Tamara Aladin ja avaruusajan muodot

Olen vältellyt aiheesta kirjoittelemista, koska haluan tyhjentää kirpputorit Tamara Aladinin 1960- ja 70-luvun design-esineistä, ennen kuin koko muu maailma - ja lopulta myös Suomi - ymmärtää niiden kulttuurihistoriallisen arvon, ja hinnat kohoavat.

Toistaiseksi Tamara Aladin ei ole kotimaassaan kovin juhlistettu taiteilija, mutta hänen futuristinen tyylinsä on noteerattu lukuisissa ulkomaisissa muotiblogeissa:

Collectors Weekly.com/stories-Tamara Aladin-Riihimaki

Sama suuren yleisön tietämättömyys pätee Matti Suuroseen, joka suunnitteli Futuro ja Venturo-talot. Myös hänet tunnetaan paremmin ulkomailla, etenkin Yhdysvalloissa, jossa myös suurin osa koskaan valmistuneista Futuro-taloista nykyään sijaitsee.

Kun esimerkiksi Ville Haapasalo kohtasi Kaukasian matkallaan Futuro-talon, hän yllättyi kuullessaan, että se on suunniteltu Suomessa. (Haapasalon tapauksessa minä en niin yllättynyt. Ei siinä mitään, loistavaa matkaseuraa hän kumminkin on.)

Yhtymäkohdat Tamara Aladinin ja Suurosen välillä ovat nykyajasta katsottuna aika ilmeiset. Kumpikin ilmentää 60-luvun muotoilussaan kirkkaita värejä sekä pyöreitä muotoja.

Tällainen tyyli kenties aikanaan miellettiin helpon populistiseksi ajan valtavirraksi, mutta sama vähättely päti aikoinaan myös Jugend-suuntaukseen ja Art Decoon, jotka edustivat oman aikakautensa purukumi-poppia: liioiteltua ylellisyyttä tai helppotajuista kauneutta vastakohtana haastavammalle korkeakulttuurille.

Oman aikansa kitsch muuttuu usein myöhemmässä katsannossa nostalgiaksi. Seuraava sukupolvi kokee tietyt kaikkialla toistuneet värit ja muodot yököttäviksi ja välttää niitä kaikin keinoin. Samalla vuosikymmenten eroavaisuudet korostuvat ja inhotut asiat muuttuvat ikoneiksi.

Omissa silmissäni Tamara Aladin istuu täydellisesti siihen samaan muotivirtaukseen, johon kuuluivat ensimmäisen sukupolven Star Trek-sarja, Beatlesin Magical Mystery Tour tai Eero Aarnion legendaarinen pallo-tuoli.

Tamara Aladin (s.1932) suunnitteli 1960-1976 välisenä aikana Riihimäen lasitehtaalle lukuisia tuotesarjoja, jotka menivät myyntiin etupäässä ulkomaille. Hänet tunnetaan ihmeellisen huonosti huolimatta Laatutavara.com -sivuston lyhyestä elämänkertakuvauksesta:

"Mystiseksi jäänyt T.A.... opiskeli keraamikoksi, ja pyrki Arabian tehtaalle onnistumatta ja ryhtyikin lentoemännäksi. Työssään hän tapasi Riihimäen Lasin omistajia, Kolehmaisia, joille pääsi kertomaan olevansa muotoilija..."

Luulisi, että tällainen tarina houkuttelisi toimittajia - puhumattakaan siitä, että kyseessä on suomalaisen muotoilun loisteliaan historian harvoja yhä eläviä lasitaiteilijoita.

On hänestä toki muutamia lehtijuttuja kirjoitettu:
http://yle.fi/uutiset/lasinkerailijoiden_odotetaan_innostuvan_mystisesta_tamara_aladinista/5634776

Alla muutamia maljakoita omista kokoelmistani. Yksittäisistä, täysin ehjistä lasiesineistä olen parhaimmillaan maksanut vain 2-3 euroa ja toisinaan löytänyt suuremmankin maljakon 10-20 eurolla, jos myyjä ei tiedä mitä on myymässä tai ei arvosta sen ulkonäköä.

Ylen uutisessa ennakoitu hintojen kohoaminen ei ole siis toteutunut, varmaankin suureksi osaksi pitkän taantuman takia.

Tamara Aladin: 435(?), sininen "Ruusu", punainen "Carmen" kääntömaljakko ja "Kielo" nro 1565.

Tamara Aladinin suunnittelemista retro-esineistä ei antiikkiliikkeissäkään yleensä pyydetä liikoja. Kuvissa näkyvie yksittäisten maljakoiden hinta saattaisivat kunnosta riippuen olla 35-75 euron arvoisia, mikä on murto-osa siitä, mitä esimerkiksi Gunnel Nymanin, Oiva Toikan tai Kaj Franckin lasiesineistä pyydetään. Tietyt värit ovat toki kysytympiä ja harvinaisempia.

On odotettavissa, että hinnat ampaavat nousuun, jos Helsingin Sanomat, Image tai jokin vastaava media tekee näkyvän uutisen ja taiteilijan nimi sekä tuotanto tulevat laajempaan tietoisuuteen, kunhan joskus päästään lamasta. Mukava hinnannousu tapahtui esimerkiksi Helena Tynellin Aurinkopulloille, jotka esiteltiin Hesarissa 2000-luvun alussa. Melkein saman tien niiden hinnat kaksinkertaistuivat (Myös Alkon hyllyt tyhjenevät tietyistä viineistä muutamassa tunnissa, jos Hesarissa on viiniarvostelu).

On vain ajan kysymys, milloin avaruusajan kotimainen Pop-Art muotoilu esitellään televisio-dokumentissa tai joku julkisuuteen nouseva, karismaattinen antiikkikauppias tekee suomalaiset paremmin tietoiseksi 60-luvun lasitaiteesta. Tamara Aladin on hintakuopassa ehkä sen takia, että hän nuorin suurista suunnittelijoista ja tuli alalle vasta lasiteollisuuden ohitettua kultakautensa.

Itse haluaisin nähdä lasitaiteemme kultakauden jatkuvan vielä Tamara Aladinin 1970-luvun tuotannossa, mutta en ole siinä asemassa, että voisin väittää hänen olevan enempää kuin tarina, joka jostain syystä jäi kertomatta. Tulevaisuuden taidehistoria tulee ratkaisemaan, nähdäänkö Tamara Aladin koskaan läheskään samanveroisena hahmona kuin Helena Tynell tai Gunnel Nyman - puhumattakaan siitä, nouseeko naisten arvostus koskaan miesten rinnalle.

Harmonikka, Tulppaani, Kielo ja Puisto. Harmaa on poikkeava väri Tamara Aladinin tapauksessa.

Kirpputorien suosio on lisännyt tuhansien aarteita metsästävien ihmisten kulttuurihistoriallista tietämystä. Itsekin haalin Tamara Aladinin esineitä, koska ne ovat silmissäni tolkuttoman siistejä, ja ihmettelen aina miten vähän niillä on rahallista arvoa suhteessa johonkin kuolettavan tylsiin Aalto-maljakoihin tai järkyttävän rumiin Mariskooleihin.

Tarvitaan vain talouden elpyminen ja jokin näkyvä tietoisku, eikä sen jälkeen kukaan enää luovu mummolta peritystä Tamara Aladinista alle sadalla eurolla. Siksi on parempi toimia nyt ja ostaa pois kaikki kauniit lasiaarteet, jotka irtoavat alle 20 eurolla.

Seuraavasta neljästä maljakosta esimerkiksi maksoin kirpputorilla 9, 7, 10 ja 2 euroa, siis yhteensä 28 euroa. Ne olisi helppo myydä ulkomaille 25-30 euroa kappaleelta, mikä sekin tuntuu halvalta, siitäkin huolimatta, että nämä eivät edusta ihan aikansa parasta tyyliä.

Kaksi vihreää, nimetöntä Riihimäen maljakkoa sekä keltainen ja kirkas (2 euron) "Rulla".

"Rulla"-maljakkoa on valmistettu myös kaksivärisenä, jolloin sen nimi on "Hurricane".

Tamara Aladinin esineissä on hyvää se, että niitä löytyy useissa eri väreissä ja samaa mallia on valmistettu pienin variaatioin, kuten lisäämällä niihin korkeutta tai useampia renkaita. Niinpä en vielä kahden vuoden keräilyn aikana ole löytänyt kahta samanlaista esinettä. Esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvä kirkas "rulla"-maljakko on harvinainen, enkä löytänyt netistä kuvaa toisesta vastaavasta. Kahden euron hintalappu oli mukava yllätys, vaikka yleensä lasin väri vaikuttaa sen valmistuskustannuksiin, eivätkä keräilijät juuri arvosta värittömiä esineitä, jotka valmistetaan halvimmasta lasista.

English Summary:
The Art-Glass of Tamara Aladin (Riihimäen Lasi, Finland) and The Shapes & Colors of the Space Age. Finnish Design in the 1960's.

Sosiaalisia innovaatioita

Pitäisi olla, osa 10: Uimahallin ruuhkahuipuista, kansanviisaudesta ja hyvistä perusteluista.

Tänään oli Tapiolan uimahallissa ryysistä. Niin oli muuten myös torstaina, jolloin kävin siellä edellisen kerran.

Minun pitäisi osata välttää tiistaita-keskiviikko-torstaita, kello viiden jälkeen, koska silloin kokonaiset perheet rynnivät halliin. Esimerkiksi maanantai ja perjantai ovat parempia päiviä.

Kaikkien uimahallien pääovessa sekä nettisivuilla tulisi aivan ensimmäiseksi olla selkeästi esitettynä hallin kävijätilastoja. Se on ainakin itselleni kaikkein oleellisin tieto, joka vaikuttaa hyvin paljon siihen, käynkö uimahallilla ollenkaan.

Ehkä tätä ei kukaan muu uskalla sanoa ääneen, mutta minä en ainakaan halua uida samalla radalla 20 ihmisen kanssa, niin että koko ajan vesi pärskyy ja jonkun käsi tai varpaat tunkevat naamalle. Siksi haluaisin tietää muutenkin kuin oman kokemukseni pohjalta, milloin hallilla on kaikkein hiljaisinta.

Uimahalleille kyllä laaditaan tarkkoja kävijäselostuksia, mutta syyt ovat toiset. Niitä seurataan sopivien aukioloaikojen, uimaseurojen tarpeen ja hallilla tarvittavan henkilökunnan määrittämiseksi. Kävijämäärillä myös puolustellaan sitä, että lippujen hinnat on kansanterveydellisistä syistä pidettävä alhaisina.

Tutkimustieto ei välttämättä ole lainkaan tavallisen kävijän nähtävillä, koska ajassamme ei osata ajatella kuluttajien tarpeita tai viihtyisyyttä, vaan ainoastaan valtionhallinnan tai yritystoiminnan tehokkuutta. Tehokkuus on ainoa mantra.

Siksi onkin aivan käsittämätöntä, että kävijätilastoja ja ruuhkahuippuja ei paljasteta, jos ne kumminkin ovat jo tiedossa. Eihän ruuhkahuippuja edes voi tasoittaa muuten kuin välittämällä tiedon tavallisille ihmisille - eihän uimahallilla käyminen ole yhtä tiukasti sidottu tiettyyn hetkeen kuin työmatka-autoilu. Monilla ihmisillä on valinnan varaa.

Aamupäivisin uimassa käy paljon esimerkiksi opiskelijoita ja eläkeläisiä. Heillä on joustavampi viikkoaikataulu.

Ei tarvitsisi olla aina tätä. Pitäisi vain tietää ennalta milloin hetki on oikea.

Mitä sanoo Google?

Ei tuloksia hakusanoilla "uimahallin ruuhkahuiput".

Okei, olen varmaan liikkeellä väärillä käsitteillä? Varmaan on olemassa jokin toinen vakiintunut tapa ilmaista sama asia?

Entäs:

"uimahallin kävijätilasto(t)"

Google löytää 3-5 pdf-tiedosta, jotka liittyvät kuntien taloushallintoon. Asiaa on tutkittu, mutta tutkimukset ovat ainoastaan tutkijoiden tai päättäjen käytössä.

Onneksi olen sekä korkeasti että leveästi koulutettu ihminen, joten maltan kokeilla muitakin sanayhdistelmiä.

Sana "kävijämäärä(t)" kertoo lähinnä vain koko vuoden käyttöasteen.

Paljon enemmän tuloksia tarjoaa

"uimahallin käyttöaste"

Mutta ei sekään sitä mitä etsin.

"paras aika käydä uimahallilla" ei.

Ahaa!

"mihin aikaan uimahallilla hiljaista"

Jotain pientä sentään, ei karttaa, mutta sama kysymys kuin itselläni. En siis ole maailmassa ainoa.

"Malmin uimahallissa arvioitiin hiljaisimmiksi uintiajoiksi arki-iltapäivät kello 14-16 välillä, sekä lauantai-illat kello 19-20 välillä."

Tarinoiden Helsinki/kysymys/ mikä uimahallien ruuhkaisinta aikaa?

Löydätkö jonkin uimahallin nettisivuilta karttaa tai jotain infoa, missä näkyisivät ruuhkaisimmat kävijähuiput, hiljaisimmat päivät ja vähiten loiskuvat kellonajat?

Toivon, että jos edes yhdestä paikasta löytyisi selkeä ja timanttinen tieto, sitä voisi jossain määrin soveltaa myös muualla maassa.

Pliis, joku, etsikää minulle kunnollinen kävijätilasto!? Kun käytte uimassa niin pyytäkää ystävällisesti uimavalvojilta, että ottaisivat valokopion hallin vuosikertouksesta ja laittaisivat sen nettiin.

Olisin todella kiitollinen. Itse en kehtaa. Olen niin häveliäs. En halua kenenkään tietävän, että mielelläni välttelen muiden ihmisten seuraa, enkä pidä ohittelijoista tai läiskyvistä raajoista.


Lopuksi: Kansanviisaudesta ja perusteluista

Uimahalleista höpöttäessä meni niin kauan aikaa, että tämän kertainen pitäisi olla taitaa nyt tyssähtää lyhyeen. Uimahalli tekee hyvää selälle, mutta nyt alkoi taas hartioita kolottaa.

Toivoisin lähinnä - tai siis tietenkin vaadin! - eli seuraavia asioita pitäisi olla! (Niitä tietenkin olisi, jos yhteiskuntamme toimisi, mutta kun se ei toimi, minkäs teet. Syy on siinä, että kukaan ei enää kehitä uusia valtiollisia ja yhteiskunnallisia innovaatiota. Kaikki luova energia, tekniikka ja investoinnit suuntautuvat yritystalouteen, mistä on hyvä esimerkkinä se kuinka uimahalleissa ei osata ajatella out-side-the-halli, ja nähdä asioita minun vinkkelistäni, joka kenties on myös lähellä jonkun toisen elämää, tai sitten ei.)

Valtio, jos se olisi ollenkaan hyvä valtio, eikä tämä mätä paska, perustaisi nettisivut, jotka toimisivat niin kuin Niksi-Pirkka. Sinne kerättäisiin kaikkien aikojen parhaat konstit. Nyt täytyy itse keksiä aivan kaikki (tai lukea Niksi-Pirkkaa). Sivujen nimi voisi olla vaikka kansanviisaus.fi - joka kuukausi parhaat ideat palkittaisiin viikonloppulomalla Naantalin kylpylässä ja vuoden parhaalle olisi palkintona ikioma suojatyöpaikka! Eiköhän se innostaisi jakamaan viisautta.

Ja toinen nettisivusto, jonka myös perustaisin heti - kymmenen muun ohella, jos voittaisin lotossa (on traagista, etten ole voittanut lotossa, koska käyttäysin rahani maailman pelastamiseen, toisin kuin kaikki muut. Investoisin sosiaalisiin innovaatioihin, joita minulla on paljon).

Ja toinen nettisivusto, jos mentäisiin vihdoin asiaan, olisi nimeltään perustelu.fi

Nythän on tilanne niin, että meillä on täysi vapaus ilmaista "mielipiteitämme". Se ei oikeastaan johda mihinkään, koska useimpien mielipide on ihan sama kuin jonkun muun.

Perustelut sen sijaan - ne täytyisi listata yhteen paikkaan ja yhdistää. Mitä me teemme mielipidemittauksilla tai mielenilmauksilla, jos meillä on samassa paikassa kaikki hyvät perustelut ja me voimme verrata niitä toisiinsa.

Luen muutenkin mielummin alkuaineiden jaksollista taulukkoa, koska vituttaa se, miten joka paikassa ihmiset toitottavat mielipteitään ja tykkäävät siitä, jos heidän mielipiteensä on sama. Miksi helvetissä. Tykkäisitkö siitä, jos jonkun naama on sama kuin omasi?! Tai jos jollain on sama nimi? Tykätään samannimisiä ennemmin kuin samanmielisiä. Eihän me olla oma itsenäinen persoonamme, jos meillä on sama mieli?

Siksi minä luen piin desimaaleja, ettei tarvitsisi kohdata mielipiteitä. Siksi pitäisi olla myös perustelu.fi, ettei siellä kukaan saisi esittää mielipiteitään - ei juuta tai jaata, ainoastaan perusteluja. Niistä ei äänestettäisi. Ne vain olisivat siellä. Jos sinulla olisi sama perustelu, sinusta ei olisi kenellekään mitään hyötyä. Tietenkään myös perusteluista ei ole hyötyä, mutta niille ainakin olisi oma paikkansa.

Esimerkiksi. Onko se perustelu jonkin asian puolesta tai jonkun mielipiteitä vastaan, jos sanon, että ulkovaltojen agentit ovat Suomessa ehkä siksi, että emme ole päättäneet Nato-kantaamme? Tiettyjen vieraiden valtioiden agentit ovat maassa, he asuvat ja syövät täällä, eli raha jää Suomeen. Se on perustelu, mutta en tiedä mitä sen avulla edes perustellaan. Ei välttämättä mitään.

Viiden metrin tilausruno (johon ei kannata koskea edes seipäällä)

30 minuutin tilausruno, osa 2.

"Mitäköhän sillä viiden metrin kepillä tehdään? Onkivavaksi, sauvakävelyyn se lienee liian pitkä. Muuntamoissa olevat kepit eivät ole noin pitkiä. Ilmeisesti seiväshypyssä seiväs on viisi metriä. Eikö sillä hypätä eikä kosketa?"
- Tommi Parkko, perjantaina 23.tammikuuta

Vastaus 1:
tutoriaaliin en koske enää edes metrisellä seipäällä.

Exceliin en koske edes kolmen metrin seipäällä ellei ole ihan pakko - siitä tartuu kuitenkin joku Micro$oftin virus, joka allergisoi.
 
Nyt en kyllä koske Nokiaan edes 6 metrin seipäällä.

En koske edes kuuden metrin seipäällä, vaikka olisi kaapelinvetohanskat kädessä.
...pankeille rahaa sellaista vakuutta vastaan johon euvostoliiton keskuspankki ei koske edes kolmen metrin seipäällä.

Kädet tyhjinä vedät taskustasi esiin 3 metrin mittaisen seipään!

minun rautaani ei kukaan koskisi täällä edes 100 metrin seipäällä

Tuohon uuteen firmwareen en koske edes sillä perinteisellä 10 metrin seipäällä.

Itsehän en Gold Labeliin koske edes 20 metrisellä seipäällä.

En koske Tex Willeriin edes sillä 12 jalan seipäällä josta ZZ Top laula.

Japanilaiset roolipelit ovat genre, johon en yleensä koske edes hehtometrin pituisella seipäällä.

En koskisi 70 metrin seipäällä. Juokaa te

Vastaus 2:
olisi hyvin vaikea tatuoida ketään kahden metrin seipäällä.

Vastaus 3:
Kokeilitko yhtään seipäällä, tuntuiko siellä kasakoita?

mamumiehiin en koske ikinä, en edes pitkällä seipäällä.

En koskisi niihin edes metrin seipäällä, puhumattakaan että omalla vehkeelläni

oon niin seipäässä ettei periaattessa luulis edes olevan aivotoimintaa

Älä koske näihin edes seitsemän metrin seipäällä.

Minäkään en koskisi sinuun edes viiden metrin seipäällä.

Naisena en koskisi kumpaakaan edes kahden metrin seipäällä, yäk

En koskisi 7 metrin seipäällä. YÄK.

jälkimmäinen oli sitä mieltä että häneen ei Reetu koske edes metrin seipäällä ja ensimmäinen pohti että tarttis kai tehdä jotain

Esiin tuli sellaisia aidan- seipäitä, jotka estävät meitä ymmärtämästä toisiamme.

On puhuttu aidan seipäistä kun pitäisi puhua aidasta.

Pakolaistyöntekijänä en sitten muuten koske ketjun sisältöön edes sillä kuuluisalla pitkällä seipäällä.

Ne oli laittanu pään seipääseen

Vastaus 4:
Vanha mies alkaa seipäällä lykkiä bambulauttaa pitkin jokea

Onkivavan tai muun pitkän seipään päähän laitetulla lipulla huiskautettiin lähtömerkki

Toinen vetää narusta ja rompsimies tyrkkii pitkällä seipäällä

Lisäkysymys:
Kuinka pitkällä seipäällä on varustauduttava, jotta voi olla satavarma ettei koske vahingossakaan?

Vastaus 5:
Koko systeemi ei kuitenkaan voi olla netin varassa, sillä on paljon vanhoja, jotka eivät koske tietokoneeseen edes pitkällä seipäällä.

He ovat varustautuneet seipäällä, jonka päässä on vieterilaite.

Yhteenveto:
Loppujen lopuksi meillä oli omien seipäiden (joita oli aika paljon) lisäksi lähinaapurinkin seipäät

Elämänhallinnan suureet

Hahmotelmia humanistisesta tietoteoriasta ja avaimia elämänfilosofian tutkimukseen.

Mistä puhutaan, kun puhutaan onnellisuudesta, itsetunnosta tai optimismista? Puhutaan sadasta eri asiasta ja usein muiden kanssa täysin ristiin.

Elämänhallinnan oppaita julkaistaan nykyään ennätysmääriä - laji on suorastaan syrjäyttämässä kaunokirjallisuuden myyntilistoilla. Ainakaan perinteisellä akateemisella filosofialla ei hevin ole keinoja yltää muodikkaiden elämäntapagurujen suosioon.

Tutkimusten mukaan optimismi on vuoroin vaaratekijä elämässä ja vuoroin taas menestyksen edellytys. Tutkimusten tulokset ovat ristiriidassa keskenään, koska niiden aiheet ovat yhteismitattomia.

Psykologiassa ja etenkin self-help-alan tutkimuksessa tulisi nykyistä paremmin tunnistaa erot samojen käsitteiden käytössä. Muutoin tutkimuksilla ei ole oikeastaan mitään arvoa.

Yksi elämänhallintakirjojen suosion salaisuus onkin siinä, ettei alan tutkimus tuota mitään kumuloituvia tutkimuksia.

Yhä nykyäänkin monet alan klassikot, kuten "kuinka saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa" edustavat alan parhaimmistoa, koska kukaan ei osoita niiden väitteitä oikeiksi tai vääriksi.

Väitteitä ei voi todistaa oikeiksi tai kyseenalaistaa, jos ei tiedetä, mitä kysymys tarkalleen ottaen koskee.

Alalla on pieni vetovoimainen käsitteistö, mutta ei lainkaan suureita. Kaikki haluavat menestystä, onnellisuutta, rakkautta, vahvan intuition ja hyvät elämäntavat ja itsekuria.

Tässä esimerkkejä sanoista, jotka eivät merkitse yhtään mitään. Niistä voi puhua loputtomasti, väittää mitä tahansa ja se kaikki puhe on huttua.

Mitä tarkoitan suureilla?

Annan esimerkin taloudesta, koska talouspuheessa toisinaan kärsitään aivan samasta ongelmasta.

Fysiikassa erotetaan toistaan määrää mittaavina suureina muun muassa litrat, grammat, newtonit ja moolit. Myös pituutta tai välimatkaa mitataan esimerkiksi metreillä, parsekeilla ja valovuosilla.

Fysiikassa on tietyt säännöt, joiden mukaan yhden suureen voi kääntää toiseksi, mutta se ei käytännössä aina toimi niin. Esimerkiksi jos litra mansikoita ilmaistaan grammoina, siinä on tapauskohtaisia eroja.

Fysiikassa suureita on useita juuri siitä syystä, että joissain tilanteissa tietty suure on toista epäluotettavampi. Esimerkiksi ilmanpaine vaikuttaa veden kiehumispisteeseen tai mansikoiden lajike niiden litratilavuuteen.

Fyysikon täytyy tietää tarkoin suureiden keskinäiset vaikutussuhteet. Tällainen kokonaisteoria on vaikeampi rakentaa psykologiassa, mutta sitä ei edes voi yrittää hahmottaa, ellei käsitteisiin saada jotain selkeyttä.

Lupasin antaa esimerkin taloudesta, joten mennään siihen.

Palkka on ihmiselle niin tärkeä asia, että tilastoitaessa ja vertaillaessa palkkaa, erotetaan esimerkiksi bruttopalkka ja nettopalkka. Tämä ei vielä ole mitään erityisen monimutkaista sivistyssanastoa, mutta vaikeammaksi homma menee, kun aletaan puhua elintasoindekseistä tai ostovoimasta ja suhteutetaan eri maiden palkkoja paikalliseen hintatasoon.

Ihmiset eivät enää tiedä kenen pitäisi olla kateellinen kenellekin. Jopa asiantuntijat saattavat kiistellä siitä, mitä kaikkia asioita tulisi huomioida - mutta varsinainen pointti on se, että taloustiede toimii hieman samoin kuten luonnontieteet, koska se ainakin yrittää luoda suureita, vaikka ne koskisivat abstrateja sopimusluontoisia ilmiöitä, kuten rahaa.

Taloustieteelliset suureet muistuttavat fysikaalisia suureita suuri siinä suhteessa, että nettopalkka ja ostovoima (tai elintasoindeksi) ovat keskenään hieman samanlaisessa suhteessa kuin kilogrammat ja newtonit, joilla mitataan asioiden painoa.

Kilogrammat eivät ota huomioon sitä, että painovoima on esimerkiksi omalla planeetallamme tietyn suuruinen ja Marsissa tai kuussa sama esine painaisi vähemmän. Useissa suureissa on mieltä, koska niiden käyttäjät tietävät millä tavoin diskurssin tai tutkittavan asian painopiste muuttuu, kun päätetään käyttää tiettyä suuretta jonkin arkisemman sijaan. Tarkkuus kasvaa tai vältetään relativismi (kilogramma on subjektiivinen ja suhteellinen, koska se määrittyy omien elinolosuhteittemme ehdoilla).

Tähtitieteilijät (tai astrofyysikot tai kosmologit) käyttävät tietyissä diskursiivisessa kontekstissa ennemmin parsekia ja toisessa he puhuvat valovuosista - ja kolmannessa yhteydessä astronomisia yksikköjä. Minä en osaa selittää syitä, mutta kyse on suureista (sekä kenties alan tradition tuntemukseen liittyvästä hifistelystä).

Suurelle yleisölle suunnattu elämänfilosofia ei luonnollisestikaan panosta paljoa aikaa käsitteiden määrittelyyn, mutta myöskään akateeminen elämänfilosofia ei käytä "onnellisuutta", "tahtotilaa" tai "vapautta" mitatessaan taloustieteiden kaltaisia suureita.

Mitä se käytännössä sitten tarkoittaisi?

No esimerkiksi vapauden tapauksessa täytyisi määritellä determinismin, positiivisen/negatiivisen vapauden, tahdonvoiman ja muiden käsitteiden välisiä suhteita, eikä vain yksitellen määritellä käsitteitä ja sanoa: tätä minä tästä olen mieltä.

Edes erinomaisesti määritellyistä käsitteistä ei ole suureiksi, ellei tunnusteta niitä ympäröiviä olosuhteita, joissa niitä käytetään.

Toki asian toinen puoli on numeerisuus. Taloustieteen perimmäinen suure on tietenkin raha. Se yrittää ymmärtää rahan sekä rahaa käyttävien ihmisten käyttäytymistä.

Mielenfilosofit ovat yrittäneet luoda suureita puhumalla esimerkiksi kvalioista. Käsite vain on liian subjektiivinen ollakseen mitenkään ratkaiseva.

Onnellisuuden tutkimus voisi varmaan parhaiten edetä tällä tiellä, mutta uutta luovat, rohkeat kokeilut hukkuvat helposti puolijulkkisten personal trainereiden populismiin.

Optimismi ja pessimismi ovat ehkä lupaavin tutkimuskenttä, koska niiden liepeillä käsitteistö on melko runsasta. Olisi ehkä mahdollista selventää olemassaolevien tutkimusten avulla, millaisia erotteluja kentällä voidaan hahmottaa.

Optimismi esimerkiksi on sidoksissa itseluottamukseen, mutta myös sinisilmäisyyteen tai ja katteettomaan itsepetokseen. Pessimismi on sidoksissa terveeseen realismiin, mutta myös epäuskoon ja kyynisyyteen.

Ei olla mahdottoman kaukana siitä, ettei optimismin ja pessimistin vaihtelua ihmispopulaatioissa voisi ilmaista jonkinlaisella suureella. Silloin voitaisiin sovittaa saadut tutkimustulokset yhteen ilman, että ne puhuvat toistensa vierestä tai toisiaan vastaan.

Akateemisen filosofia oikeastaan tarvitsisi vain poimia kirjastosta onnellisuusoppaita ja nostaa ne pöydälle leikeltäväksi. Elämänfilosofian arvostus vain ei ole yliopistotasolla kovin häävi. Vaatisi rohkeutta erikoistua sellaisen aihealueen kriittiseen tutkimukseen, jota pidetään perinteisen filosofian arkkivihollisena.

Pitäisi unohtaa lupaukset nopeasta onnellisuudesta ja valmistautua helvetinoiseen hikiseen savottaan heppoisasti määriteltyjen käsitteiden luetteloimiseksi.

PS.
Kansalaisten taloudellista eriarvoisuutta mitattaessa sekoitetaan helposti tulotaso, omaisuus, varallisuus ja pääoma. Suuretkin tulot saattavat mennä kokonaan elämiseen, eikä omaisuus kartu. Pienelläkin tulotasolla voi pärjätä, jos omistaa asunnon ja maksaa vain yhtiövastikettä. Kaksinkertainen tulotaso voi elämän koko kaaren aikana merkitä sata kertaa suurempaa omaisuutta, jos 2000 tienaavan koko palkka menee elinkuluihin ja 4000 tienaavan palkasta osa muuttuu sijoituksiksi sekä kiinteäksi omaisuudeksi. Vain kaksinkertainen kuukausituloissa mitattu eriarvoisuus voi kuolinhetkellä sijoittaa toisen rikkaisiin ja toisen rutiköyhiin. Tulot ja omaisuus ovat kaksi eri suuretta.

Kulttuurimaantieteellinen topologia

Tieteitä, osa 1.

Topologia on matematiikan haara, joka tutkii avaruudellisia muotoja - tai etupäässä niissä olevia reikiä. Voi vain olettaa, että topologia on saanut alkunsa teknisen alan opiskelijoiden vappujuhlassa esitetystä vitsistä.
Wikipedia.org/wiki/Topologia

Esimerkiksi Otaniemen teekkareiden perustama Suomen Epätieteellinen Seura on 20-vuotisen olemassaolonsa aika tehnyt seuraavanlaisia keksintöjä:

• mikro, jolla voi kuumentaa sekä nakkeja että käsitellä tietoja
• työntökärryn peruutusvalo
• silmukaksi kytketty rullaverho
• turvallinen pään höyrystymisen estin

Lähde: http://www.epätieteilijät.fi/index.html

Vertailun vuoksi minun täytyy ylpeillä, että vasta eilen oma kehitystiimimme sai lyhyessä Facebook-ketjussa aikaiseksi seuraavat taloudellisesti merkittävät tuotteet:

Homeopaattinen proteiinirahka, jossa proteiinia on 0,00011 grammaa.

sekä

Homeopaattinen Koskenkorva, joka voi myydä ilman anniskuluikeutta, koska siinä on alkoholia peräti 0,00038 prosenttia!

Mutta mitä kummaa sitten topologinen maantiede - tai kultuurimaantieteellinen topologia? Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mikä vakiintuu viralliseksi termiksi. Ehkä lyhyempi ilmaus olisi suotavampi, kuten geo-topologia tai reitti-tolopologia.

Joka tapauksessa kyse on sellaisesta maantieteellisten alueiden hahmottamisesta, joka perustuu aukkoihin, eli reikiin. Esimerkiksi Päijänne voidaan nähdä ammottavana reikänä, joka täytyy vaivalloisesti kiertää, jos on matkalla Pihlajakoskelta Särkilahdelle.

Reittikartta.net/pihlajakoski-Särkilahti 129km
Linnuntietä etäisyys on vain 20 kilometriä, mutta autolla matkaa kertyy uuvuttavat 129 kilometriä. Jos Päijänteen kiertäisi etelästä, matka olisi vieläkin pidempi. Joku tosin saattaisi valita eteläisen reitin, jos hän haluaisi käydä Heinolassa ostamassa porkkanakakkua.

Suomi voidaan tarviessa pelkistää liikenneyhteyksien (teiden) ja solmukohtien (kaupunkien) sekä aukkojen kokonaisuudeksi. Tällaisia algoritmeja on oletettavasti jo tehty monissa reittejä laskevissa ohjelmissa, mutta niiden huomio keskittyy yhteyksiin ja etäisyyksiin, eikä niinkään aukkoihin.

Aukkoja synnyttävät tieverkkoihin muutkin kuin vesistöt. Esimerkiksi Lappeenrannassa lentokenttä synnyttää länteen, melko lähelle kaupungin keskustaa suuren aidatun alueen, joka kiertäminen on hyvin vaivalloista. Idässä on puolestaan golf-kenttä sekä suuri teollisuusalue, jotka myöskin täytyy kiertää.

Kaatopaikat ja golf-kentät ovatkin maantieteellis-topologisessa katsannossa yhdenveroisia matemaattisia olentoja, eli ne edustavat aukkoja. Kaupunkejä voidaan näin verrata keskenään aukkojen koon ja määrän perusteella.

Harvempi ihminen hahmottaa maantieteellisiä kokonaisuuksia aukkojen kautta ja siksi tarvitaan geo-topologiaa. Mitä maantieteellisellä topologialla sitten voidaan saavuttaa? No tietenkin vaikka mitä. Vain mielikuvitus on rajana.

Ja jos ajatellaan, että mielikuvituksessa on rajoja - tai että mielikuvituksemme muodostaa rajoja -, täytyy niidenkin rajojen välillä olla aukkoja. Myös tätä ilmiötä me voisimme hahmottaa topologian avulla. Tähän jos johonkin tulisi kohdistaa resursseja.

Mikä sitten tekee maantieteellisestä aukkojen tutkimuksesta kulttuurista? Miksi etuliite kulttuurinen geo-topologia?

Ihmiset tyypillisesti asuvat kaupunkitaajamissa tai niiden liepeillä. Kaupunkitaajamat taas usein sijoittuvat lähelle jotain vielä suurempaa kaupunkialuetta. Toisinaan tietyn kokoisella paikkakunnalla asuva henkilö tuntee, että hänen sisällään on aukko, jonka ostos- tai ryyppureissu suurempaan kaupunkiin sattaisi tyrehdyttää. Tästä syystä ihmiset lähtevät vaivalloisesti ylittämään suuria etäisyyksiä ja kiertämään maantieteellisiä aukkoja.

Kulttuurimaantieteellinen topologia kiirehtii hämmentävällä tavalla yhdistämään kaksi tieteenalaa, joita ei vielä ole olemassakaan: tutkimus tuo valoa siihen, millä tavalla maantieteellsten ja henkisten aukkojen olemukset kohtaavat ihmisten arjessa.

Vihdoinkin me voimme tietein keinoin lähestyä sitä intohimoa, joka saa ihmisen keskellä yötä tilaamaan taksin ja matkustamaan taksilla Pihlajakoskelta Särkiniemeen.

*
Tieteitä on artikkelisarja, joka nimensä mukaisesti esittelee tieteenaloja, joita kenties tarvitaan tai kenties ei. Niitä yhdistää vain se, ettei niitä ole olemassa.

Terroristi piirtää kuvan Muhammedista

Perimystieto kertoo, että Muhammed olisi kieltänyt seuraajiaan maalaamasta häntä itseään esittäviä muotokuvia - ja etenkään palvomatta kenenkään ihmisen kuvaa temppeleissään. Pidän kyseistä Muhammedin periaatetta suuressa arvossa, sillä kehoituksen voi nähdä pohjautuvan syvälliseen ymmärrykseen ihmisluonnosta. Muissakin asioissa Muhammed toivoi, ettei häntä nähtäisi minään muuna kuin tavallisena ihmisenä.

Kuvakiellon järjelliset perustelut on valitettavan usein sivuutettu lännessä ja islam tulkitsee määräystä surullisen yksioikoisesti. Hieno oivallus on vääristynyt umpimieliseksi dogmaksi. Sekin on jo myöhempää tulkintaa, että kyse olisi määräyksestä, eikä pikemminkin varoituksesta.

Mikä oli Muhammedin sanoma? Halusiko hän kieltää "kuvien" valmistamisen konkreettisessa merkityksessä? Pelkäsikö profeetta, että hänen kasvojaan olisi hyödynnetty taloudellisesti - että jokaisessa Medinan matkamuistokojussa olisi pian kaupattu Muhammad-aiheisia julisteita, t-paitoja tai kahvikuppeja, ellei hän olisi erikseen kieltänyt?

Tällä kuvalla en tahdo pilkata Paavo Väyrystä tai ketään muutakaan, vaan ainoastaan havainnolistaa kysynnän ja tarjonnan lakia.

Koraanissa Muhammedin kielto kohdistuu uskonnolliseen kuvanpalvontaan, ei niinkään maalaustaiteisiin tai muotokuviin. Muhammed lienee ennakoinut, että jälkipolvi tulisi muodostamaan hänestä vääristyneen suureellisen mielikuvan. Ihmiset pystyttäisivät omaan mieleensä valheellisen "idolin", jolla he korvaisivat elävän yhteyden Jumalaan.
Wikipedia: idiolatry/Shirk

Paradoksaalisesti juuri terroristit kaikkein räikeimmin rikkovat Muhammedin käskyä vastaan. Terroristi on omassa mielessään maalannut kuvan Muhamedista, jota hän sitten palvoo ylimpänä auktoriteettinaan, Jumalan asemasta.

Todellisuudesta vieraantuneet ääriryhmittymät toteuttavat inhimillistä, usein historiassa nähtyä kaavaa, jonka toistumisen Muhammed halusi määräyksellään estää.

Jo Vanhassa Testamentissa kerrotaan kuinka Mooses vihastuu seuraajilleen, kun he ovat hänen poissaollessaan valaneet kultaisen patsaan, jolle osoittavat kunnioitusta. (Oletko nähnyt myöskään Mooseksen muotokuvaa kolikoissa tai kallioon hakattuna? Mahtoiko myöskään kristillisen alkuseurakunnan ykköstavoitteena olla Jeesuksen ulkoisten piirteiden dokumentoiminen?)

Mooseksen, kuten myöhemmin myös Muhammedin, sanoma on monitulkintainen, mutta siihen sisältyy ajatus, ettei Jumalan puoleen kääntyminen edellytä maagisia välikappaleita. Hän ei ole myöskään osoittanut maanpäällisiä palvonnan kohteita, joita voisimme ihailla hänen poissaollessaan.

"Älä pidä muita jumalia" on ensimmäinen Mooseksen käsky. Jos ainoastaan yksi Jumala ymmärretään todelliseksi, tai suoraan perimmäiseksi totuudeksi, viittaavat "muut jumalat" vain ihmismielen kuvitelmiin. Käskyn voi siis nähdä puhuvan laajemmin inhimillisestä hybriksestä: Älä kuvittele, että voisit maalata kauan sitten kuolleesta ihmisestä realistisen kuvan. Et sinä ole tuntenut heitä. Jos maalaat kuvan, se on vain itsepetosta ja fantasiaa. Älä eksy totuudesta.

‘The painter of these pictures will be punished on the Day of Resurrection, and it will be said to them, Make alive what you have created.’

Jumalan ei itse tarvitse rankaista ketään väärien jumalten palvonnasta, vaan se on jo itsessään rangaistus, että ihminen lankeaa elämään mahdottomien odotusten, ratkaisemattomien ristiriitojen ja valheellisen toivon varassa. Ne jotka ovat pitäneet kuvaa todellisena, joutuvat lähinnä myöntämään, että savesta veistetyiltä hienoimmiltakin kuvilta puuttuu elämän henki.

Jumalan langettamat rangaistukset tarkoittavat aina nöyrtymistä tosiasioiden edessä. Tästä syystä mystikko ei väitä tietävänsä mitään Jumalasta. Mitä enemmän hän uskoisi tietävänsä, sen tuskallisempi olisi pudotus pilvilinnoista.

Kehoitus torjua kuvallisten korvikkeita viestii myös siitä, ettei Jumala ole poissa, vaan läsnä. Hän ei myöskään ole tässä tai tuolla, vaan kaikkialla - hieman kuin yhtenäiset geometriset ornamentit, jotka kasvokuvien sijaan koristavat temppelien seiniä. Ihminen erehtyy pitämään Jumalana yhtä ja toista rajallista mielijohdetta tai vallan ilmentymää - ja tämän harhan vallassa toteuttaa esimerkiksi Pariisissa nähtyjä järjettömiä veritekoja.

Muhammed on kuollut ja meidän on uskonnollisista käsityksistämme riippumatta hyväksyttävä, ettei hänestä ole säilynyt videomateriaalia tai valokuvaa.

Kääntäen:
Jos joku piirtää Muhammedista pilakuvan, hän ei piirrä Muhammedia, vaan ainoastaan tuo näkyväksi oman mielensä olkinuken.

Ei kuvan henkilö ole Muhammed. Niinpä se ei ole kuva Muhammedista.
 
Tosiasioiden hyväksyminen on aina ihmisille vaikeinta.

Tämä esimerkiksi ei suinkaan ole piippu.

Jos Muhammed olisi onnistunut yrityksessään estää ihmisiä toteuttamasta harhaisen mielikuvistuksensa odotuksia, saattaisin kadehtia muslimeja siitä, että heidän ei ole tarvinnut kokea samaa idiotismia, joka toistuu läpi kristillisen historian.

Eihän seuraavan kuvan mies esimerkiksi voi millään tavoin olla Jeesuksen näköinen. Mies on Palestiinan juutalaiseksi aivan liian vaalea - ja vielä kaiken lisäksi sinisilmäinen.

Tämä on se syy, miksi Muhammedista tehtyihin piirroksiin ei kanntaisi reagoida puolin tai toisin.

Hänet saa piirtää, mutta ei se kannata. Ei se ole Muhammed. Se on vain jonkun harhaisen mielen ihannekuva tai satiirinen yritys kuvata mahdotonta.

Realistisin otos tällä hetkellä saattaisi olla Muhammed-face-palm.

Ällistyttävää, ettei "Mohamed facepalm" tuottanut tuloksia Google-haulla, vaikka sellainen kuva saattaisi jonkin logiikan mukaan olla täysin laillinen.

Musta on ylivertainen suosiossa

Oletko koskaan miettinyt, mikä on kielenkäytössämme kaikkein suosituin väri?

No, Pikkujättiläinen on nyt joka tapauksessa selvittänyt asian, halusit sitä tai et.

Tässä ovat googlen hakutulosten perusteella suomen kielen suosituimmat värit:

11. Turkoosi 525 000 tulosta tai Syaani: 176 000 tulosta

10. Oranssi 845 000 tulosta.

9. Violetti 1.450 000 tulosta, sekä Purppura 473 000 tulosta.

8. Ruskea. 1.740 000 tulosta.

Violetti, lila ja purppura saavat yhdessä enemmän hakutuloksia kuin ruskea, mutta ei olisi ihan reilua laskea mukaan useampia sanoja.

7. Keltainen: 5 940 000 tulosta.

6. Harmaa: 7.430 000 tulosta.

Hieman ankeaa, että keltainen häviää näinkin selkeästi harmaalle, Ehkä se johtuu vain suomalaisten mielenlaadusta ja pohjoisesta asuinpaikasta?

5. Sininen: 9.360 000 tulosta.

4. Vihreä: 9.790 000 tulosta

Sinisen ja vihreän välinen kamppailu neljännestä sijasta on erittäin tasaväkinen, mutta kanattaako neljännestä sijasta kamppailla?

Ja kolmen kärki tulee tässä:

3. Punainen: 11.300 000 tulosta

Punainen on perusväreistä selkeästi suosituin.

Kakkoseksi nousee väri, joka sisältää kaikki värit:

2. Valkoinen: 12.200 000 tulosta

Ja täysin ylivoimainen voittaja on:

1. Musta. 39.300 000 tulosta

Turhaan ei muotimaailmassa puhuta siitä, että musta on aina muodissa.

Ilmiötä ei selitä edes se, että tuhannet ihmiset kirjoitteliisivat nettiin slangilla "tiätsä, musta tuntuu siltä, että..." Hakutulokset viittaavat selkeästi useammin väriin kuin pronominiin.

Paitsi että jostain syystä yksi väri antaa vielä hurjemman tuloksen:

0. Pinkki. 738.000 000 tulosta. En ymmärrä miten pinkillä on yli 700 miljoonaa hakutulosta, mutta kenties se johtuu jostain toisesta kielestä, jossa vaaleanpunainen on rock ja muistuttuu suomen kielen sanaa?

Mikä sitten mahtaa olla värien kuumin kärki muissa kielissä? Kokeillaan nopeasti englanniksi:

4. Red: 8 miljardia tulosta

2. White: 10 miljardia tulosta.

2. Black: 10 miljardia tulosta.

1. Blue: 11 miljardia tulosta!

Jännän tasaiseksi menee kärki. Ehkä kyseisillä väreillä, varsinkin valkoisella ja mustalla, on hyvin erilaiset sivumerkitykset kaukana Ameriikassa?

En olisi kyllä uskonut, että sininen olisi suomessa 5. yleisin, mutta englannin kielessä kaikkein eniten esiintyvä väri. Tämähän saattaa olla peräti tieteellisesti merkittävä huomio!

Ensi viikolla selvitämme mitkä ovat suosituimmat viikonpäivät ja kuukaudet.

Yhdeksän syytä olla käymättä uimahallissa

Vastine Riikka Heinosen runoon teoksessa Ranskalainen ehkäisy (2014): Yhdeksän syytä käydä uimahallissa.

1. Koululaisryhmien ja vesijumppaavien mummojen välissä on yksi vapaa rata, mutta se on kaikkea muuta kuin vapaa.

2. Nopeat uimarit tuntuvat käyttävän uimalaseja, jotta voisivat uida silmät kiinni.

3. Suihku, jonka valitsit, pysyy toiminnassa vain 3 sekunttia kerrallaan ja sitä täytyy koko ajan naputtaa uudelleen päälle.

4. Saunan lauteilla on juuri sopiva aukko yhdelle ihmiselle, mutta lähestyessäsi näet, että lankkuihin on painautunut suunnattoman leveä, pyllyn muotoinen hikiläntti, joka kimaltelee kuin heijastimiin turvautuva pyöräilijä talviyössä. Enää et voi kääntyä. Kaikki katsovat. Sinun on istuttava siihen.

5. Liukastumisvaara. Kuinka Tapio Rautavaara kuoli?

6. Jostain syystä uidessa alkaa aina janottaa. Kokeilet juoma-automaattia, mutta sen vesi suihkuaa liian pienellä paineella ja on aivan lämmintä.

7. Mieleesi muistuu sitkeä sotaveteraani, jota vuosien 2005-2006 tienoilla vielä istui tuntikausia löylyissä ja kertoi mahtavia tarinoita tuntemattomille. Häntä ei ole näkynyt vuosiin. Ehkä hän ei enää ole siinä kunnossa - tai on kenties muuttanut toiselle paikkakunnalle. Todennäköisintä on silti...

8. Ostat joka vuosi kymmenen käynnin kortin, mutta käytät sitä aina vain 7-8 kertaa, ennen kuin se ehtii vanheta.

9. Poistut pukuhuoneeseen ja huomaat, että oman lokerosi edustalla on joku tepastellut kuraisilla talvikengillä ja jättänyt valtavan likavesilammikon juuri siihen kohtaan, jossa sinun pitäisi pukea vaatteita.