maanantai 16. tammikuuta 2012

Sapatin herra

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät.
Muutamat fariseukset sanoivat: "Miksi teette sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?" Jeesus vastasi: "Papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli. Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. Ihmisen Poika on sapatin herra."

(Luukas 6:1-8)

Raamatun kerronnassa on monia epätyypillisiä katkoksia. Joitakin niistä voisi kutsua suorastaan postmodernin narratologian tyyppiesimerkeiksi. Osa Uuden Testamentin katkoksista johtuu puutteellisista lähdetiedoista (esimerkiksi Luukkaan evankeliumin kirjoittaja myöntää täysin suoraan rakentaneensa kirjoituksensa toisen käden tiedoista), mutta joidenkin tarinan aukkojen epäillään johtuvan kirkon myöhemmin harjoittamasta sensuurista.

Tunnetuimmat aukkokohdat Jeesuksen elämän "yhtenäisessä kertomuksessa" liittyvät hänen lapsuuteensa ja naissuhteisiinsa. Erityisen huomiota on kiinnittänyt Maria Magdalena, joka tuntuu usein ilmaantuvan paikalle ilman juonellista tehtävää. Usein tuntuu siltä kuin hänen läsnäolonsa motiiveista vaiettaisiin tietoisesti.

Jeesuksen seksielämä ja perhesuhteet ovat mitä suurin klisee, joten ei sen enempää siitä. Haluan kuitenkin tarttua erääseen vähemmälle huomiolle jääneeseen UT:n tarinan aukkoon.

Johanneksen evankeliumin 18. luvussa Jeesus viedään tapaamaan ylipappi Kaifasta. Jotta lukijan huomio saataisiin harhautumaan ylipapin luona käydyistä keskusteluista tai siitä, ettei kukaan opetuslapsista ollut paikalla niitä todistamassa, siirtyy kerronnan huomio Pietariin. Seuraava katkelma on kokonaisuudessaan lainattu Uudesta Testamentista

24. Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo.

25. Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: "Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi.
26. Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan."
27. Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko.

28. Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin.

(Joh. 18: 24-28)


Jeesus saatetaan Kaifaksen luo ja seuraavassa käänteessä hänet jo tuodaan sieltä pois. Mitään muuta ei paljasteta. Koska viralliset evankeliumit ovat vaitonaisia Kaifaan ja Jeesuksen välisistä keskusteluista, olen itse pyrkinyt rekonstruoimaan ne sen mukaan, mistä aiheista Jeesus puhuu ennen ja jälkeen tarinan katkosta.


Jeesuksen ja ylipappi Kaifaan keskustelu

Kaifas:
- Oletko sinä se nuori mies, jonka kerrotaan uhmanneet sapattisääntöä ja tehneen työtä lepopäivänä?
Jeesus:
- Minä olen se, josta näin puhutaan, mutta minun työni ei katso kalenteria eikä minua askarruta auringon asema taivaalla. En odota sadetta enkä pelkää hallaa, kuten ne, jotka keväällä istuttavat siemeniä tai syksyllä korjaavat satoa. Myöskään tuulen lujuus ei huoleta minua kuten merenkävijöitä. Työkseni olen parantanut sairaita ja ajanut pois pahoja henkiä, eikä siinä ammatissa yksi päivä poikkea toisesta.
Kaifas:
- Mooseksen laki on tässä kohden hyvin selkeä: pyhitä lepopäivä! Etkö kunnioita Mooseksen sanaa?
Jeesus:
- Ihminen on sapatin herra, eikä edes Mooseksen laki saisi estää meitä osoittamasta rakkautta lähimmäisiämme kohtaan.
Kaiifas:
- Etkö usko, että Mooseksen laki on tullut suoraan Jumalalta? Etkö sinä usko Jumalaan?
Jeesus:
- Jos parannan sairaita niin enkö paranna heitä Jumalan suostumuksella. Jos Jumala sallisi sapatin rajoittaa rakkaudentyötämme, hän varmastikin sapattina rajoittaisi myös minun parantavia voimiani. Sairaat paranevat myös sunnuntaisin, ja eikö se kelpaa merkiksi Isämme suopeudesta.

