keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Esko Elias II

Blogissani olen vieraillut muinaisissa imperiumeissa idässä ja lännessä. Nähdäkseni lähelle olen katsonut mahdollisimman kauas, ja niinpä olen (toistaiseksi) väistänyt kaikki kotimaan aiheet.
Tällä hetkellä elämme niin synkkien talousnäkymien keskellä, että jo uutistenlukijankin ääni värisee. Lievittääkseni työn armossa pakertavan kansan huolia teen katsauksen Suomen taloustilanteeseen vuonna 2100.

Aloitin matkani vuodesta 2101. Luin koosteen kuluneen vuoden merkittävimmistä uutisista ja sitten palasin joitakin kuukausia takaisin ajassa - kuumimmalle skenelle, eli sinne missä historia tulee livenä.
Vuoden mehevimmät lööpit ohjasivat minut Korvatunturille, jossa oli käynnissä joulupukin vaalit - järjestyksessään jo viidennet.

Sadassa vuodessa puhuttu kieli ehtii muuttua paljon, ja oma puhetapani kuulosti tuon ajan ihmisten korvissa vanhahtavalta ja viralliselta ("alkeelliselta laajakaista-slangilta", kuten vuonna 2100 sanotaan).
Toimittajat olettivat, että olin ulkomaalainen, joka on oppinut suomea kirjoista ja netistä. Käytin tilannetta hyväkseni ja sillä tavoin saatoin esittää tyhmempää - eli siis juuri niin tietämätöntä kuin olin.
Ainakin yksi asia oli vuodessa 2100 pysynyt ennallaan: suomalaiset olivat innoissaan siitä, että ulkomainen toimittaja oli tullut tekemään heistä juttua.

Olen pyrkinyt ilmaisemaan dialogin nykykielellä. Jotkin uudet sanonnat menivät minulta vähän ohi, mutta luulen ymmärtäneeni pääkohdat.

Pyysin paikallisia kertomaan Korvatunturin historiasta.
- No siis tästähän käytiin valtavaa kädenvääntöä vielä joku sata vuotta sitten, kertoi paikallisen koulun historianopettaja, jonka löysin lähipubista. - Koko ajan piti tapella siitä, että asuuko Joulupukki Etelänavalla, Suomessa, Venäjällä, Norjassa vai missä - ja täällä Suomessa me sitten päätettiin, että se kiista täytyy ratkaista.
- Ja se ratkaistiin kuinka?
- Selkein konsti tietenkin oli, että pistettiin lehteen ilmoitus: "etsitään joulupukkia elinikäiseen virkaan" - ja juuri sillai siinä tehtiinkin: perustettiin vaan se virka.
- Eli nykyään lapsien ei enää tarvitse epäillä joulupukin olemassaoloa ja pettya karvaasti?
- Ei todellakaan. Tänä päivänä joulupukki on olemassa ja sillä selvä. Katso vaikka wikipediasta.

- Eikö ole aika vaativaa ottaa vastuulleen tuollainen titteli koko elämänsä ajaksi?
- No eihän siinä ole mitään uutta. Paavejakin on nimitetty virkaan jo vuosisatoja, eikä Dalai Lama valita siitä, että joutuu olemaan hengellinen johtaja kunnes henki lähtee. On ihan luonnollista, että kapitalismilla on oma keulakuvansa, joka sitoutuu työhön ihan yhtä pitkäksi aikaa kuin nämä muutkin elävät symbolit.

- Mitenkäs muut maat sitten nielivät tämän Suomen päätöksen omatoimisesti perustaa joulupukin virka?
- No olihan siitä aluksi vähän vääntöä Maailman Kauppajärjestössä - mutta sitten kun EU oivalsi projektin taloudelliset mahdollisuudet ja antoi tukensa, niin ei meitä sitten enää pysäyttänyt mikään.
- Eli Ruotsi tai esim Kanada eivät lähteneet haastamaan?
- No siis nehän olisivat ehkä pistäneet vastaan, jos olisivat tajunneet millaisia mahdollisuuksia tässä piili. Jos rehellisiä ollaan, niin varmaan kaikki muut ajatteli aluksi, että me ollaan ihan hulluja.
- Ja nyt joulupukki-instituution on siis hyväksynyt yli 150 maata.
- Kyllä vain. Joulupukki on ylivoimaisesti tunnetuin suomalainen maailmalla.
- Eli ilmeisesti joulupukki on nykyään Suomen ulkopolitiikassa isompi herra kuin presidentti tai ulkoministeri?
- Isompi kuin sellaiset kaikki yhteensä. Joulupukin ympärillä pyörii bisnes, joka vastaa kymmentä prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Joulupukin brändi on monet kerrat keikkunut maailman kymmenen arvokkaimman joukossa.

- No mitä tähän joulupukin työhön sitten tarkalleen ottaen sisältyy?
- Siitä sinun varmaan täytyisi kysyä joltain tontulta. Ainakin sanotaan, että pukin aikataulustaan kolmannes kuluu ulkomailla - hän käy vuosittain yli viidessäkymmenessä maassa valtiovierailulla. Joulupukilla on oma rakettireki - tai oikeastaan kolme.
- No mites sitten muu klassinen joulun ihme; tontut jo mainitsitkin - mutta entäs lentävät porot?
- Nekin on kaikki about kunnossa. Tontut luotiin parikyt vuotta sitten geenitekniikalla - ja porojen nenä saatiin hohtamaan jo paljon sitä ennen. Porot kyllä lentäisi, jos kaikki tykkäisi siitä. Nää on näitä eläinsuojelukysymyksiä. Arvaa, kun joku kettutyttö vapauttaa poroja, joilla on siivet selässä ja painovoiman kumoavat sarvet. Millä hitolla sellaisen sitten ottaa kiinni?

Oletin puristaneeni kaiken oleellisen irti tästä lähteestä, joten kumosin tuoppini ja lähdin. Janosin kuulla vielä tonttujen ja muiden joulutyöläisten näkökulman.
Otin yhteyttä viralliseen tiedotustonttuun, mutta hän oli liian kiireinen näin vaalien aikaan. Kuulin, että Suomen jouluministeri pitäisi tiedotustilaisuuden toimittajille ja päätin lähteä sinne etsimään joulun taikaa ja tilaisuutta gonzoiluun. Täytin termospullon tujakalla glögillä, jotta uskaltaisin heilua takarivissä ja huutaa kaikkien päälle.

Vaistosin että tästä tulisi paras reportaasi koskaan. Olin sellaisissa endorfiinipöllyissä että se vastaisi kunnon kokkeliviivaa. Kaiken lisäksi minulla oli päällä niin uskomattomat retrokuteet, että kaikki joilla oli yhtään silmää muodille ottivat asennon ja tekivät kunniaa. Vanhahtava murteeni iski jalat tonttutyttöjen alta ja olin aikamatkaaja menneisyydestä - siis vittu mikä katu-uskottavuuden huippu ja egotrippi oli meneillään.
Olin juonut jo puolet glögistä, kun jouluministeri aloitti. Kusetti ihan hitosti, mutta en jaksanut matkustaa ajassa uudestaan ihan vaan käydäkseni vessassa. Piti vaan kestää ja heilua että saisin nopeasti esittää kysymyksiä.

- Hyvää iltaa, aloitti jouluministeri ja kaatoi kannusta vettä lasiinsa kuten asiaan kuuluva vesilasikäyttäytyminen edellytti. - Tiedätte jo varmaan tilanteen. Ylitontut, esipukit ja jouluministeriön virkamiehet ovat kokoontuneet lumilinnaan valitsemaan uutta pukkia. Minä hetkenä hyvänsä saattaa piipusta nousta merkkisavu, joka ilmoittaa, että lopulliseen tulokseen on päästy. Vaali tapahtuu suljetuin ovin, enkä voi paljastaa äänestyksen vaiheista. Yksinkertaisesti en tiedä siitä enempää kuin tekään. Luen kuitenkin virallisen tiedotteen, jonka on laatinut ylitonttu...

Jouluministerin selonteko oli puuduttava, mutta vieressäni istui vanhempi toimittaja, joka oli vähintään yhtä lempeässä maistissa. Tarjosin hänelle glögiä ja kuiskailin kysymyksiä käheällä huutoäänellä:
- Kuka muuten alun perin keksi näin sekopäisen idean?
- Jaahas. Projektin historiasta on varsin selkeä kuva. Kaikki sai alkunsa blogikirjoituksesta, joka ilmestyi 17.3.2010 - muistan tän siitä, että nuorimmalla pojalla on synttärit. Arvellaan, että alkuperäinen suunnitelma olisi ollut pelkkä vitsi, mutta kävikin niin, että lähikauppias Vesa Keskinen sai joltain kaveriltaan linkin tähän blogitekstiin ja innostui ideasta ihan tosissaan. Lyhyessä ajassa hän kokosi tarvittavat pääoman, ja yhteistyössä SubTV:n kanssa Vesi Keskinen järjesti ensimmäisen Haluatko joulupukiksi? -kilpailun. Hän perusti Korvatuntunturille myös oman lähikaupan ja kutsui Scorpionsit esiintymään.
- Ja hetikö se sitten löytyi se oikea virallinen joulupukki?
- Aluksi joulupukit olivat määräaikaisessa virassa, mutta kaikista se tuntui vain teatterilta. Olihan näitä joulupukkia esittäviä partanaamasiviilejä nähty jo kotona ja kaupoissa ja telkkarissa.
Vasta kun 2000-luvun merkittävin filosofi Jari Sarasvuo kirjoitti kirjan, jossa hän ylisti Sisäistä Joulupukkia. Siitä sitten opittiin uusi vakaumus - ja pian jo aika moni suomalainen uskoi, että joulupukkius voisi olla ihmisen todellinen pysyvä ominaisuus.
Ensimmäinen aito joulupukki kastettiin virkaansa lumipesulla jouluaattona 2024. Sen jälkeen on joulupukkeja ollut jo neljä: Esko Elias Ensimmäinen, Jussi Petteri, Jussi Petteri Toinen - ja juuri edesmennyt Matti Olavi.
- Aika uskomatonta mitä kaikkea ihmiset voi keksiä ja muuttaa todeksi.
- No jaa. Mun mielestä paljon uskomattomampaa on se, miten vuosisatojen ajan aikuiset kusettivat omia lapsiaan. Ei sen aikaiseen maailmankuvaan jotenkin vaan pääse sisään, vaikka silloin se varmaan tuntui ihan normaalilta. Olihan normaalia joskus sekin, että syötiin vasikoita ja hevosia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti