Aiemmassa kirjoituksessani kerroin kuinka joulupukista oli tullut Suomen merkittävin vaikuttaja vuonna 2100. Silloin jäi sanomatta, että maailman mittakaavassa joulupukki ei sentään ole suurin ja rakastetuin supersankari. Alkaneen vuosisadan hahmo tulee olemaan Kapteeni Ansio, työnantajien ruhtinas.
Joulupukki antaa lahjoja ja Kari Grandi tuo juotavaa janoisille, mutta työn-antaja antaa tärkeimmän, eli työtä. Kehittyneiden maiden urbaani soturi ei taistele nälkää tai leijonia vastaan - hänen jatkuva sotansa käydään muilla tarvehierarkian tasoilla.
Elämämme suurin taistelu on taistelua arjen mielekkyydestä ja omanarvontunnosta. Työtä tarvitaan, jotta sälyisi mielenterveys ja kipinä, tekemisen ponsi.
OLIVER HOLE
Alkuaikojen sarjakuvissa Kapteeni Ansio esitettiin varsin mielikuvi-tuksettomasti. Hän lähinnä paljasti korruptoituneita liikemiehiä tai sotki yritysjohtajien suunnitelmia irtisanoa väkeä. Vähä vähältä kuitenkin kapteeni Ansion käsikirjoittajatiimi alkoi saada ratkaisevia oivalluksia ja löysi keinoja kuvata todellisia yhteiskunnan ongelmia.
Ratkaiseva käänne tapahtui, kun käsikirjoitustiimiin liittyi nuori visionääri Oliver Hole, joka myöhemmällä iällään tunnettiin myös nimellä "Nairobin hullu sosiologi". Hän kehitteli uraa uurtavia teorioita ja voitti jopa talouden Nobelin. Värikkään uransa aikana Oliver Hole toimi myös dosenttina Oulun yliopistossa.
20-vuotias nero loi heti ensi töikseen Kapteeni Ansiolle joukon uusia vihollisia. Pitkäaikaisin ja kammottavin nemesis oli Tohtori Tyhjyys. Tohtori oli syönyt psykosomaattisia sieniä ja harjoittanut zen-meditaatiota, mutta jotain oli mennyt kamalasti pieleen ja tohtori Tyhjyys ajautui voiman pimeälle puolelle.
Tohtori vakuuttui siitä, että jokaisen tulisi jäädä työttömäksi ja kokea sisällään ammottava tyhjyys - vasta silloin uusi Buddha saapuisi pelastamaan ihmiskunnan. Tämä pääpahis oli siis jonkinlainen anti-bodhisattva, ei niinkään antikristus.
Juuri tällaiset huimaavat ideat tekivät Oliver Holen tuotannosta niin tunnistettavaa ja toivat uuden syvyyden Kapteeni Ansion periamerikkalaisiin sekkailuihin.
(Muita Oliverin luomia hahmoja ovat esimerkiksi madam Masennus ja super-Pekkarinen.)
TYÖREFORMIN TARVE
Sarjakuvia lukevat sukupolvet uskalsivat ajatella asioita uudelta kantilta ja Kapteeni ansion ennakkoluulottomat ideat hiipivät mukaan politiikkaan ja yrityselämään.
Omalla toiminnallaan kapteeni oli antanut rohkaisevia esimerkkejä kokonaisesta työreformista. Huomio oli kiinnitetty erityisesti siihen, miten vaikeaa työtä oli tehdä: lähes kaikki tehtävät oli jo varattu tietylle henkilölle - joka mustasukkaisesti vahti, ettei kukaan muu astuisi hänen reviirilleen. Jos esimerkiksi kadulla näki irtonaisen katukiven ja yritti laittaa sen paikoilleen, tuli heti joku huutamaan: painu vittuun, älä yritä viedä mun duunia!
Työ oli muuttunut arvotavaraksi ja suojelukohteeksi. Jos jossain oli avoin työpaikka, sitä täytyi suojella vartioilla ja murtohälyttimillä - muussa tapauksessa joku vielä yrittäisi salaa mennä tekemään sitä.
Aina kun kaupunkiin tuotiin uusia työpaikkoja, ne kuljetettiin paikalle panssaroidussa vaunussa, poliisisaattueessa. Presidentti itse saapui avaamaan työhuoneet, ja piispat siunasivat jokaisen uuden työsopimuksen.
Miljoonat ihmiset kärsivät, koska työn näennäisestä niukkuudesta huolimatta oli joka puolella silti yhä tarvetta työlle. Työhön vain ei saanut tarttua, koska se oli niin tarkasti säädeltyä. Työtä suojeltiin neuroottisemmin kuin jonkin sukupuuttoon kuolevan lajin viimeistä yksilöä.
TUOTTOKORTTI
Kapteeni Ansio -lehdessä ensi kertaa esiteltiin keksintö, joka muutti kaiken tämän. Ihmiset olivat tottuneet siihen, että kuluttaminen oli helppoa. Missä tahansa tarjoutui tilaisuuksia kuluttamiseen. Työ sen sijaan oli tiukasti rajattu tietylle alueelle ja määrätylle ajanjaksolle.
Kapteeni Ansio käänsi luottokortin idean päälaelleen. Sarjakuvan vaihtoehtoisessa maailmassa asiat olivat paremmin, koska ihmisillä oli "tuottokortti". Sitä vinguttamalla saattoi missä tahansa ryhtyä työhön heti jos vain näki työlle tarvetta.
Kun ihmiset kantoivat mukanaan tuottokorttia, he uskalsivat kaduilla nostaa roskat roskikseen ja auttaa mummot tien yli. Nyt kaikki tiskasivat itse astiansa ja trimmasivat piha-aitansa kuten muinaisina aikoina. Tuottokortti valtuutti heidät tekemään työtä missä vain, milloin vain.
Ostoskeskusten paikalle nousi nyt tienauskeskuksia. Jos kuka tahansa oli rahaa tai tekemistä vailla, hän saattoi vain kävellä tienauskeskukseen ja hänelle heti löydettiin jotain mielekästä puuhaa. Myös nuoriso hengasi "tienareissa" ja sai palkkaa vastaan kokeilla erilaisia ammatteja.
Idea oli saatu tietokonepeleistä, joissa koko ajan tarjottiin uusia tehtäviä ja pelaaja koukutettiin työhön. Tietokonepeleistä ei edes ansainnut mitään, mutta silti ihmiset vapaaehtoisesti kääntelivät vipuja ja kantoivat tavaroita paikasta toiseen.
Tienauskeskusten suosio lähti samanlaiseen nousuun, heti kun vain vaikeustaso saatiin säädettyä tasolle, joka teki tehtävästä sopivan haastavaa. Tärkeintä oli se, ettei työ ollut turhaa, riistänyt ketään tai tuhonnut luontoa. Mikä tahansa työ olikaan niin sitä tehdessään ihminen tunsi, että oli pelastamassa maailman.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Turha reissu?
Matkustaessani 2100-luvun Suomessa jouduin yllättäviin pikku seikkailuihin. Aikakone on kätevä lineaarisessa matkanteossa, mutta vertikaalisiin reissuihin tarvitsin yhä perinteisiä kulkuvälineitä.
Jo heti Helsinki-Vantaan lentokentällä olin pulassa. Ilmeisesti vaikutin tavallista hömelömmältä, koska vartijat ohjasivat minut sivuun jonosta. Pelkäsin jo, että minulla oli mukana jotain mikä olisi luokiteltu huumeeksi tai räjähteeksi 2100-luvun pykälissä.
Kyseessä oli kuitenkin tavallinen turhatarkastus, joka on aivan normaali käytäntö tuon ajan matkustajille. Turhatarkastuksessa minua pyydettiin avaamaan laukkuni ja tyhjentämään taskuni.
- Mihinkä sinä näitä tarvitset? Kysyi virkailija.
- Ai miten niin, vastasin.
- Eikös kolmet sukat ole jo vähän liioittelua? Varmaan pärjäisit ihan hyvin kahdellakin parilla.
- No luulen, että nyt jo täytyy tyytyä nyrkkipesuun hotellin lavuaarissa. Tästä tulee pitkä reissu nimittäin.
- Muutama kysymys myös reissusta; oletko ihan varma, että se on tarpeellinen?
- Mikäs kysymys tuo nyt on?
- Äläs rupea hankalaksi nyt yhtään. Etkö muka ennen ole ollut turhatarkastuksessa? sanoi vartija ja naputti kylttiä seinällä:
"Ihminen ei tarvitse turhempia...
kunhan ensin osaisi luopua turhimmasta."
Minulle selvisi, että jo vuodesta 2040 alkaen oli järjestelmällisesti karsittu elämästä turhuuksia. Ryhtiliike oli välttämätön, koska planeetan luonnonvarat eivät riittäneet. Rikkaiden maiden oli yksinkertaistettava tarvekarttaansa ja vähennettää kulutusta.
Laissa oli tarkasti määritelty mikä oli turhaa ja mikä välttämätöntä. Matkustukseen tietenkin täytyi aina olla perusteet. Turisteja, eli "turhisteja", kuten tuolloin sanottiin, ei enää voinut noin vain sallia.
Myös monet muut elinkeinot oli lakkautettu, esimerkiksi turhistarhaus. Jos kansalaiset törsäsivät liikaa, heidät pakotettiin pitämään turhavöitä - ne hillitsivät kulutushimoja.
Sota laittomia eroosiopajoja vastaan kesti vuosikymmeniä. Järjestäytyneellä kulutusrikollisuudella oli suoranainen armeija palkkaturhaajia: ihmisiä, jotka suostuivat rahaa vastaan valmistamaan tai myymään tarpettomia esineitä.
Lopulta kuitenkin turhistirannat tyhjenivät ja turhistivirrat ehtyivät. Myös raaka-aineet tulivat liian kalliiksi, jotta niistä olisi kannattanut valmistaa mitään sellaista, mikä hajoaisi muutamassa viikossa - tai tavaroita, joita ylipäänsä ei käytettäisi kuin kerran pari.
Järjestäytyneestä teollisuusmafiasta jäi jäljelle vain rippeet.
Onnekseni en ollut ottanut mukaan mitään turhaa matkustaessani läpi aikakausien. Kaikki omaisuuteni tulkittiin kierrätystavaraksi - jo vaatteeni olivat sata vuotta vanhaa muotia.
Habitukseni ja laukkuni vaatimaton sisältö tekivät tarkastajiin sellaisen vaikutuksen, että he uskoivat myös matkani syiden olevan perusteltuja.
Hieman kyllä jäi huono omatunto. Olihan tämä kumminkin lähinnä vain pakoa arjesta, pieni kerskamatka tulevaisuuteen. Aika lailla turha reissu.
Jo heti Helsinki-Vantaan lentokentällä olin pulassa. Ilmeisesti vaikutin tavallista hömelömmältä, koska vartijat ohjasivat minut sivuun jonosta. Pelkäsin jo, että minulla oli mukana jotain mikä olisi luokiteltu huumeeksi tai räjähteeksi 2100-luvun pykälissä.
Kyseessä oli kuitenkin tavallinen turhatarkastus, joka on aivan normaali käytäntö tuon ajan matkustajille. Turhatarkastuksessa minua pyydettiin avaamaan laukkuni ja tyhjentämään taskuni.
- Mihinkä sinä näitä tarvitset? Kysyi virkailija.
- Ai miten niin, vastasin.
- Eikös kolmet sukat ole jo vähän liioittelua? Varmaan pärjäisit ihan hyvin kahdellakin parilla.
- No luulen, että nyt jo täytyy tyytyä nyrkkipesuun hotellin lavuaarissa. Tästä tulee pitkä reissu nimittäin.