Kaifas:
- Poika, annapa kun katson sinun käsiäsi. Niin arvasinkin. Sinä et ole tainnut vuosikausiin tehdä raskasta fyysistä työtä. Oletko vain kulkenut kaupungista toiseen ja puhunut itsellesi leivän ja majasijan?
Jeesus:
- Oikein arvasit: jalkani ovat rohtuneemmat kuin käteni. Mutta minun on miellyttävämpi laskea käteni ihmisten otsalle ja voidella sairaita, jos kämmeneni eivät ole kyntämisestä koppuraiset.
Kaifas:
- Epäilen, että monen kirjanoppineen huoli ei liity niinkään sapattiin, vaan siihen, että viet temppeleiltä heidän maksavat asiakkaansa. Jokainen sairas, joka paranee ilman rohtoa, vie hopearahan pois rohtokauppiaiden kukkarosta. Mutta vaikka en kaikessa kunnioittaisi niitä, jotka sinua vainoavat, näen silti syytä varoittaa sinua sapattirikkomuksesi seurauksista.
Jeesus:
- Mitä pahaa voisi muka olla siinä, että sunnuntaina harjoittaa ammattiaan, jos se muutoin on ihmisten hyväksi ja isämme mieleen?

Kaifas:
- Pelkään pahoin, etteivät fariseukset ole ainoita, joita sinun luvattomuutesi huolettavat. Sinun on helppo halveksia lepopäivää, koska et palvele maallista isäntää tai työssäsi uuvuta itseäsi niin loppuun, ettet seitsemäntenä päivänä enää pysy jaloillasi.

Luulet ehkä että sapatti on luotu vain kiusaamaan ihmistä ja rajoittamaan hänen kykyjään - mutta se johtuu vain siitä, että kävellessäsi kylästä toiseen et kanna raskasta taakkaa. Helppohan sinun on nousta sapattina ja ottaa yli sata askelta, yli tuhat. Orjatyön tunnit eivät kirvele reisissäsi eikä julma isäntä ole piiskannut hartioitasi voimattomiksi.

Sinun voi olla vaikea ymmärtää sapatin pyhyyttä, koska se merkitsee sinulle niin vähän. Mutta jos joudut oikeuteen ja kansan edessä saat vastata syytöksiin, pelkään pahoin, että kansa asettuu fariseusten puolelle tässä asiassa. Tuskin nimittäin orjista ja palvelijoista löytyy montaakaan, joka ei pelkäisi ainoiden ahertamisesta vapaiden hetkiensä puolesta.

Olet lähtenyt höllentämään vaarallisinta kaikista Mooseksen käskyistä. Vaikka varastaisit ja murhaisit, saattaisi kansa antaa sinulle sen anteeksi, mutta jos varastat heiltä lepopäivän, eli murhaat heidän sapattinsa, se tulee maksamaan sinulle sinun henkesi.

Et ymmärrä sapatin pyhyydestä sitäkään puolta, että se on alusta saakka ollut meidän kansamme pelastus. Jo Faaraon vankeudessa olisimme nääntyneet kuten muut kansat, ellemme olisi saaneet levätä yhtenä päivänä viikossa. Kymmenet tuhannet nuubialaiset kuolivat rahdatessaan palatsien kiviä erämaan läpi, ilman riittävää ravintoa ja riittävää lepoa. Mutta me pidimme kiinni uskontomme tärkeästä säännöstä. Saimme faaraolta sapatin verran armeliaisuutta, ja vain se piti meidät hengissä. Sinun sukuasi ja sinun kansaasi ei olisi ilman tuota siunattua lepopäivää.

Tukalasti sinun voi käydä poikaseni, jos alat sotaan sapattia vastaan. Kukaan muu koko työn raskauttamassa Israelin kansassa ei tahdo kuullakaan, että sapatti olisi ihmisen säätämä - että ihminen muka olisi sapatin herra ja halutessaan voisi kuka hyvänsä tehdä siitä omia tulkintoja. Kaikkien yhteinen kanta on tämä: Sapatti on saatu suoraan Jumalan sanasta ja siihen ei kosketa. Sapatti on pyhä.

* * *

Ylipapit: "hän saastuttaa sapatin ja tuhoaa isiemme lakia!" Pilatus vastasi: "Ja mitä hän tekee, ja kuinka tuhoaa lakia?" Juutalaiset sanoivat: "tämä pahojen tarkoitusten mies on parantanut rammat ja ontuvat, kuihtuneet ja sokeat ja halvaantuneet, mykät ja riivatut, sapatinpäivänä!" Pilatus sanoi heille: "Mitkä pahat tarkoitukset?"
(Pilatuksen teot, luku 1)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti