Ihmislajin yhtenä ikuisuusongelmana on se, että vaikka lapsena hahmotamme tarkkanäköisesti aikuisten maailman keskeiset ongelmat, me unohdamme pian aikuisiksi tultuamme millaista on olla lapsi.
Vastaavasti kansanedustajat pian valintansa jälkeen unohtavat millaista oli olla köyhä, joka ei saanut ääntään kuuluville. Myös yliopistojen entiset opiskelijat unohtavat valmistuttuaan kaikki ne rakenteelliset ongelmat, jotka oppilaitoksessa yhä vallitsevat. Professorit turvallisen aseman saavutettuaan usein eivät enää yllä väitöskirjansa tasolle, vaikka sen pitäisi olla vasta alkua.
Heistä on jo tullut professoreja etupäässä sen tähden, että he osaavat pelata sosiaalista peliä. Sosiaalinen peli kyllä jatkuu, mutta artikkelen julkaisutahti hidastuu tutkimusten tulokset näyttävät ulkoa katsottuna vaatimattomilta.
Filosofien tapauksessa tällaiset ongelmat vain moninkertaistuvat, sillä filosofit luulevat olevansa yleisen inhimillisyyden yläpuolella. Filosofian historia on oikeastaan kertomusta traditiosta, joka ei osaa kehittyä ja oppia virheistään.
Ensinnäkin jokaisen aikakauden ihmiset tuntuvat ajattelevan, että heillä on kykyä tunnistaa uudet ja mullistavat ajatukset. Jokainen aikakausi ajattelee, ettei se sorra toisinajattelijoita - se sortaa vain niitä, jotka ovat ilmeisen väärässä.
Jokainen sukupolvi on jättänyt jälkeensä läjäpäin julkaisemattomia kirjoituksia, joiden seasta löytyvät monet sen ajan nerokkaimmat ideat. Niitä ei ole julkaistu tai edes tarjottu julkaistavaksi.
Pitkälti ongelma onkin juuri filosofeissa itsessään. He kuvittelevat olevansa neroja, mutta samaan aikaan eivät ymmärrä oman työnsä arvoa. He ovat vasta saamassa alkuun merkittävän teoksensa. Kaikki siihen asti kirjoitettu on vasta alkeellista luonnostelua.
Filosofit eivät suuressa viisaudessaan ole onnistuneet parantamaan omaa asemaansa yhteiskunnassa. Heillä harvoin on eläessään mitään nimeä tai juurikaan yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.
Filosofit eivät osaa toimia yhteiskunnassa. He eivät osaa tehdä itsestään kiinnostavia. Tavallisilla ihmisillä ja usein filosofeilla itselläänkään ei ole kompetenssia erottaa toisistaan kylähullua ja suurta visionääriä, joka kenties saa pientä postuumia kuuluisuutta kuolemansa jälkeen.
Filosofiaa leimaa myös huomattava sisäinen eripuraisuus. Filosofit ovat liian usein kyynisiä toistensa
työtä kohtaan. He suhtautuvat toiseen elävään filosofiin usein erittäin kateellisesti, eivätkä mieluusti aseta itseään vaaraksi keskustelulle.
Kenties filosofit pelkäävät, että heidän jo valmiiksi heikko mielenterveytensä romahtaisi lopullisesti, jos he joutuisivat jonkun vähemmän älykkään henkilön julkisesti nöyryyttämäksi.
Filosofit päätyvät omassa yksinäisyydessään hiomaan ajatuksiaan kunnes kyllästyvät niihin itsekin tai kunnes kuolema korjaa - eikä näitä ihmisiä edes ajassamme kutsuta filosofeiksi.
Olemme sekoittaneet keskenään filosofian opettajat, filosofian tutkijat ja filosofit. Opettajat opettavat, tutkijat tutkivat ja filososit eivät ole mitään. Heitä varten ei ole virkaa tai apurahoja. He ovat samassa asemassa kuin toiset maailman vanhimman ammatin harjoittajat. Kaikki mahdollistuu omalla vastuulla, kenties perinnön tai satunnaisen mesenaatin avustuksella.
Filosofit kuolevat lähes aina köyhyyteen tai hulluuteen. Heidän kirjansa ilmestyvät omakustanteina, sillä filosofialle on vähän mitään markkinoita.
Vasta sata vuotta myöhemmin kirjat käännetään muille kielille, ja filosofin ajattelusta kiinnostuvat erinäiset tutkijat, joita sitten harhaanjohtavasti kutsutaan "filosofeiksi", koska heistä tulee asiantuntijoita edesmenneiden saavutuksissa. Yhtä hyvin voisimme kutsua tutkijaa "olympiaurheilijaksi", koska hän on laatinut elämäkerran Paavo Nurmestä.
Filosofit saattavat tehdä huomioita tällaisista ikuisesti muuttumattomista lainalaisuuksista, mutta niiden edessä ollaan voimattomia. Asialle ei tapahdu mitään.
Kenties oletuksena on, että asiat muuttuvat itsestään - tai siis ovat jo muuttuneet. Meidän aikanamme parhaat lahjakkuudet on valjastettu parhaisiin virkoihin, joissa he antavat kaikkensa, eivätkä vitkastele, vääristele tai pelaa omaan pussiinsa.
Me emme näe virallista totuutta selkeämpää ajattelua missään, joten sitä ei ole olemassa. Filosofia on kuin rikollisuus, väkivalta tai seksi. Sitä harjoitetaan yöllä yksityisen asunnon pimennossa, joten koko ilmiötä ei ole olemassa.
Näistä muista hämärähommista filosofia eroaa siinä suhteessa, ettei sitä edes tilastoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti