vaikuttaen myös Trumpin valitsemiseen sekä Brexitiin.

Kuitenkin suurilla taloudellisilla toimijoilla on paljon syvemmät taskut kuin Putinilla. 5G esimerkiksi on aivan julkisen tiedon perusteella kymmenien, ellei satojen miljardien projekti ja pelkästään Suomessa on infrastruktuuriin käytetty miljardeja.

Tivin jutussa puhutaan globaalisti jopa

"...tuhansien miljardien investoinneista..."

https://www.tivi.fi/uutiset/5g-tuo-mukanaan-tuhansien-miljardien-investoinnit

Mobiilibisnes myös työllistää kymmeniä tuhansia, ellei välillisesti miljoonia ihmisiä. Jokainen joka työskentelee jollakin alalla mielummin vaikenee näkemyksistä, jotka eivät edistä imagoa. Heillä on myös itsenäiset intressit jakaa tietynsuuntaisia meemejä.

Kukaan ei työskentele sellaisella alalla, jolla olisi intressejä vastustaa mobiiliverkkoja. Vastakkain ovat siis tuhansien miljardien investoinnit ja ei kukaan. Tästä syystä vastustajiksi löytyy lähinnä skitsofreenikkoja ja vainoharhaisia kaikenvastustajia. Heidän joukostaan on suhteellisen helppo poimia hölmöimmät ideat ja riepotella niitä netissä.

Kun miettii miten epäsuhtainen koko asetelma on, ei ole enää mikään yllätys, jos 5G:n vastustajien hörhöjutut nousevat jatkuvasti otsikoihin ja niitä innokkaasti jaetaan somessa. Vaikka en tahtoisi puolustaa millään tavoin niitä hörhöpiirejä, on mielestäni kyseenalaista että huono ja energiasyöppö teknologia saa jatkuvaa ansaitsematonta buustausta. Ihmiset ympärilläni osallistuvat vapaaehtoisesti teatteriin, jonka varjolla keskustelu väärennetään sellaiseksi, ettei mitään ikävää ole 5G:stä lupa sanoa. Edes asiantuntijat eivät voi avata suutaan ongelmista ilman, että heidän kimppuunsa hyökätään skeptikkojen suunnalta, sillä hyökkääjät eivät itsekään ymmärrä kuinka täysin eri asiasta on kysymys, jos todellisten tutkimustietojen valossa kritisoi teknologiaa jota kuuluisi olla lupa kritisoida.

Monen mielessä on muodostunut syntagma, jossa 5G edustaa koronarokotuksia, tiedettä ja edistystä. Sen vastustaminen taas ei voi edistää mitään hyvää.

Tällainen asetelma on tehnyt 5G:n valheellisen markkinoinnin hyvinkin helpoksi. Mainoksissa esitetään toistuvasti katteettomia väitteitä, jota mikään muu kauppias ei julkenisi tehdä. Monet luotetut ja tunnetut henkilöt on valjastettu mainoksissa lausumaan lupauksia, joissa ei ole perää.

Markkinointi on valheellista ja häikäilemtöntä, ja tuotteen myötä etenkin energiatehokkuus ottaa teknistä takapakkia, mutta kritiikkiä ei saa sanoa ääneen. Moni ei edes suostu uskomaan, että missään ilkeissä väitteissä olisi mitään perää. Syntagma sulkee ihmisten silmät narratiiviin kuulumattomilta elementeiltä. Yksinkertaista hyvän ja pahan asetelmaa monimutkaistavat detailit suljetaan pois huomiokentästä kuten teatterissa draamaan uppoutunut katsoja kieltäytyy huomaamasta kuinka lava vahingossa heilahtaa oven paiskaamisen jälkeen.

Aiemmin naureskeltiin niille, jotka väittivät että tupakkateollisuus väärentää syöpätutkimuksia. Vastaavasti pidettiin naurettavana, että hiiliteollisuus lobbaisi ilmastonmuutostoimia vastaan, tai että lobbauksella olisi mitään vaikutusta. Maailma ei ole tältä osin muuttunut millään tavoin. Jos kyetään ohjaamaan huomio epäuskottaviin argumentteihin niin koko vakava keskustelu katoaa kulisseihin ja vain julkinen käsikirjoitettu farssi on näkyvissä.

Kun mainostajat saavat tilaisuutensa, he käyttävät miljoonia siihen, että ihmisten mieliin luotu kuva säilyisi. He konkreettisesti ovat viimeisen kahden vuoden aikana kaataneet miljardeja ja taas miljardeja sen asian viestimiseen, että 5G olisi luotettu ja rakastettu.

Maailma ei ole muuttunut siltäkään osin, että ihmiset meidän ajassamme uskoisivat, että heihin itseensä voidaan vaikuttaa. He ymmärtävät kyllä, että ennen ihmiset olivat vähän yksinkertaisia, mutta tänään me tiedämme paremmin.

Itse asiassa tilanne on täysin päinvastainen: Ennen oli markkinointi ja mainonta yksinkertaista. Tänään se on algoritmien ansiosta paljon monimutkaisempaa ja tehokkaampaa.

Kun ihmiset eivät itse osaa hahmottaa kuinka heihin vaikutettaisiin, he eivät usko sellaista vaikuttamista olevankaan. He eivät valitettavasti ole opiskelleen retoriikkaa, markkinointia tai poliittisen vaikuttamisen keinoja. Niitä aineita ei opiskella turhaan, eivätkä parhaat mainostoimistot turhaan pyydä asiakkailtaan jättimäisiä palkkioita.

Osa 4: loppupäätelmät

K: Tarkoittaako tämä nyt sitä, että rokotteissa meihin sittenkin iskostetaan mikrosiru?

V: Ei, en sanonut niin.

K: Miksi sinä hyökkäät tiedettä vastaan?

V: Jos sanon, että markkinointi perustuu tutkimukseen ja sillä on pitkät tieteelliset perinteet, onko se epätieteellinen ja tieteenvastainen väite?

K: Minua ainakaan ei voi manipuloida juomaan hopeavettä.

V: Hyvä niin, olen iloinen puolestasi.

K: En usko mitään siitä mitä sanoit!

V: Jos kumminkin luit tänne asti, se riittää minulle.

Tahdon vapaus ja akatemian sovinnaiset illuusiot

"Jos vastaat kyllä tai ei, menetät buddhaluontosi."
- "vastaus" zen-buddhalaiseen koaniin

Areiopagin uusin kirjoitus toi elävästi mieleeni villin nuoruuteni yliopistomaailmassa:
http://www.areiopagi.fi/2016/08/edes-vaivautua-miettimaan-onko-tahto-vapaa/

Oxfordin vuosina ratkaisin kaikki kohtaamani filosofiset ongelmat ja voitin väittelyssä vastaani asettuneet professorit. Näillä voitoilla ei kuitenkaan yllätyksekseni ollut mitään seurauksia. Urakehitykseni pikemminkin hidastui aina sitä mukaan, kun hyökkäsin establishmentia ja sen virallisia kantoja vastaan.

Ehkä selkein tällainen kiistanalainen aihepiiri on "vapauden filosofia", ja siinä on vieläpä helpointa päästä selkeään ja johdonmukaiseen ratkaisuun, minkä monet ovat myös havainneet. Kysymys on ratkaistu lukuisia kertoja, mutta keskustelu jatkuu ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tässä keskustelussa on kolme osapuolta, joista kuitenkin vain kaksi on vastuussa lähes kaikesta julkaisutoiminnasta. Kolmas osapuoli havaitsee pian - yleensä liiankin pian - ettei koko vapaan tahdon kysymys ole mielekkäästi muotoiltu. Käsitteitä on käytössä liian vähän ja muutamat jatkuvasti jankatut käsitteet on määrittelty liian epämääräisesti. Samoila sanoilla on liikaa erilaisia merkityksiä. Osapuolet puhuvat toistensa ohitse ja jahtaavar oikeastaan jotain ihan muuta kuin vastauksia inhimillisen vapauden ongelmiin (pragmaattisemmat vapauden ongelmat sivuutetaan lähes täysin, koska sinne asti ei edes päästä kaikelta vouhotukselta). Pääosaan nousevat metafyysiset kysymykset tai vaikkapa moraaliset kiistat rikosvastuusta ja velvollisuuksista. Kiista kietoutuu elämän monille osa-aluille, mikä ei sinänsä olisi ongelma,  mutta kun näiden muiden asioiden tähden keskustelu käy tunteelliseksi.

Ensimmäinen ja toinen osapuoli vastaavat vapauden kysymykseen kyllä tai ei, ja jo siinä kohtaa ne päätyvät peruuttamaattomasti hakoteille. Tämä johtuu siitä, että koko kysymys on mieletön, kuten kolmas ryhmä on moneen kertaan hyvin osoittanut. Kolmannen ryhmän edustajat toimivat liian usein yksin ja ilman järjestäytynyttä leiriä, koska heidän työnsä ikään kuin päättyy siihen, että he havahtuvat unesta. He suuntaavat huomionsa johonkin järkevämpiin kysymyksiin, ja kaksi muuta leiriä jatkavat ikuista kiistelyään.

Kolmas osapuoli on se, joka aina astuu lavalle, ihmettelee mitä kaksi muuta oikein huutavat, kuuntelee hetken ja tajuaa välittömästi, että touhussa ei ole mitään järkeä. Kahdelle muulle on oikeastaan edes ihan turha yrittää sanoa mitään.

Kiistan kahden äänekkäämmän ja ikuisesti toistensa häntiä purevan osapuolen voimanlähteenä on kaksi suurta illuusiota (kuten inhimillisen toiminnantarmon taustalla yleensä on). Illuusiot antavat heille kiihkeyttä ja vakuuttavuutta, joka vetoaa etenkin muihin saman illuusion kantajiin.

Ensimmäinen illuusio liittyy siihen, että ihmisen tajunnassa on jotakin, mitä ei tulisi liian analyyttisesti eritellä. Tätä mystistä jotakin voisi kutsua vaikkapa "sieluksi", mutta tässä pelissä sitä kutsutaan "vapaudeksi". Vapaudeksi mihin tai vapaudeksi mistä, voisi kysyä. Yksi vastaus voisi olla, että ihminen on metafyysisesti vapaa silloin, kun hänet voidaan laittaa edesvastuuseen rikoksistaan. Se ei kuulosta kivalta, mutta kukapa itseään olisi syyttämässä. Vapaus on niitä muita varten, niitä pahoja, jotka omasta pahuudestaan - ei kun siis vapaudestaan - käsin tekevät tyhmiä ja tuhmia asioita. Täytyyhän meillä olla jokin peruste rankaista heitä, eikö niin?

Moraaliset kysymykset eivät ole kuitenkaan kyllä-leirin perimmäinen tavoite, vaan tärkeämpää on juuri se, että ei liian syvälti kurkistettaisi inhimillisen tajunnan syövereihin. He kiittävät ketä tahansa, joka on valmis väittämään, että ihminen on vapaa. Jos heillä on jotain syvempiä epäilyjä, jotka he tahtovat karkottaa, he kuuntelevat myös perusteluja. Sehän saattaa auttaa epäuskon hetkellä, että teeskentelee olevansa rationaalinen ja vieläpä järkevässä sekä oppineessa seurassa. Perusteluja tärkeämpää yleensä onkin se, että filosofi on maineikas ja korkeassa virassa. Hänen näkökannoistaan voidaan tällöin sen kummemmin miettimättä poimia ne, jotka itse miellyttävät. On mukava, kun saa tuntea, että sellainen ihminen on tästäkin tärkeästä asiasta samaa mieltä.

Ja koko kysymys on kuitenkin mieletön. Kaikki pidemmälle viedyt vastausyritysten perustelut ovat yhtä lailla järjettömiä. Tämä voisi olla filosofian esityslistalla alkupäässä, mutta se ei ole. Kolmas leiri on hajanainen ja lakkaa harrastamasta filosofiaa.

Toinen leiri kokee puolestaan tehtäväkseen vastustaa ajatusta tahdon vapaudesta. Tästä porukasta tekee vähintään yhtä naurettacan se, että he paitsi samalla tavoin kuin ensimmäinen leiri kuvittavat olevansa rationaalisia, mutta myöskin julistavat sitä suureen ääneen, ikään kuin edustaisivat kriittisyyttä ja korkeinta tieteellisyyden astetta.

Ei-leirin illuusio on se, että meitä ympäröivä maailma olisi ymmärrettävissä, ennustettavissa ja hallittavissa. He päätyvät vapauden illuusiota kyseenalaistaessaan puolustamaan absurdia kantaa, että todellisuus ei olisi millään tavoin kaoottinen, vaan hyvin ennustettavissa. Tällainen näkemys nyt vain on sattunut muodostumaan yhdeksi heidän perustuskivekseen leikissä, jonka lähtökohtana oleva kysymys on mieletön.

On tyhmää väittää, että ihminen tuosta vain jostain heittäisi peliin vapaita ajatuksia, jotka olisivat moraalisempia tai vapaampia kuin ne, jotka ovat johtuneet tiedosta ja ajattelusta (siis aivotoiminnasta, elämänkokemuksesta ja muusta kertyneestä kognitiosta), mutta aivan yhtä tyhmää on päätyä vastakkaisen kannan väenväkisellä päähänpistolla siihen, että todellisuus olisi mekanistinen kellopeli. Kumpikin kanta on aivan yhtä päätön, mutta vastustaa jotakin inhimillista ahdistusta, joka kihiää siitä, että kallistumme liialliseen relativismiin, eli kohtaamme asioiden haastavuuden ja halitsemattomuuden.

Kolmannen leirin ongelmana on myös se, että kysymys on niin monella tavoin mieletön sekä niin heikosti pohjustettu, että sen mielettömyyden voi todistaa kymmenin eri tavoin. Tästä syystä kolmatta osapuolta ei yleensä edes hahmoteta keskustelun ospuoleksi. Se on hajanainen ja voimaton. Esimerkiksi tämä blogikirjoitus, kuten monet muut, joissa käsittelen vapauden filosofiaa, eivät tule nousemaan minkäänlaiseksi klassikoksi filosofian kaanonissa. Huomioillani oli hyvin vähän vastakaikua Helsingissä sekä Ofordissa, minkä lisäksi löysin hyvin pienellä etsimisellä kirjoja, joiden sanoma oli kaikki klassikoita järjellisempi, mutta niitä ei pidetty missään arvossa, koska ne eivät vastanneet kyllä tai ei, ja tästä syystä ne eivät tyydyttäneet kumpaakaan leiriä.

Oikeastaan vasta nyt olen alkanut ymmärtää, että akateeminen filosofia tarvitsee kysymyksiä, joita se ei onnistu ratkaisemaan, jotta sillä olisi perinteitä ja perusteita olemassaololleen. Tokihan filosofia säilyisi hengissä ja sillä menisi jopa paremmin, jos se osaisi ottaa oppia käymistään keskusteluista ja kykenisi harppaamaan nykyhetkeen tai sen edelle - mutta tähän ei oikeastaan akateeminen maailma tule koskaan kykenemään, koska pelissä on kysymys viroista, julkaisuista ja oppituileista - ei niinkään totuudesta tai ihmisten auttamisesta.

Positiivisemmalta näkökannalta saman voisi muotoilla niinkin, että lopputulos, kuten oikeaan vastaukseen pääseminen ei ole tärkeintä, vaan itse matka. Tärkeintä on keskustelun käyminen. Siinä oppii yhtä ja toista argumentaatiosta ja retoriikasta.

Illuusiot ovat ihmiselämässä tärkeä voimanlähde. On osattava elää sen asian kanssa, että mielipide, jota keskustelu vahvistaa, on kummassakin tapauksessa täysin mielivaltainen ja väärä.

Greenpeace vastaan nobelistit

Pakko palata GMO-kiistaan, josta olen kirjoittanut aiemmin, koska somessa pyörii niin kiivaana kirjoituksia 109 tai 110 nobelistista, jotka ovat julkaisseet Greenpeacelle omistetun "kohteliaan" vetoomuksen lopettaa kultaisen riisin vastustamisen. Kirjettä ei ole kuitenkaan laadittu kovin ystävälliseen henkeen, koska lopussa syytetään Greenpeacen syyllistyneen "rikokseen ihmisyyttä vastaan". Kirjeessä ei myöskään tarjota muita perusteluja kuin että tiede sanoo näin ja me olemme tieteen ääni.
http://supportprecisionagriculture.org/nobel-laureate-gmo-letter_rjr.html

Jupakassa on useita todella surullisia puolia. Ensinnäkin "tieteen" varjolla turvaudutaan uskomattoman heiveröisiin argumentteihin ja tökeröön retoriikkaan.

Jos Greenpeacen sivuilta lukee, miksi siellä vastustetaan kultaista riisiä, ei siellä todellakaan puhuta samasta asiasta, jonka Forbesin toimittaja on tempaissut hatustaan:

"Unfortunately, anti-GMO activists at Greenpeace and elsewhere are ignoring the science. Their opposition seems to rely on... the argument that “natural” is always better."

nobelists-to-greenpeace-drop-your-anti-science-anti-gmo-campaign/#37a34fbe3ad7

Öö. Mitä tähän nyt sanoisi. Ehkä kumminkin kannattaisi ensin selvittää miksi Greenpeace vastustaa kultaista riisiä. Greenpeacen omalla sivulla ei esiinny sanaa "natural" kuin kerran, ja se on yhteydessä "natural diversity", mikä ei tarkoita luonnollista, vaan luonnon monimuotoisuutta. Ilmeisesti nämä asiat on vaikea sekoittaa keskenään tai sitten toimittaja toimii puhtaasti ennakkoluulojensa varassa.

Greenpeace perustelee GMO-viljan ja myös kultaisen riisin vastustusta esimerkiksi näillä perusteilla:

"Golden' rice does not address the underlying causes of VAD, which are mainly poverty and lack of access to a healthy and varied diet. This GE rice is a technological fix that may generate new problems. For example, the single-crop approach of GE 'Golden' rice could make malnutrition worse because it encourages a diet based solely on rice, rather than increasing access to a diverse diet of fruits and vegetables"

http://www.greenpeace.org/international/en/campaigns/agriculture/problem/Greenpeace-and-Golden-Rice/

Puhutaanko yllä jotain "alkuperäisyydestä" tai ruoan turvallisuudesta, joka on kaikkien muiden huulilla? Tieteen kerrotaan suureen ääneen todistaneen, että geenimuunnellusta ruoasta ei siirry ihmisiin muunneltuja geenejä, mutta eihän kritiikissa ole kyse siitä. Sehän on tieteisfiktiota. Paljon suurempi vaara koituu luonnon monimuotoisuudelle, jos kaikkialla aletaan käyttämään yhtä patentoitua lajiketta, jonka risteytymistä muiden riisilajien kanssa ei voi estää.

"GE 'Golden' rice is highly likely to contaminate non-GE rice, if released to the environment. GE rice contamination will affect traditional, conventional and organic rice farmers because they will lose their markets, especially export markets, which would negatively impact rural livelihoods."

Tämä katkelma on monimutkaisempi, mutta ei tässäkään puhuta ruoan turvallisuudesta tai kaiken alkuperäisen paremmuudesta, vaan geenimuunneltujen lajikkeiden sekottumisesta muihin lajikkeisiin ja viljelijöiden taloudellisesta turvasta, jos markkinoilla on uusi taho vetämässä välistä oman provisionsa.

Koko jupakan - ja myös aiempien GMO-kirjoitusteni - punaisena lankana kulkee se, että tiede on redusoitu luonnontieteeksi. Tässä ei taaskaan kysytä mitään yhteiskuntatieteilijöiltä, joita sentään toisinaan edustavat rauhan Nobel-palkinnon voittajat.

Allekirjoittaneiden listalla on tasan yksi rauhan nobelisti ja tasan yksi kirjallisuuden novelisti. Puran sen osiin tieteenalan mukaan:
http://supportprecisionagriculture.org/view-signatures_rjr.html

Medicine (41)
Chemistry (34)
Physics (25)
Economics (8)
Literature (1)
Peace (1)

On kaksi mahdollista syytä sille, miksi rauhan nobelisteja on näinkin vähän:

1.) Heiltä ei ole kysytty, koska heidän ei ajatella ymmärtävän asiasta mitään.
2.) Heiltä on kysytty, mutta he eivät ole suostuneet allekirjoittamaan, koska ymnärtävät asiasta liiankin paljon.

Kumpikin skenaario on aivan yhtä huolestuttava. Asetelma kertoo, etteivät listan kerääjät halua ymmärtää mistä Greenpeacen vastustuksessa on kysymys (sopimuksista ja oikeuksista, ei ruoan turvallisuudesta), eikä ihmistieteitä haluta laskea tieteeksi, koska eihän sosiologeille tai historioitsijoille edes myönnetä Nobel-palkintoa.

Surullista on siis se, että joka tapauksessa tieteen ulkopuolelle on kiistassa jätetty ihmistieteen ja yhteiskuntatieteet, jotka yleensä ymmärtävät fyysikoita paremmin mihin kehitysmaiden ongelmat perustuvat. Ihmistieteiltä ei kysytä mielipidettä ilmastonmuutoksen yhteydessä (joka on kuitenkin politiikan, eikä tieteen ongelma), minkä vuoksi asia etenee juuri niin hitaasti. Jos kehitysmaiden naisten asemaa halutaan parantaa, kysytään ensin fyysikolta, sitten kemistiltä. Humanisti tulee viimeisenä.

Tiedettä käytetään jupakassa muutenkin keppihevosena. Katsotaan vaikka lauseita, joissa Forbesin kirjoituksessa esiintyy sana science:

Steve Salzberg Fighting Pseudoscience:

Drop Your Anti-Science Anti-GMO Campaign

a stance that has no basis in science...

letter points out that science has shown...

Unfortunately, anti-GMO activists at Greenpeace and elsewhere are ignoring the science.

National Academy of Sciences concluded...

the extensive scientific evidence that shows that GM foods are safe.

They are flat wrong on the science of GMOs, and their dogmaticism is losing them the support of many scientists

I have been privileged to have collaborated scientifically with...

Tieteen uljas soturi taistelee pseudotieteitä vastaan, kuten meillä Suomessa skepsis uljaasti ohitti kaikki vastapuolen argumentit ja keksi tieteen vihollisten suuhun sanoja, jotka ovat tieteenvastaisia, koska tiede!

Jos kyse on "ignoroinnista", niin on kyllä helppo nähdä kuka tässä ignoroi ja ketä.

Koko kampanja mitä suurimmassa määrin halventaa tiedettä ja tekee naurunalaisiksi kaikki jotka lähtevät hyökkäykseen pahoja geenimuuntelun vastustajia vastaan. Harmi vain että kukaan muu ei näytä ymmärtävän ironiaa, eikä minua itseänikaan naurata.

Toisessa, vielä useamman tuttavani jakamassa Washignton Postin (!) kirjoituksessa on vielä typerryttävämpi katkelma, jossa tieteestä puristetaan pöyristyttävä kakkapommi, joka sitten viskataan vastustajan kasvoille ikään kuin jonkinlain argumenttina. Näin vähä-alyisiä hirnahduksia saa harvoin lukea:

“We’re scientists. We understand the logic of science. It's easy to see what Greenpeace is doing is damaging and is anti-science."

https://www.washingtonpost.com/news/speaking-of-science/wp/2016/06/29/more-than-100-nobel-laureates-take-on-greenpeace-over-gmo-stance/
"We're scientists. We understand the logic on science." kuulostaa ihan joltain 1950-luvun tieteiselokuvalta, jossa avaruusaluksesta laskeutuva olio tervehtii maan asukkaita:

"Hello earthlings! We are greatly superior in intellegence. We understand the logic of science!"

Washington Postin kirjoituksessa sentään esitetään linkki Greenpeacen sivuille, josta sen argumentit löytyvät, mutta jutussa, kuten muissakaan näkemissäni, ei ole haastateltu Greenpeacen edustajia ja kysytty heidän mielipidettään. Uutisointi on siis ollut täysin yksipuolista, mikä ei ole myöskään journalismin hengen mukaista. Tässä siis halvennetaan sekä tiedettä että journalistista etiikkaa.

Washington Postin jutussa väitetään, että Greenpeace on vastuussa satojen tuhansien hengestä, koska se on vastustanut kultaisen riisin pääsyä markkinoille, mutta tämä argumentti on täysin epätieteellinen, koska se perustuu kontrafaktuaaleihin ja spekulaatioon. Ensinnäkään meillä ei ole tietoa siitä olisiko kultainen riisi tuottanut betakaroteenia halutulla tavalla, jos se ylipäänsä oltaisiin saatu jalostettua - tai että korjaako betakaroteeni varsinaista ongelmaa, joka on ravinnon puute - tai korjaako se sitä sen paremmin kuin muut vihannekset, joista sitä saa jo tällä hetkellä.

Meillä ei ole vaihtoehtoista historiaa, jossa olisi tapahtunut toisin. Siksi emme voi tietää kenen lupaus maailmanparannuksesta olisi lopulta tuottanut paremman kokonaistuloksen. Kontrafaktuaali tarkoittaa kutakuinkin samaa kuin "jossittelu"... Jos olisimm tehneet näin, niin sitten... Esimerkiksi jos Titanic olisi kääntynyt kyllin ajoissa niin se olisi saattanut törmätä toiseen vielä isompaan jäävuoreen. Me emme tiedä, koska meillä on yksi historia.

Konntrafaktuaali ei ole faktojen antiteesi, vaan se kysyy muuttuisiko jokin muu fakta, jos toista faktaa muutettaisiin. Jos joukkue tasoittaa viime minuutilla niin se saattaa silti hävitä jatkoajalla, eli voittaja ei silti muutu. Me usein luulemme että jokin asia, kuten sodan lopputulos, muuttuisi jos yhtä asiaa muutettaisiin, eli esimerkiksi Hitlerin salamurha olisi onnistunut, mutta se ei välttämättä muuta mitään. Yhtä moni ihminen olisi saattanut silti kuolla.

Kun sata Nobelistia puolustaa tiettyä kantaa, se ei tee tiedettä, vaan se antaa veikkauksen. Se spekuloi sillä, että toinen kanta asiaan olisi oikeampi. Se ei ole tiedettä ja siksi kirjeessa ei ole tieteellisiä perusteluja. Niitä ei voida antaa. Kukaan ei tunne tulevaisuutta. Kyse on vain tieteen auktoriteetin lainaamisesta kysymykseen, jonka lopputulos on tuntematon.

Greenpeace on itse asiassa vastannut jupakkaan näin:

"(golden rice) has failed as a solution and isn’t currently available for sale, even after more than 20 years of research.”

“As admitted by the International Rice Research Institute, it has not been proven to actually address vitamin A deficiency. So to be clear, we are talking about something that doesn’t even exist,”

http://ecowatch.com/2016/06/30/nobel-laureates-greenpeace-gmo-golden-rice/

Kultainen riisi on toistaiseksi tieteisfiktiota. Sitä ei ole saatu toimimaan tavalla, joka takaisi riittävän a-vitamiinitason. 20 vuotta on kulunut, eivätkä lupaukset ole tuottaneet toivottua tulosta. Greenpeacen lokaamisen taustalla on todennäköisesti lääketeollisuuden halu löytää kehitystyölle uusia rahoittajia. Siksi listalla on juuri lääketieteen nobelisteja.

Muistettakoon, että biologiassa ei Nobel-palkintoa jaeta, joten itse asiassa ei kukaan edusta sitä tiedettä, josta tässä varsinaisesti puhutaan.

Ja muistettakoon, että minä en edelleenkään ole mikään geenimuuntelun vastustaja. Minua vain ihmetyttää tämä laajamittainen kampanjointi, jossa ei ole käytöstapoja tai kelvollista argumentaatiota.

Brexit ja David Icke

"työväki on nyt niin kuin lapsi, jota on petetty liian monta kertaa, se ei usko enää mihinkään".
- Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla.

Itselläni ei ole suoranaista kantaa Britannian eroamiseen EU:sta. Päätöksen pitkäaikaisia vaikutuksia on mahdotonta tässä vaiheessa arvioida. Britannilla on jo valmiiksi oma valuutta ja se on esiintynyt muutenkin EU:ssa itsenäisesti, joten vaikutus EU:n sisäpolitiikkaan ei välttämättä ole suuri.

Olen itse selkeästi Suomen EU-jäsenyyden puolella, mutta tunnustan Paavo Väyrysen olleen oikeassa siinä, että yhteinen rahayksikkö on kenties ollut virhe. Vaikea tähänkin sanoa mitään, koska meillä ei ole vaihtoehtohistoriaa, mutta kenties Suomella (ja kenties myös Kreikalla) menisi paremmin, jos olisi enemmän rahapoliittisia ohjauskeinoja. Jos vielä huomioi sen, että meri erottaa maamme kaikista muista euroa käyttävistä maista, emme voi varsinaisesti väittää kuuluvamme "yhteiskauppa-alueen ytimeen" ja siten hyötyvän yhteisestä rahasta. Yhteisestä unionista ja kauppaliitosta me kenties kuitenkin hyödymme pitkällä tähtäimellä, vaikka viime vuosina venäjänkauppa on kärsinyt pakotteista.

Kreikka ei eronnut eurosta, mutta Britannia erosi unionista. Kyllähän se tuli pienenä yllätyksenä, vaikka en seurannut keskustelua erityisen tarkkaan. En seurannut kenties siksi, etten uskonut brittien eroavan.

Minusta olisi muutenkin parempi, että meillä suomessa poliittiset vaikuttajat ja puolueet keskittyisivät SOTE-uudistukseen ja muihin keskeneräisiin projekteihin, eivätkä tuhlaisi aikaa kysymyksiin, joihin emme voi vaikuttaa. Kenties EU:n sisäisten kriisien kaikkein negatiivisin vaikutus on lopulta se, että ollessamme kaiken aikaa eurokriisien ytimessä me emme kollektiivisesti osaa kyllin lujasti keskittyä tärkeämpiin ja läheisimpiin asioihin. Tämä kritiikki kohdistuu minuun itseeni yhtä hyvin kuin mediaan tai poliitikkoihin. Suomen viranomaisten ja kansalaisten esimerkiksi Kreikkaan käyttämä aika on todennäköisesti ollut alusta loppuun pelkkää ajanhukkaa.

EU:ssa pärjäämisen paras tae saattaisi lopultakin olla se, että vähän välitettäisiin siitä mitä tapahtuu EU:ssa. Keskitytään omiin asioihin. Tiedän että se on vaikeaa. Tehdään hyvät lait niiltä osin kuin me voimme lakeja tehdä?

Vaikka en osaa ottaa kantaa siihen onko päätös Englannille tai Skotlannille hyvä, on pakko hieman ällistellä ERO-puolen mielipidejohtajien perusteluja ja retoriikkaa. Lähes ainoa kaikkialla toistuva teema nimittäin on se, että "kansa on kyllästynyt kaiken maailman dosentteihin."

Ja juuri tämä asenne lienee selittänyt myös sitä, miksi Brexit-puoli lopulta voitti. Heidän äänestysaktiivisuuttaan viime hetkillä vain lisäsi se, että kaikki viralliset tahot tuntuivat pyytävän brittejä säilymään EU:ssa. Maailmanpankki ja IMF tekivät virheen, kun ne ottivat kantaa asiaan, jonka britit kokivat omaksi valinnakseen.

Useimmissa brexitiä kommentoineessa Youtube-videossa on erittäin paljon negatiivisia ääniä, koska kysymys jakaa ihmisiä niin vahvasti. Salaliittoteoreetikko David Icke on kuitenkin onnistunut ilmaisemaan ilonsa erosta siten, että äänet ovat 90% suosiollisia. Hän artikuloi siis kenties parhaiten myös vaaleissa äänestäneiden tunnot: ERO-puolen yhtenäisin ja tehokkain argumentti oli juuri se, että päätetään juuri päin vastoin kuin mitä globaalit vallanpitäjät toivovat. Kun kerrankin tarjoutuu tilaisuus niin äänestetään päin vastoin kuin mitä koneisto toivoo.

David Icke ei ole "salaliittoteoreetikko" mitenkään kevyesti ilmaistuna. Hän on itse asiassa yksi maailman äärimmäisimmistä hörhöistä. Hän esimerkiksi teki kuuluisaksi sen teorian, että maailmaa hallitsevat reptiliaanit eli ihmisnaamaiset liskot. Hän on julkaissut aiheesta useita dokumentteja, eikä pelkää puolustaa muitakaan hurjempia teorioita.
https://en.wikipedia.org/wiki/David_Icke#Reptoid_hypothesis

On kieltämättä vähän pelottavaa, että brittiläisten syvien rivien tunnot ilmaisee parhaiten mies, joka muissa yhteyksissä luokiteltaisiin mielenterveyspotilaaksi.

Yhteenvetoa viikonlopun skandaaleista

Vietin viikonlopun Turussa työkeikalla. Olisin halunnut kirjoittaa yhtä ja toista Laura Lindstedtin Finlandia-puheesta ja valtiovarainministeri Aleksander Stubbin valehtelusta, mutta en ehtinyt.

Nyt on maanantai ja tuntuu myöhäiseltä sanoa mitään. Facebook on puhunut. Melkein kaikki tärkein lienee jo sanottu.

En tietenkään voi tietää, onko samoja asioita sanottu sinun Facebookissasi, tai samalla äänensävyllä, koska ystäväpiirit eroavat. Ehkä omat tuttavasi puolustivat valtiovarainministeriä ja haukkuivat lyttyyn Finlandia-puheen, joka elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan Matti Apusen mukaan oli emotionaalinen.

Koetan kirjoittaa viime hetkien tapahtumista rauhallista yhteenvetoa. Tällä hetkellä olen jo melko luottavainen siihen, että Stubb jättää eroilmoittuksensa. Lukemani pääkirjoitukset eivät juurikaan anna hänelle vaihtoehtoja. Postilakon jatkuminen ja Finlandia-voittajan syyttävä puhe loivat skandaalin alla jännittyneen tunnelman, jossa hallistuksen toimiin kohdistui erityistä tarkkaavaisuutta. Tässä valossa ministerin valheet ja välinpitämätön asenne näyttivät hyvin raadollisilta.

Viime päivien tapahtumat sekä etenkin Laura Lindstedin Finlandia-puheeseen kohdistunut vastakritiikki ovat vain vahvistaneet puheen merkitystä. Kritiikissä ovat nousseet näkyville juuri ne keskustelukulttuurin ongelmat, joista kirjailija puhui. Minua ei esimerkiksi yllätä se, jos johtaja Apunen kotisohvaltaan käsin kutsuu tunteellisessa tilanteessa olleen naisen taidolla tunteisiin vetoavaa puhetta emotionaaliseksi. Kuinka moni vastaavan palkinnon voittaja saa itsestään ulos enempää kuin nyyhkytyksen katkaisemia kiitossanoja?

Laura Lindstedt aloittaa:

"Elämme yhteiskunnassa, jossa tyhjä tsemppihenki on ottanut sivistyksen paikan ja jossa solvaaminen ja väkivallalla uhkailu ovat normaalia kommunikaatiota. Ajattelun tilalla ovat selkeäydinreaktiot."

Puhetta kritisoineiden hallitusmyönteisten miesten selkeäydinreaktiot eivät jätä ilmaan kysymysmerkkejä. Vastakommentit ovat tulvillaan ad hominem -virheitä, eli henkilöön menevää arvostelua. Puhuja on nainen. Puhuja on taiteilija. Niinpä hänen tulisi pitää suunsa kiinni.

”Taiteilija tietenkin lähestyy talouspolitiikkaa tunteen kautta.”
- Matti Apunen

Aikamme on mitä otollisin juuri retoristen keinojen ja loogisten virheiden opiskeluun. Niitä löytää joka suunnalta, koska tsemppihenki on Lindstedtin sanoin ottanut sivistyksen paikan.

Itse asiassa Alexander Stubbin 90% lipsahduksessa lienee kyse juuri tsemppihengestä. Hän myönsi keksineensä luvun omasta päästään.

On tyypillistä, että prosenttilukuja keksitään omasta päästä, sillä ne kuuluvat oleellisesti osaksi urheilusta tuttua tsemppikulttuuria:

"Annetaan joukkueelle 110%!"

"Mahikset on fifti-fifti - mut silti me voitetaan satavarmasti!"

Jos ministeri kertoo omassa päässään itselleen, että hänen takanaan on 90 prosenttia asiantuntijoista, kyse on coping-mekanismista ja positiivisesta itsepetoksesta, johon elämäntaito-oppaissa vakituisesti kannustetaan. Niissä kehotetaan ajattelemaan asioista myönteisesti ja visualisoimaan onnistumista. Niinpä Stubb lienee vain noudattanut niitä samoja menestymisen strategioita, jotka aiemminkin ovat pohjustaneet hänen vahvaa itsetuntoaan.

Onhan Stubb vakuuttanut leveällä hymyllään kollegansa siitä, että valtiovarainministeriksi voi päästä, vaikka pääsisi hädin tuskin läpi matematiikasta yo-kirjoituksissa.

Toinen mihin tsemppikirjoissa toistuvasti kannustetaan on kritiikin sulkeistaminen. Menestyminen edellyttää tahtotilaa, kuten opimme jo Kataisen hallituksen aikana. Tekemisen henki, eli oikeanlainen tahtotila syntyy siten, että ympäriltä siivotaan pois ihmiset, jotka säteilevät negatiivista energiaa.

Nykyään vaikuttajat tapaavat ympäröidä itsensä jeesaajilla ja ottaa etäisyyttä kansaan, joka vuosi vuodelta esittelee yhä happamampia ilmeitä Stockmannin herkkuosastolla. Tsemppifilosofioiden mukaan kansalla menee huonosti, koska he syyttävät työttömyydestään globalisaatiota, hallitusta, rikkaita tai ketä milloinkin - mutta eivät itseään. Kansa saa sitä, mitä se negatiivisella ajattelullaan itselleen tilaa.

Myös toimittajat ovat muuttumassa pelkäksi riesaksi, sillä tsemppaajien silmissä heidän vasemmistolaiset ideologiansa vain syvenevät. Toimittajien enemmistö ei edusta objektiivista näkökantaa. He eivät ymmärrä talouden lainalaisuuksia. Ongelma täytyy korjata valikoimalla tiedotustilaisuuksiin vain itselle myönteisiä toimittajia. Myös akateeminen väki on muuttumassa rasitteeksi, koska tutkijoilla on aina esittää kaiken maailman kriittisiä käppyröitä, joiden luvut eivät tue omaa tekemisen meininkiä.

Tällaisten tahtotilojen ja energioiden pyörteessä on paikallaan kysyä, kuka tarkalleen ottaen on tunteiden vallassa - hallitus vai sen kriitikot?

Jari Tervon kommentin voi oikeastaan tulkita tukevan puheen sisältöä:

”Siinä ei ollut kovin paljon uutta. Siis sellaista mitä ei olisi sanottu tämän syksyn aikana hallituksesta moneen kertaan.”

Ketkä ovat sanoneet? Tunteelliset ämmät kenties?

Tiedämme vastauksen, jos olemme yhtään seuranneet uutisia. Professorit. Taloustieteen Nobel-voittajat. Sellaiset taistolaiset, jotka lähestyvät taloutta tunteiden kautta.

Laura Lindstedt jatkaa:

"Nyt perusoikeistolainen hallituksemme haluaa helpottaa hallintorekisterihankkeellaan rikkaiden verparatiisipuljausta. Ikävä kyllä veroparatiisit ja ne vallanpitäjät, jotka eivät todella taistele verokeitaita vastaan, rapauttavat valtiota, yhteiskuntia ja yhteistöjä, joissa ihmiset ovat valmiita rakentamaan yhteistä hyvää."

Läheltä tätä varsin konkreettista ja selkokielistä katkelmaa löytyvät sanat: Huiputus, sumutus, kulutus ja kuristus.

Niitä voi varmaan hyvällä syyllä nimittää epämääräisiksi ja sumeiksi käsitteiksi.

Hyvä, että valtiovarainministeri Stubb täsmensi.

Energian tukimuodoista ja verotuksesta

Yksi kevään poliittisista lyömäaseista näyttää olevan Mikko Paunion teos Vihreä valhe - vuonna 1991 julkaistun teoksen uusittu laitos, johon monien puolueiden bloggaajat ovat tarttuneet, Kirjan päivitetyllä versiolla on komea alaotsikko Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset.

Kirja on tulvillaan halpaa populistista retoriikkaa ja natsikortteja. Perustelujen tarve on vähäinen, koska kirjoittaja on arvovaltainen lääketieten tutkija. Keskeisin perustelu on, että puhuja on korkeasti koulutettu, tärkeä ja menestynyt mies.

Paunion esittämät perustelut pätevät siltä osin kun hän hyökkää sellaisia väitteitä kohtaan, joita ei ole esitetty. Hän pistää vastapuolen suuhun sanoja ja sitten kutsuu niitä huuhaaksi.

Lasse Lehtinen on tehnyt yhteiskunnalle sen palveluksen, että hän on poiminut tyhmimmät sammakot ja sitten nostanut ne esiin näennäisen sarkasmin keinoin, mutta silti hyväksyvästi myhäillen. Kenties Lasse Lehtinen tietää että näin hän osan kirjan potentiaalisesta kiitoksesta ja vihasta - eli yhteenlaskettuna kiitettävän paljon huomiota.

Esimerkiksi näin Lehtinen kirjoittaa:

"Tiesittehän, että ympäristöliikkeen profeetat eivät ammenna katsomuksensa perusteita tieteistä, vaan henkimaailmasta? Aatteellinen kantaisä oli itävaltalainen katolinen mystikko Rudolph Steiner, joka uskoi uudestisyntymiseen, horoskooppeihin, homeopatiaan, maagiseen magnetismiin ja primitivismiin." http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1428370472907.html

Samaan aikaan hän nauraa hyväksyvästi partaansa ja suojautuu mahdollisen vihan taakse sillä perusteella että voi myöhemmin väittää vain twiitanneensa eteen päin niitä kärjistyksiä, joihin teos perustuu,

Mitä merkitystä väitetyillä asioilla edes on? Esimerkiksi matematiikan kantaisä Pythagoras uskoi vielä omituisempiin juttuihin. Taloustieteen kantaisät ne omituisia höpisivätkin - ja entä sitten lääketieteen kantaisät?

Perustajat eivät ammenna mitään. He ovat kuolleita. Journalismin taso Suomessa on kyllä surullisen heikkoa.

Lehtinen kirjoittaa myös näin:

"Adolf Hitler oli raitis ja luontouskovainen kasvissyöjä, joka vihasi tupakointia ja vastusti eläinkokeita. Sen sijaan hän teetti ihmiskokeita juutalaisilla. Tämän päivän vihreissä on niitä, jotka tekevät ihmiskokeita lapsilla vastustamalla rokotuksia.  

Vihreiden mielestä kehitysmaiden köyhät eivät tarvitse pesuvettä, ainoastaan puhdasta juomavettä. Vesivessa olisi kuitenkin Paunion mukaan ratkaiseva torjuttaessa tappavia tauteja."

Mitä tämän Lasse Lehtisen valikoiman natsikortin takana edes väitetään? Sanotaanko Vihreiden puolueohjelmassa jotain tällaista? Lukeeko Vihreiden periaatepäätöksessä tosiaan niin, että Suomen hallituksen tulee estää kehitysmaiden ihmisiä saamasta pesuvettä ja rakentamasta vessoja?

Jos Vihreiden ohjelmassa lukee jotain tämän suuntaista, miksi ei sitten viitattaisi suoraan siihen tekstiin, eikä Hitleriin?

Lehtisen/Paunion mukaan Vihreiden pahin synti ovat kaatopaikat. Niin juuri. Vihreiden syytä on, että me hukumme jätteisiin - hukummeko me?

Varmaankin on totta, että Suomessa jätettä voisi enemmänkin polttaa, mutta se edellyttää kierrätystä. Polttolaitokset eivät voi toimia, jos jätteessä on sekaisin paperia, muovia ja metallia. Suuret metalliesineet jumiuttavat polttolaitosten kuljetuslinjat. Lisäksi biojätteen sisältämä vesi vaikeuttaa tehokasta polttoa ja synnyttää enemmän häkää ja pahempia saasteita.

Taloyhtiöiden kierrätys on tehokkaan jätteenpolton lähtöedellytys. Nyt me olemme vihdoin pääsemassä tilanteeseen, jossa jätteen poltosta voi järkevästi keskustella.

Toinen ongelma ovat uusiutuvat energiamuodot. Suomi Paunion mukaan on haaskannut miljardeja uusiutuvan energian investonteihin.

Numerot, joita Paunio esittää, kuvaavat uusiutuvan energian koko liikevaihtoa - kokonaisuus, jossa ei huomioda ollenkaan uusiutuvan energian työllistymisvaikutuksia, verotuloja tai tuulivoimavoiden ynnä muiden härpäkkeiden tuottamaa sähköä.

Varmaankin on totta, että uusiutuvat energiat ovat toistaiseksi maksaneet Suomelle enemmän kuin tuottaneet takaisin, mutta tulisi puhua tästä erotuksesta, eikä iskeä naamalle koko hintalappua. Suomen uusiutuviin energioihin investoima raha - kaikkine tukimuotoineen - on huomattavasti vähäisempi kuin viidennen ydinvoimalan viivästymisestä koitunut lasku.

Itse en kuulu Vihreään puolueeseen ja kannatan myös ydinvoimaa tiettyyn järkevään rajaan asti, mutta ilman mitään agendaakin näen, ettei Paunion laskelmissa ei ole mitään tolkkua.

Sitä paitsi uusiutuviin investoimisen kuuluu tässä vaiheessa maksaa enemmän kuin tuottaa. Kyse on investoinnista tulevaisuuteen, tuotekehityksestä, joka asteittain johtaa parempaa tekniikkaan. Teknisestä kehityksestä kannattaa maksaa.

Kirjan kolmannessta suuresta väitteestä on ottanut kopin Kokoomuksen Eija-Riitta Korhola:

"Vihreiden painavin argumentti uusiutuvien tuen puolesta on väite, että fossiilisia tuetaan kymmenkertaisesti. En ole koskaan kuullut kenenkään perustelevan kunnolla tätä väitettä: mitä se tuki oikein on." http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2015/03/31/yksi-vihrea-valhe/

Löydän aiheeseen viittaavan uutisen ensimmäiseksi keskustalaisen Maaseudun tulevaisuus- lehden sivuilta:

"Fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja käyttöä tuetaan vuosittain maailmassa yli 300 miljardilla eurolla. Tuki kasvoi viime vuonna kolmanneksen edellisvuodesta, energiajärjestö IEA ja OECD laskevat." http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka-ja-talous/fossiilisille-polttoaineille-tukea-300-miljardia-vuodessa-1.3974

Ilmeisesti vihreiden salaliitto on upottanut lonkeronsa syvälle, kun Keskustapuolue on saatu mukaan ja informaation takana ovat jopa Institute of Economic Affairs (IEA) sekä Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD). Miksi nämä organisaatiot kuulostavat enemmän talouteen kuin ympäristönsuojeluun painottuneilta?

Itse asiassa väite ei juurikaan edes liity ympäristökeskusteluun. Kyse on protektionismista ja sen vastustamisesta. http://en.wikipedia.org/wiki/Protectionism

Lähes kaikki maailman maat kannattavat ainakin osittain protektionistista energiapolitiikkaa, jonka tavoitteena on turvata kotimaisia työpaikkoja sallimalla oman maan energiareursseille verohelpotuksia.

Puolassa ja Kanadassa esimerkiksi tuetaan liuskekaasulaitosten perustamista verohelpotuksilla ja investointuella.

Suomessa tällaisia verohelpotuksia saa turve, koska sen käyttäminen työllistää paremmin kuin Venäjältä ostettu kaasu, ja helpottaa pitämään energiasektorin omavaraisempana.

Seuraava sitaatti on Suomen tullilaitoksen virallisesta tiedotteesta:

"Mikäli turvetta käytetään alle 5000 MWh vuodessa, ei loppukäyttäjä ole verovelvollinen ja käytetty turve on verotonta." Linkki: ENERGIAVERO

Aurinkosähkölle on yritetty saada vastaavaa lakia, joka sallisi ainakin omaan käyttöön tuotetun pienaurinkovoimalan käyttämisen verovapaasti, mutta toistaiseksi 5000 MWh tuottamisesta saa haaveilla. Aurinkosähkön tuotantomääriä sitä paitsi mitataan tuhat kertaa pienemmissä kilowateissa, ja raja kulkee huomattavasti alempana, tällä hetkellä kai yhä 50 kilowatissa.
http://yle.fi/uutiset/aurinkoenergiavero_hammastyttaa_-_tarvitaanko_uusi_laki/7417359

Mikko Paunion kirjan suurten teesien ydinongelma ei ole se, ettei niillä olisi mitään yhtymäkohtia todellisuuteen. Paljon häiritsevämpää on, ettei niillä ole juurikaan yhtymäkohtia luonnonsuojeluun tai Vihreään puolueeseen. Esimerkiksi aurinkosähkölle verovapauksia hakevat yrittäjät, eivät niinkään vihreät. Vihreät vain ovat kaikkein lähimmin samaa mieltä uusiutuvien ja uusien teknologioiden tukitoimista - eivät he tulevaisuuden teknologioita ole omasta päästään keksineet. Sehän se vasta puuttuisi, että vihreät julistettaisiin tieteellisen kehityksen alkuvoimaksi.

Suomessa tulevaisuuden teknologioihin investoiminen on vähäistä kenties siitä syystä, että teknologia itsessään nähdään vaivalloiseksi muutospaineeksi, johon täytyy sopeutua vähän kuin sopeudutaan taloyhtiöiden roskakatoksen alati muuttuvan kierrätysastioiden valikoimaan.

Eija-Riittä Korholan blogin kommenteissa Mikko Paunio kirjoittaa näin:

"Jos kehittyvien maiden keskiluokan liikennesuoritteet tehtäisiin biopolttoaineilla, ei maatalousmaata riittäisi enää ruoan tuottamiseen, eikä toisaalta sellaista rahamassia maailmasta löytyisi, jolla kyettäisiin rahallinen tuki biopolttoaineille. Ääneen lausumaton vihreä toive on, että köyhä ei autolla saisi ajaa. Mikko Paunio"

Absurdi väittämä, sillä juuri vihreät ovat äänekkäimmin vastustaneet biopolttoaineita, kuten Nesteen palmuöljyprojekteja Indonesiassa, joiden tieltä hakataan metsiä - eikä muutenkaan ole mitään järkeä tuottaa autojen polttoainetta tavalla, joka on kaikkea muut kuin energiatehokas. Biopolttoaineita ei edes lueta uusiutuvien energiamuotojen joukkoon, vaikka sanassa esiintyykin bio-. Palmuöljy on verrattavissa turpeeseen, koska sen tuotanto tuhoaa luonnonvaraisia alueita.

Voinhan minäkin väittää, että Kokoomuksen viimeaikaiset väitteet maapallon liitteydestä ovat liioiteltuja. Tällaista absurdin liioitellun tai tuulesta temmatun väittämän vasta-argumenttia kulsutaan olkinukeksi. Puen olkinukelle Tapparan paidan ja sanon ohikulkijoille: Katsokaa miten tyhmiä nuo Tapparan kannattajat ovat!

Jos ohikulkija on Hifkin kannattaja, hän sattaa olla samaa mieltä. Niinhän ne ovat tyhmiä. Totta puhut. Tuokin variksenpelätin tuossa on mitä selkein esimerkki tyypillisestä Tapparan kannattajasta.

Poliittisten puolueiden keskustelupalstojen mielipiteet ovat masentavaa luettavaa. Perusteluja arvioidaan aina ensin sen mukaan, onko puhuja samaa mieltä. Järki astu kuvaan vasta paljon myöhemmin, jos koskaan.

Antti Heikkilä: "Olen vainottu mielipiteeni takia"

Muistan kuinka lukioikäisenä luin lääkäri Antti Heikkilän sympaattisen ja elämänkokemusta tihkuvan kirjasen Matka omenapuuhun (1994). Heikkilä näyttäytyi myös usein lehdissä ja televisio-ohjelmissa ja jäi mieleeni lämpimänä ihmisenä ja hyvänä keskustelijana.

Nykyään Antti Heikkilä tunnetaan lähinnä ravintoguruna ja hän onnistunut keräämään Suomessa melkoisen kuulijakunnan - tai ylläpitämään entisen yleisönsä. Olen huomannut, kuinka hänen blogikirjoituksillaan on toisinaan kymmeniä jakajia Facebookissa, ja ne keräävät tuhansittain tykkäyksiä.

Monet Heikkilän mielipiteistä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, kirpirauhasen vajaatoiminnasta tai vaikkapa diabeteksen ja ravinnon suhteesta ovat rohkeita ja muutenkin ihan varteenotettavia - mutta henkilön uskottavuus riippuu paljon myös siitä, millaisin äänensävyin asiat ilmaistaan. Tietyt asenteelliset yleisöt ehkä vakuuttuvat tunteiden voimasta, mutta nettiin huutelussa näyttäisi käyvän usein niin, että järkevät perustelut asteittain peittyvät mielikuvituksekkaisiin kärjistyksiin ja valheellisiin yksinkertaistuksiin.

Äärimmäiset mielipiteet keräävät linkityksiä ja hurraa-huutoja, kun suuri yleisö janoaa tylsän totuuden sijaan dramaattisia näkökulmia ja suurta erimielisyyttä. Asiantuntijat oppivat puhumaan kuin poliittiset agitaattorit.

Sekä Antti Heikkilän suosion että häneen kohdistuvan epäluuloisuuden taustalla on yksi ja sama tekijä - mies itse, mediahuomiosta juopuneena. Hänen ravitsemusblogistaan löytyy otsikoita, kuten "Valtio on kansan vihollinen", "Suuri harhautus" tai "Voi Suomi parkaa".


Ravitsemusalalla puhutaan jo vuoden 2010 "Suuresta Rasvasodasta"

Vuosien tunteikkaan kirjoittelun jälkeen Heikkilä ihmettelee, miksi paljon lauhkeampi tohtori Kiminkinen pääsee televisioon, mutta häntä itseään ei ole tällä kertaa kutsuttu. Voisiko johtua siitä, että Kiminkinen ei ole nimittänyt Elintarvikeviraston virkamiehiä murhaajiksi tai valtiota kansan viholliseksi?

Jos jokin printtilehti edes kerran kieltäytyy julkaisemasta Heikkilän ravinto-opillisen manifestin (tai pikemminkin sodanjulistuksen jotakin toisin ajattelevaa valtionlaitosta tai asiantuntijaa kohtaan) heittäytyy Heikkilä heti marttyyriksi ja julistaa blogissaan, että Suomi on stalinistinen valtio ja että häntä "vainotaan mielipiteidensä takia". Jos joku asiantuntija suhtautuu avoimiin kysymyksiin edes maltillisesti, Heikkilä kutsuu häntä heti takinkääntäjäksi, pelkuriksi tai valtiovallan kätyriksi.

Peruskoulun keittäjiäkin Heikkilä on ehtinyt nimittää "fasisteiksi", jos nämä eivät kykene rajallisilla määrärahoillaan tarjoamaan jokaiselle lapselle yksilöityä superdieettiä.
http://www.anttiheikkila.com/blogi/printtikirjassa-on-tulevaisuus/

Antti Heikkilällä on blogissaan jopa erillinen aihesana "fasismi", jonka hän on myös muistanut lisätä monen tekstinsä tunnisteeksi. Lääketietellisiä ruokasuosituksia antavassa blogissa on siis erillinen asiasana "Fasismi", joka esiintyy kerran myös muodossa "fasistit".


Asiasanat paljastavat mitkä asiat pyörivät päällimmäisenä kirjoittajan mielessä

Voisi päätellä Heikkilän kärsivän kirjallisesta Touretten syndroomasta, ellei herjauksiin yhdistyisi lisäksi niin järjestelmällistä vainoharhaisuutta.

Blogin aihesanoja ovat mm.:
"aggressio", "aivopesu", "ajojahti", "atomipommi", "disinformaatio", "Dogmi", "diktatuuri" (=YLE), "ennakkoluulo", "epädemokratia", "epäisänmaallisuus", "fundamentaalinen", "Guru", "Göebbels" (=Pekka Puska),

"harhautus", "helvetin tuli", "herjaus", "hiljainen enemmistö", "hylkiö", "informaatiosota", "inkvisitio", "kateus", "kekkosen aika", "kerettiläinen", "kidutus", "kirjarovio", "kolesterolimyytti", "kontrolli", "korruptio", "kumileimasin", kunnianloukkaus", "lahjonta", "lahko", "luonnehäiriöinen", "manipulointi", "murha"...

(päätän listan puoleen väliin, jossa kirjoitusvirheen ansiosta on hauskasti yhdistynyt kaksi sanaa: "naisviha lihas".)

Tässä hieman esiintymistiheyksiä vertailun vuoksi. Muistakaa, että päällisin puolin blogin tarkoitus olisi käsitellä koulutetun lääkärin tarjoamia ravintosuosituksia.

gluteiini (5)
fasismi (7) 

kilpirauhanen (5)
korruptio (19)

laihdutus (7)
manipulaatio (15) 

mikael fagelholm (17) =pahuuden tiivistymä

On hälyyttävää, miten verotietojen perusteella 97.000 euroa vuodessa tienaava ja paljon huomiota keräävä alfauros kärsii näin suuresta pahanolontunteesta ja muuttuu paranoidiksi, jos joku julkisessa keskustelussa kehtaa tulkita hänen puheenvuoronsa päättyneeksi ja siirtää mikrofonin seuraavalle puhujalle. (Hän saa blogissaan kammottavia raivareita aina jos Hesari ei ole julkaissut hänen mielipidekirjoitustaan.)

Jos Heikkilä saisi suunvuoron, puhe ei koskaan päättyisi. Tämän päivän ravintoekspertti voi olla kaikissa asioissa oikeassa, ja tietää ratkaisun jopa maahanmuuttokysymyksiin. Oman faniryhmän kuuliaisuus ei riitä, vaan koko maailma täytyy saada vakuuttuneeksi, heti. Kärsimättömän mielen mahdottomat vaatimukset tietenkin aiheuttavat valtavasti tuskastumista.

Yhteiskunta on kuin öljytankkeri, jonka suunnan Antti Heikkilä haluaa yksin kääntää melomalla. Se ei käänny! Miksi se ei käänny?!


Viranomaisten mielipiteet kaikista asioista ovat vääriä!

Heikkilän maniassa nähtiin taas jonkinlainen pohjanoteeraus, kun hän syytti homoja, transuja ja maahanmuuttajia siitä, että kauppojen valmisruoassa on liikaa piilosokeria ja piilosuolaa.

"Valtion erityissuojeluksessa ovat homot, transut ja maahanmuuttajat. Jos joku uskaltaa kritisoida, häntä pidetään menneisyyden jäänteenä tai jopa rasistina. Valtiovaltahan on jumalallisessa viisaudessaan kriminalisoinut kaiken kritiikin, ja ennen kaikkea keskustelun."

http://www.anttiheikkila.com/blogi/voi-suomi-parkaa/
Tässä hän puhuu myös itsestään:

"Tilan on vallannut narsistien joukko, jonka ainoa tarkoitus on keikkua esillä hinnalla millä hyvänsä.

Pahinta on absurdien purkausten populistisuus: tarjotaan massoille juuri sitä mitä he haluavat. Sallitaan kaikki mikä tuottaa mielihyvää, ja syytetään eettisemmin eläviä ihmisiä siitä, että he omalla esimerkillään syyllistävät muita.


Ratkaisukeinoina liha, suola ja viha

Asiasanojen perusteella Antti Heikkilän tärkein sanoma on kolesteroliin liittyvien myyttien kumoaminen. Hänen ennakkoluuloisen populismin helppo kohde ovat vegaanit, mikä selittyy jo pienen lukumäärän tähden. Heikkilä puhuu

"...manipulaatiosta, jonka taustalta löytyvät kansainväliset vegaanipiirit."

Hän selittää veganismia primitiivisellä verikammolla, ja kieltäytyy hyväksymästä tieteellisiä väitteitä punaisen lihan vaarallisuudesta. Lihan kytkökset ilmastonmuutokseen tekevät siitäkin ilmiöstä kyseenalaisen. Varmaan senkin väitteen taustalla on vegaanien salaliitto.
http://www.anttiheikkila.com/blogi/valtio-on-kansan-vihollinen/

Todellista tiedettä Heikkilälle edustaa vain hänen mututuntumansa. Edellisen linkin takaa löytyy myös mitä uljain empiirisen tieteen vastainen mölväisy:

"Seurantatutkimukset ovat häpeäksi tieteelle ja niitä tekevät vain mielikuvituksettomat ja laiskat henkilöt."

Laiskuutta edustavat siis esimerkiksi WHO:n vuosikymmeniä kestäneet tutkimukset, joissa on seurattu kymmenen tuhansien ihmisten elämää. Sitä, hyvät ihmiset, on todellinen laiskuus.

On pakko nostaa esiin toinenkin teesi, joka kiteyttää Heikkilän käsityksen 1900-luvun tieteestä.

"Todellisuudessa mitään ei ole tutkittu."

Okei. No sittenhän Heikkilän omat arvaukset eivät ole sen huonompia kuin muidenkaan.


Esimerkiksi suola on Antti Heikkilän mukaan erittäin terveellistä, koska viralliset tahot suosittelevat sen vähentämistä - ja ne tietenkin ovat aina väärässä. Siinä tärkeinperuste. Tyypillistä populistista karnevalismia: käännetään asiat päälaelleen (hieman kuten South Parkin gluteiini-jaksossa, jossa myöskin ruokapyramidi lopulta käännettiin katolleen).

Omalle sukupolvelleen tyypilliseen tapaan Heikkilä puolustaa lihaa, vaikka kaikissa rikkaissa länsimaissa sitä syödään nykyään aivan tarpeettoman suuria määriä. Proteiini pitää helpommin poissa näläntunteen ja lihasta saadaan pieni levollisuutta aiheuttava tryptofaaniannos, johon ollaan koukussa. Tryptofaania valmistetaan kuitenkin myös kasviperäisesti, eikä se ole kovin kallista purkkituotteena. Suosittelen kokeilemaan. Pieni määrä illalla otettuna parantaa unen laatua ja aamulla on astetta helpompi herätä.

Heikkilä vastustaa kaikkea perinteisyyttä, mutta hyökkää tasavertaisesti myös edistystä vastaan. Koulujen kasvisruokapäivä on saanut hänet suorastaan raivon valtoihin.

Linkki: Veganismi - uskonto valtaa koulut/

Heikkilän omista puheista voisi päätellä, että hän on vuosien varrella saanut satojen tuhansien lahjukset lihateollisuudelta edistääkseen voin ja lihatuotteiden myyntiä, mikä toteutuikin karppausbuumin aikana. Hullutus meni kuitenkin ohitse, ja nykyään karppaavat vain ne muutamat, jotka ruokavaliosta aidosti hyötyivät. Sen jälkeen Heikkilä nimi on noussut esiin keliakiaan, diabetekseen, rokotteiden tehosteaineisiin ja kilpirauhasen vajaatoimintaan yhdistyvissä keskusteluissa. Hän on kaikkien lääketieteellisten muotisairauksien välitön ja johtava asiantuntija - täydellisesti koukussa julkiseen arvovaltaan ja näkyvyyteen.

Jos joku on erikoistunut aiheeseen, ja esittää siitä eriäviä mielipiteitä, hän joutuu välittömästi Heikkilän hyökkäyksen kohteeksi. Omassa Facebook-ryhmässään Heikkilä ruokkii armottomasti mielikuvaa koko muun lääkärikunnan epäpätevyydestä.

Heikkilä kritisoi lääkärien statukseen perustuvaa kunnioitusta, mutta hyödyntää sitä oman fanijoukkonsa ja asiakaskuntansa viettelemiseksi. Takaisin valokeilaan on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Hänen faniryhmänsä kuuliaisuus mahdollistaa sen, ettei hänen ole vuosikausiin tarvinnut perustella väitteitään. Hän voi vain laukoa mitä suuhun sattuu. On mahdollista, että seuraamme aitiopaikalta uuden puoliuskonnollisen lahkon syntyä.

Antti Heikkilän lääkärintoiminta perustuu siihen, että sairauksia hoidetaan vihalla. Kun oireisiin ei löydy syylliseksi bakteeria tai virusta, syytetään viranomaisia. Taudin kuin taudin aiheuttajana on valtio, media tai viralliset ravintosuositukset. Jos sairaus ei parane edes Heikkilän ruokavaliolla, se johtuu siitä, että yhteyskuntamme on mätä. Kenties tulehtunut paksusuoli paranisi vasta, kun poltettaisiin roviolla kaikki vastakkaisia näkemyksiä esittävät ravitsemusasiantuntijat?

Heikkilä on käynnistänyt yksityisen noitavainon, jonka kohteena ovat viralliset ravitsemusasiantuntijat. Margariini ei lupauksistaan huolimatta parantanut kaikkia maailman ongelmia, joten margariini edustaa suurinta mahdollista välinpitämättömyyttä. Jokainen, joka syö margariinia on liitossa paholaisen kanssa.

Heikkilän kritisoiminen ei tietenkään liity varsinaiseen ongelmaan: ruoka jota meille nykyään tuotetaan on köyhtynyt vapaan markkinatalouden vaikutuksesta, mitä vanhemman polven ravintoasiantuntijat eivät kyllin hyvin korosta. Ruokaa valmistetaan halvoista raaka-aineista. Se sisältää maissia, sokeria, vehnää, mutta olemattoman vähän tarpeellisia ravinteita. Tietoisuus valmisruoan huonoudesta on kuitenkin levinnyt virallisiin ruokalistoihin vaihtoehtoja vaatineiden kasvissyöjäsukupolvien ansioista. Heikkilä ei osaa kiittää ketään muuta kuin itseään.

Vainoharhainen loanheitto voi herättää huomiota, mutta parantaako se asioita? Ymmärrän Antti Heikkilän turhautumisen ruoan laadun heikkenemiseen, mutta hänen puheissaan toistuvasti esiin nousevat vastakkainasettelut eivät perustu todellisuuteen. Punavihreät hipit ja kansainväliset yrityspomot eivät ole liittoutuneet häntä vastaan. Eettisyys ei tarkoita tinkimistä ruoan mausta, eikä yleisten suositusten antaminen poissulje terveellisempiä erityisluokavalioita. Hiilihydraatit eivät ole homojen salaliitto.


Tykkäilykulttuurin Villi Länsi

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Sosiaalisen median ansiosta on syntynyt eräänlainen informaation Villi Länsi, jossa lait ja tapakulttuuri eivät ole vielä muotoutuneet. Bloggaajia ei näyttäisi koskevan mitkään niistä rajoitteista, joita pätivät aikoinaan perinteisissä tiedotusvälineissä. Blogit ovat erämaa, jossa erinäiset Johannes Kastajat saavat huudella mitä mielivät. Teoriassa jonkun pää voi päätyä vadille, mutta todennäköisesti mitään reaktiota ei koskaan herää.

Nettisuosio aiheuttaa myös riippuvaisuutta. Jos yksi kirjoitus kerää tuhat lukijaa, on suuri pettymys kun seuraava postaus saakin vain sata klikkausta. Sitä alkaa luonnollisesti miettiä suosion syitä: ja käytännössä aina perusteellinen, pitkä ja järkevä teksti häviää lyhtelle huomionhakuiselle paskajournalismille.

15 minuutin julkisuus ansaitaan nykyään kehittämällä 15 sekunnin huvituksia, kuten huomiotaherättävä otsikko, jonka takaa paljastuu lyhyt, vääristelty uutinen.

Melkein kuka tahansa voi ajautua populismiin. Fiksut ja koulutetut ihmiset muuttuvat trolleiksi, koska klikkausten logiikkaa vaatii kohuväitteitä ja kärjistyksiä.

Palaan vielä siihen mitä sanoin vastakkainasetteluista. Antti Heikkilällä ei ole vastassaan järjestäytynyttä valheiden koneistoa, vaan sekalainen joukko hämmentyneitä eturyhmiä, jotka kaikki pelkäävät toisten eturyhmien liittoutuvan itseään vastaan.

Ravintosuosituksista eivät kiistele vain vanhan ja uuden koulukunnan lääkärit. Aivan itsenäinen intressisyhmänsä ovat ruokateollisuus, lisäravinnekauppiaat, terveyskeskuslääkärit, terapeutit, personal trainerit ja lukematon määrä muita tahoja, joilla on omat suosikkiasiantuntijansa.

Ravinto on politisoitunut, mutta kukaan ei voi olla kaikkien puolueiden suosiossa. Se ei ole mahdollista, koska kehonrakentajat, humanistit tai vaikkapa raskaana olevat äidit tarvitsevat hieman erilaisen ruokavalion - sikäli kuin kyse on ihanteista. Kykaan ei tarvitse piilosokereita, paitsi teollisuus, joka tahtoo tehdä kaiken halvalla maksimoidakseen voittonsa.

Todellisuudessa Helsingin Kallion viherpiiperöt tai Punavuoren muotihipsterit eivät ole Antti Heikkilän vihollisia, vaikka heillä olisikin oma ruoka- ja lifestylblogi ja erilaiset mielipiteet. Ketään heistä ei kiinnosta vehnäpullan puolustaminen.

Omat isovanhempani syövät silti pullaa. Se on heidän pääraaka-aineensa. Ihmettelen miksi he niin pitävät pullasta. Olen puhunut pullan epäterveellisyydestä, mutta toisaalta he ovat 90-vuotiaita. Eivät he muista keskusteluamme enää seuraavana päivänä.

Tiettyjä tapoja on mahdotonta muuttaa ennen kuin tietty sukupolvi lepää kokonaan mullan allan. Pulla ei katoa kauppojen hyllyiltä, sillä isovanhempani nousisivat kapinaan, jos joku yrittäisi kieltää pitkot, viinerit ja sokerimunkit. Jos joku puhuu pahaa vehnäpullasta, mummo ja vaari eivät ymmärrä siitä puheesta sanaakaan.

PS.
Löysin hyvän kirjoituksen Heikkilän soveltaman retoriikan epätieteellisyydestä. Epähän tarvitse itse käydä analysoimaan sitä sen tarkemmin. Keskustelussa nousee myös esiin hyviä näkökulmia:
http://tamapaiva.blogspot.fi/2013/02/pseudotiede-ja-hiilarimies-antti.html