maanantai 8. helmikuuta 2010

Side-kick Schiller

Weimarin kansallisteatterin edustalla seisoo kuuluisa patsas kahdesta romantiikan viittasankarista. Jalustalla miehet poseeraavat samanveroisina ja kättelevät toisiaan sovussa, mutta historioitsijoilla ei ole epäselvyyttä siitä kumpi on saksalaisen kirjallisuuden Batman, ja kumpi on Robin.

Itse asiassa jos sanakirjasta tarkistaa mitä tarkoittaa side-kick niin löytää ensin viittauksen Watsoniin, Sanzo Panzaan sekä muihin kuvitteellisiin apureihin – ja perässä seuraa varovainen maininta todellisen maailman tutkapareista: Marx ja Engels, Lennon ja McCartney, Pekka ja Pätkä, Goethe ja Schiller – aina tässä järjestyksessä.

Vielä 1800-alussa voimasuhteet olivat melko tasoissa. Schillerin Rosvojen intensiivinen vimma veti hyvinkin vertoja Nuoren Werterin säälittävälle alakulolle, ja Wilhelm Tell kilpaili kuuluisuudessa Goethen Faustin kanssa. Kumpikin löysi yleisönsä, kumpikin onnistui kansallistuntoisten myyttien uudelleenkirjoituksessa.
On säilynyt vanha asiakirja, joka osoittaa, että muutama vuosi ennen Schillerin kuolemaa vedonlyöjät tarjosivat kertoimia 1,85 – 1,90 (Schillerin hyväksi) siitä, kumpi saa kuolemansa jälkeen pidemmän maininnan Ensyklopedia Britannicaan. Ilmeisesti Wilhelm Telliä pidettiin ajattomana hittituotteena - ja muutenkin Schillerin käsikirjoituksissa oli enemmän miekkatappeluja, räjähdyksiä ja takaa-ajoja.
Kun Schiller sitten vielä dramaattisesti kuoli nuorena keuhkotautiin, ja Goethe vaan mennä porskutti kohti tylsää vanhuutta, ajateltiin pelin olevan jo ratkaistu: Goethe unohtuisi nopeasti ja Friedrich Schiller muistettaisiin ikuisesti nuorena, köyhänä rebelinä.

Goethe oli kuitenkin piilotellut hihassaan melkoista ässää. Pian Schillerin kuoleman jälkeen hän esitteli innovaation, jota kukaan ei ollut osannut kirjailijalta odottaa: väriympyrän.
Väriympyrä oli välitön menestys koko Euroopassa. Jokainen halusi heti tietää mikä väri on sekoitus mistäkin pääväreistä ja mikä puolestaan on sen vastaväri. Nykyään Goethen kotikaupungista voi ostaa kahvimukin tai t-paidan, jossa komeilee väriympyröitä ties minkälaisissa väreissä.
Jos verrataan myyntitilastoja niin väriympyrällinen t-paita myy ainakin neljä kertaa niin paljon kuin mikään Schilleriin yhdistettävä hahmo.
Otto von Bismarck jopa leikki ajatuksella, että väriympyrä painettaisiin uuden yhdistyneen Saksan lippuun.

Väriympyrästä on tullut symboli, joka yhdistetään Goetheen niin vahvasti, että Schillerin synninkaupungeissa juhlitaan kirjailijaneron elämää polttamalla pieniä lippuja ja olkinukkeja, joihin on kirjailtu nuo kuusi pahamaineista Trivial Pursuit -palikkaa.
Kun itse viime kesänä vierailin Weimarissa, näin paikallisessa ”Die Räuber” –nimisessä kapakassa pisulaarin, jossa kellui väriympyrän muotoinen vessanraikastin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti