tiistai 12. kesäkuuta 2012

Etiketit

Tarkoitukseni oli jo vuosia sitten aloittaa oma viiniblogi, mutta aika ei ole oikein koskaan riittänyt. Muut projektit ovat priorisoituneet sen edelle. Olen kuitenkin pyöritellyt päässäni joitakin ideoita ja keräillyt aineistoa. Viineihin liittyy liian monta erillistä osa-aluetta, joista kaikista pitäisi olla perillä puhuakseen aiheesta uskottavasti. Se on työläs harrastus.

Niinpä on parempi toistaiseksi unohtaa itse sisältö ja puhua toisesta taiteesta, joka on sen liepeillä: pakkauksesta.
Mouton Rothschild 1924.
Useamman kuin muutaman kerran olen valinnut viinin etiketin perusteella. Tutkimusten perusteella monet perustavat ostopäätöksensä ulkonäöllisiin seikkoihin. Suomessa parhaiten menevät parhaiten kaupaksi pullot, joiden etiketissä on eläin. Oma merkki on helpompi myös muistaa siten: "osta sitten sitä kenguriviiniä - eipäs kun sittenkin sitä jossa on hevonen ja hauki!"
Viinisuunnituksen maamerkkejä.
Ennen laajaa lukutaitoa Helsingissä merkittiin kortteleita eläinten kuvilla. Alkoholissa pätee siis yhä sama psykologinen kaava: viinilukutaidon puuttuessa luotetaan kivoihin eläimiin - niin kuin lasten kuvakirjoissa.
Kun mietin omia suosikkietikettejäni, huomaan niissä tiettyjä yhtäläisyyksiä. Eläimiä niistä ei löydy, mutta kylläkin historiallisuutta ja goottilaisia koukeroita. Varsinkin seuraavat kolme ovat tyylillisesti hyvin lähellä toisiaan. Ne tulevat eri alueilta, mutta niissä kaikissa on säilytetty tietyn aikakauden alkuperäinen kansitaide.
Castillo Ygay (Rioja)
Chateau La Vieille Cure (Bordeaux)
Kun näin Chateau La Vieille Curen etiketin (suomeksi "vanhin voiteista") tilasin sitä saman tien kuuden pullon laatikon. Tosin päätökseen vaikutti myös se, että tarjolla ollut 2009 on huippuvuosi ja viini sai erinomaiset arvostelut. Pullo on todellisuudessa vielä paljon upeampi kuin kuvassa.
Clos de L'Oratoire des Papes (Chateauneuf-du-Pape)
Chateauneuf-du-Pape tuottaa eräitä maailman parhaista viineistä, mutta se ei ole ainoa syy miksi taivun usein ostamaan niitä. Alueen viineillä on myös tunnistettava ja omaperäinen ulkoasu. Lasipullon kaulassa on korkokuviona vaakuna (paavin hiippa tai taivaan avaimet) ja etikettien fontit lähes poikkeuksetta ovat vanhahtavaa tyyliä ja niissä on satukirjojen isot alkukirjaimet.
Toinen Chateauneuf-du-Pape (jota en ole juonut)
Art Nouveau

Jos minun pitäisi yhdellä sanalla kuvailla millaiseen kansitaiteeseen retkahdan, se varmaan olisi "jugend". Mikään muu tyyli ei edusta viinin syvintä olemusta. Art noveau/jugend on viininpullon aito ja oikea juhla-asu. Ymmärrän, että varsinkin nykysuomessa jugend on klisee, mutta useimmat muut tyylit edustavat henkistä köyhyyttä tai alipukeutumista.
Myös Alkon valikoimista muistan yhden viinin, joka on niin jugendia että sattuu - tai itse asiassa siitä tulee mieleen Akseli Gallen-Kallela:
Cycles Gladiator (Yhdysvallat)
Monet kansitaiteilijat ovat haistaneet jugendin olevan muodissa ja luoneet onnistuneita pastisseja. Taitavasti suunniteltu etiketti saattaa antaa jopa täysin aloitteleville viinintuottajille klassista uskottavuutta - tai vedota niihin, jotka fanittavat kaikkea retroa.
Van Duzer Pinot Noir

Uudempaa taidetta

Etikettien oivaltavuutta ei varsinaisesti rajoita mikään muu kuin uskallus. Tekniikka mahdollistaa nykyään kiemuraisia ja rikkinäisiä muotoja. Tämä palkittu design esiintyy melkein millä tahansa blogi-listalla - joten miksipä ei myös täällä:

Etiketeissä on kokeiltu lähes kaikkia symboleja ja tyylisuuntia - mukaan lukien dadaa ja vastaavia antityylejä.

Jos itse omistaisin viinitarhan, lähtisin ehkä tälle linjalle - tai sitten käyttäisin Kalevala-aiheista materiaalia: sammontakojia, kyistä peltoa, elämänpuuta, shamaanirumpuja... En muista nähneeni kovinkaan montaa pohjoismaista mytologiaa hyödyntäviä etikettejä - ehkä siksi, että pohjoismaissa ei tuoteta viinejä.

Vaihtoehtoisesti myös salaliittoteorioista tutut teemat voisivat herättää mielenkiinnon: pyramidisilmät, vapaamuurarien harput, kabbalistiset symbolit - ja jälleen elämänpuu, tosin nyt hieman erilaisella tradition läpi esitettynä.


Legenda nimeltään Mouton Rothschild

Rothschildin pankkiirisuku on kuuluisa salaliittoteorioista. Suvun vaikutusvallan huhutaan olevan rajaton ja omaisuuden mittaamatonta. Laajan sukuhaaran omaisuuteen kuuluu myös viinitarhoja. Mouton Rotschild on yksi maailman tunnetuimmista ja kalleimmista viineistä.
Mouton 1998.
Täytyy kyllä nostaa hattua nerokkaasta ideasta - tai lähinnä sinnikkyydestä viedä idea läpi ja jatkaa projektia vuosikymmenestä toiseen. Viinipulloa koristavasta paperilapusta on tullut pikemminkin instituutio - ja viini myy hyvin riippumatta vuosikerran laadusta. Idea on siis se, että Mouton Rothschildin etiketti vaihtuu joka vuosi - ja kunkin vuosikerran suunnittelijaksi valitaan joku sen hetken kuumimmista taiteilijoista. Etiketin ovat saaneet suunnitella muun muassa Picasso, Salvador Dali, Andy Warhol, Joan Miro, Wassily Kandinsky...
Mouton 1973.

Wikipedia: List of Artists, Mouton Rothschild label

Mouton Rothschildin etiketit eivät ole huomiotaherättäviä vain kuuluisan taiteilijan vuoksi. Ne ovat myös taiteellisesti rohkeita ja lähes poikkeuksetta esteettisesti onnistuneita. Monet Moutonin vuosikerrat nousisivat omalle TOP20-listalleni.
Mouton 2006.
On ajan kysymys milloin Banksy nähdään viinipullon etiketissä. On hyvinkin mahdollista, että se viini tulee olemaan juuri Mouton Rothschild - ellei sitten Banksy vastakulttuurisista syistä kieltäytyisi tekemästä yhteistyötä kuuluisan pankkiirisuvun kanssa.

1 kommentti:

  1. ite valitsen ainoastaan viinejä joiden nimessä esiintyy sanat "veri" tai "paholainen"

    VastaaPoista