- Muutama kysymys myös reissusta; oletko ihan varma, että se on tarpeellinen?
- Mikäs kysymys tuo nyt on?
- Äläs rupea hankalaksi nyt yhtään. Etkö muka ennen ole ollut turhatarkastuksessa? sanoi vartija ja naputti kylttiä seinällä:
"Ihminen ei tarvitse turhempia...
kunhan ensin osaisi luopua turhimmasta."
Minulle selvisi, että jo vuodesta 2040 alkaen oli järjestelmällisesti karsittu elämästä turhuuksia. Ryhtiliike oli välttämätön, koska planeetan luonnonvarat eivät riittäneet. Rikkaiden maiden oli yksinkertaistettava tarvekarttaansa ja vähennettää kulutusta.
Laissa oli tarkasti määritelty mikä oli turhaa ja mikä välttämätöntä. Matkustukseen tietenkin täytyi aina olla perusteet. Turisteja, eli "turhisteja", kuten tuolloin sanottiin, ei enää voinut noin vain sallia.
Myös monet muut elinkeinot oli lakkautettu, esimerkiksi turhistarhaus. Jos kansalaiset törsäsivät liikaa, heidät pakotettiin pitämään turhavöitä - ne hillitsivät kulutushimoja.
Sota laittomia eroosiopajoja vastaan kesti vuosikymmeniä. Järjestäytyneellä kulutusrikollisuudella oli suoranainen armeija palkkaturhaajia: ihmisiä, jotka suostuivat rahaa vastaan valmistamaan tai myymään tarpettomia esineitä.
Lopulta kuitenkin turhistirannat tyhjenivät ja turhistivirrat ehtyivät. Myös raaka-aineet tulivat liian kalliiksi, jotta niistä olisi kannattanut valmistaa mitään sellaista, mikä hajoaisi muutamassa viikossa - tai tavaroita, joita ylipäänsä ei käytettäisi kuin kerran pari.
Järjestäytyneestä teollisuusmafiasta jäi jäljelle vain rippeet.
Onnekseni en ollut ottanut mukaan mitään turhaa matkustaessani läpi aikakausien. Kaikki omaisuuteni tulkittiin kierrätystavaraksi - jo vaatteeni olivat sata vuotta vanhaa muotia.
Habitukseni ja laukkuni vaatimaton sisältö tekivät tarkastajiin sellaisen vaikutuksen, että he uskoivat myös matkani syiden olevan perusteltuja.
Hieman kyllä jäi huono omatunto. Olihan tämä kumminkin lähinnä vain pakoa arjesta, pieni kerskamatka tulevaisuuteen. Aika lailla turha reissu.
torstai 1. huhtikuuta 2010
Ristikuolema vai armahdus? - Suuri Finaalishow!
Pääsiäisen kunniaksi matkustan tänään vuoteen 33jKr ja käyn aitiopaikalta seuraamassa pitkäperjantain tapahtumia. Kielitaitoni on niin heikko, että lähetin etukäteen matkaan ulkomaankirjeenvaihtaja Erkki Toivasen. Hän on jo tehnyt taustatyötä.
Aivan valtavasti yleisöä täällä Pontius Pilatuksen palatsissa. Kaikki ovat saapuneet kannustamaan omaa suosikkiaan.
- No niin, Erkki. Joko päivän virallinen ohjelma pian alkaa? Tupa on täynnä. Mitkä ovat kansan tunnelmat?
- Vielä ei ole Pontius Pilatus saapunut tervehtimään kansaa. Kilpailijat odottavat jännittyneinä omissa paaluissaan. Lämmittelyohjelmana oli julkinen ruoskinta.
- Pohjistetaan hieman tilannetta. Miten kisa etenee? Kuka on ennakkosuosikki?
- Niin. Tilannehan on siis se, että Jeesus on alusta saakka ollut suuri ennakkosuosikki, mutta galluppien perusteella Barabbas olisi aivan viime hetkinä nousemassa rinnalle. Varsinainen kilpailu on hyvin yksinkertainen: Kansa huutaa ja voittaja valitaan tällä tavoin huutoäänestyksellä.
- Mitkä ovat Jeesuksen vahvuudet - ja kuinka luulet, että Barabbas voi tänään yllättää? Yksi Jeesuksen valtti on tietenkin se, että hän on synnitön?
- Siitä on tietenkin keskusteltu. Synnittömyys on niin vaikea todistaa - ja synnittömyys on eri asia kuin "syyttömyys". On ilmeistä, että Jeesus on syyllistynyt vähintäänkin kansan villitsemiseen ja laittomaan lääkärintoimeen.
- Jeesusta syytetään siis myös siitä, että hän olisi toiminut valelääkärinä? Mitä mieltä ovat hänen kannattajansa? Uskovatko he vielä ylivoimaiseen voittoon?
- Pahalta näyttää. Yritin haastatella Jeesuksen ykkösmiestä Pietaria, mutta hän kieltäytyi haastattelusta - peräti kolme kertaa. Sitten siihen tuli joku hullu kukko kiekumaan niin että Pietari pääsi pakoon. On myös huhuttu, että yksi Jeesuksen opetuslapsista olisi hirttänyt itsensä.
- Oi voi. Toivottavasti Jeesuksen kannatusjoukkoihin ei ole vielä iskenyt tappiomieliala.
Erkki Toivanen:
- Olen kutsunut tänne lehdistöaitioon vieraaksi muutama Barabbaan kannattaja.
- Loistavaa. Kysytään ihan ensimmäiseksi, että miksi juuri Barabbas tulisi armahtaa ristikuolemalta? Eikö hän ole rikollinen ja ryöväri?
Mieskannattaja:
- Ryöväri kyllä, varas joo, ja ehkä murhaajakin - mutta muuten aivan huippuveikko.
Samalla yleisö villiintyy. Barabbas herättelee omiaan huudoilla, joita seuraa valtaisa nauru ja viheltely:
- Antakaan sakkoa saatana! Antakaa kakkua! Munattomat roomalaiset saatana! Kun pääsen vapaaksi niin nussin läpi teidän kaikkien vaimot!
Erkki Toivanen:
- Barabbas on koko oikeudenkäynnin ajan huudellut hyvin hurmaavia rienauksia vartijoille. Hän käyttää luovasti koko kirosanojen kirjoa. Jeesus sen sijaan on esiintynyt nöyrästi ja tyynesti. Voi olla että Jeesus tämän vuoksi tuntuu kaukaisemmalta hahmolta.
Naiskannattaja:
- Barabbas on vaan niin ihku.
Meillä on täällä myös Barabbaan faniklubin puheenjohtaja. Varmaan osaat antaa jotain hieman analyyttisempiä arvioita omasta suosikistasi?
Puheenjohtaja:
- Mun mielestä kyllä jumalan pojan ei pitäisi edes alentua tällaiseen leikkiin. Jos se nyt oikeeasti tahtoo välttyä ristinkuolemalta niin eiköhän se vaan voisi vain napsauttaa sormiaan.
- Eli kannatatko Barabbasta, koska hän on tavallinen syntinen ihminen?
- Me ollaan alusta saakka uskottu tähän mahdollisuuteen - ja alussa kaikki vaan nauroivat meille - mutta nyt ollaan jo finaalissa: enää kaksi kilpailijaa jäljellä - ja ihan hyvin me voidaan nyt voittaa koko paska.
Erkki Toivanen:
- Useinhan näissä kisoissa käy niin, että altavastaaja saa kansan sympatiat.
Puheenjohtaja:
- Barabbas on suoraselkäinen palestiinalainen. Jeesus puhuu ja puhuu - mutta Barabbas tekee sen minkä lupaa. Ei noihin juutalaisiin voi luottaa.
- Onko tässä nyt siis kyse myös rasismista, antisemitismistä? Mitä mieltää olet Erkki? Eikö Jeesuksen yksi kutsumanimi ole "Juutalaisten kuningas"? Rarkeaako tämä rotukysymyksiin?
Erkki Toivanen:
- Ei voisi sanoa niinkään. Kyllä juutalaiset itse ovat myös suurelta osin vastustaneet Jeesusta. tässä nyt kirkkaasti ylitetään rotuun, uskontoon ja kansalaisuuteen liittyvät raja-aidat - kaikista ryhmistä löytyy kummankin finalistin kannattajia. Ketään ei voi yksipuolisesti kiittää tai syyttää.
- Valtavan kutkuttava tilanne siis. Palataan asiaan heti kun voittaja selviää - toivottavasti jo maanantaihin mennessä. Hyvää pääsiäistä kaikille sinne Suomeen, sinne vuoteen 2010.
- Hyvää pääsiäistä! Täällä Erkki Toivanen, Jerusalem.
Aivan valtavasti yleisöä täällä Pontius Pilatuksen palatsissa. Kaikki ovat saapuneet kannustamaan omaa suosikkiaan.
- No niin, Erkki. Joko päivän virallinen ohjelma pian alkaa? Tupa on täynnä. Mitkä ovat kansan tunnelmat?
- Vielä ei ole Pontius Pilatus saapunut tervehtimään kansaa. Kilpailijat odottavat jännittyneinä omissa paaluissaan. Lämmittelyohjelmana oli julkinen ruoskinta.
- Pohjistetaan hieman tilannetta. Miten kisa etenee? Kuka on ennakkosuosikki?
- Niin. Tilannehan on siis se, että Jeesus on alusta saakka ollut suuri ennakkosuosikki, mutta galluppien perusteella Barabbas olisi aivan viime hetkinä nousemassa rinnalle. Varsinainen kilpailu on hyvin yksinkertainen: Kansa huutaa ja voittaja valitaan tällä tavoin huutoäänestyksellä.
- Mitkä ovat Jeesuksen vahvuudet - ja kuinka luulet, että Barabbas voi tänään yllättää? Yksi Jeesuksen valtti on tietenkin se, että hän on synnitön?
- Siitä on tietenkin keskusteltu. Synnittömyys on niin vaikea todistaa - ja synnittömyys on eri asia kuin "syyttömyys". On ilmeistä, että Jeesus on syyllistynyt vähintäänkin kansan villitsemiseen ja laittomaan lääkärintoimeen.
- Jeesusta syytetään siis myös siitä, että hän olisi toiminut valelääkärinä? Mitä mieltä ovat hänen kannattajansa? Uskovatko he vielä ylivoimaiseen voittoon?
- Pahalta näyttää. Yritin haastatella Jeesuksen ykkösmiestä Pietaria, mutta hän kieltäytyi haastattelusta - peräti kolme kertaa. Sitten siihen tuli joku hullu kukko kiekumaan niin että Pietari pääsi pakoon. On myös huhuttu, että yksi Jeesuksen opetuslapsista olisi hirttänyt itsensä.
- Oi voi. Toivottavasti Jeesuksen kannatusjoukkoihin ei ole vielä iskenyt tappiomieliala.
Erkki Toivanen:
- Olen kutsunut tänne lehdistöaitioon vieraaksi muutama Barabbaan kannattaja.
- Loistavaa. Kysytään ihan ensimmäiseksi, että miksi juuri Barabbas tulisi armahtaa ristikuolemalta? Eikö hän ole rikollinen ja ryöväri?
Mieskannattaja:
- Ryöväri kyllä, varas joo, ja ehkä murhaajakin - mutta muuten aivan huippuveikko.
Samalla yleisö villiintyy. Barabbas herättelee omiaan huudoilla, joita seuraa valtaisa nauru ja viheltely:
- Antakaan sakkoa saatana! Antakaa kakkua! Munattomat roomalaiset saatana! Kun pääsen vapaaksi niin nussin läpi teidän kaikkien vaimot!
Erkki Toivanen:
- Barabbas on koko oikeudenkäynnin ajan huudellut hyvin hurmaavia rienauksia vartijoille. Hän käyttää luovasti koko kirosanojen kirjoa. Jeesus sen sijaan on esiintynyt nöyrästi ja tyynesti. Voi olla että Jeesus tämän vuoksi tuntuu kaukaisemmalta hahmolta.
Naiskannattaja:
- Barabbas on vaan niin ihku.
Meillä on täällä myös Barabbaan faniklubin puheenjohtaja. Varmaan osaat antaa jotain hieman analyyttisempiä arvioita omasta suosikistasi?
Puheenjohtaja:
- Mun mielestä kyllä jumalan pojan ei pitäisi edes alentua tällaiseen leikkiin. Jos se nyt oikeeasti tahtoo välttyä ristinkuolemalta niin eiköhän se vaan voisi vain napsauttaa sormiaan.
- Eli kannatatko Barabbasta, koska hän on tavallinen syntinen ihminen?
- Me ollaan alusta saakka uskottu tähän mahdollisuuteen - ja alussa kaikki vaan nauroivat meille - mutta nyt ollaan jo finaalissa: enää kaksi kilpailijaa jäljellä - ja ihan hyvin me voidaan nyt voittaa koko paska.
Erkki Toivanen:
- Useinhan näissä kisoissa käy niin, että altavastaaja saa kansan sympatiat.
Puheenjohtaja:
- Barabbas on suoraselkäinen palestiinalainen. Jeesus puhuu ja puhuu - mutta Barabbas tekee sen minkä lupaa. Ei noihin juutalaisiin voi luottaa.
- Onko tässä nyt siis kyse myös rasismista, antisemitismistä? Mitä mieltää olet Erkki? Eikö Jeesuksen yksi kutsumanimi ole "Juutalaisten kuningas"? Rarkeaako tämä rotukysymyksiin?
Erkki Toivanen:
- Ei voisi sanoa niinkään. Kyllä juutalaiset itse ovat myös suurelta osin vastustaneet Jeesusta. tässä nyt kirkkaasti ylitetään rotuun, uskontoon ja kansalaisuuteen liittyvät raja-aidat - kaikista ryhmistä löytyy kummankin finalistin kannattajia. Ketään ei voi yksipuolisesti kiittää tai syyttää.
- Valtavan kutkuttava tilanne siis. Palataan asiaan heti kun voittaja selviää - toivottavasti jo maanantaihin mennessä. Hyvää pääsiäistä kaikille sinne Suomeen, sinne vuoteen 2010.
- Hyvää pääsiäistä! Täällä Erkki Toivanen, Jerusalem.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Truth-Fetish
Monia varmaan kiinnostaa tietää millaiset ovat 2100-luvun säät. Sulavatko jäätiköt, leviävätkö aavikot, nouseeko merten pinta? Ainakin tunnelma on katossa täällä ilmastontutkijoiden uudenvuodenbileissä. Kiertelen vähän tässä boolimaljan seutuvilla ja kyselen kuulumisia.
- Railakas meno. Onko juhlille aihetta?
- Tää on ihan helvetin iso saavutus. Mieletön voitto koko tiedeyhteisölle - tieteen uskottavuudelle. Mistä muuten oot löytänyt noin makean kasettinauhurin. Toi on varmaan yli sata vuotta vanha? Vai onko toi joku kopio, mistä noita saa?
- Ei tää toimi. Tahtoisitko esitellä itsesi?
- Ai joo. Iltaa vaan kaikille kuulijoille langan päässä. Olen Ari Myräkkä, jatko-opiskelija. Valmistelen väitöskirjaa stratosfääristä.
- Puhuit jotain äsken suuresta voitosta. Kukas on voittanut ja kenet?
- Tiede on voittanut ja pseudotiedehuuhaa on hävinnyt.
- Eli?
- Eli kävi juuri niin kuin me ennustettiin.
- Ja siinä on juhlan aihetta?
- Nyt on turha kenenkään urputtaa. Ne oli väärässä, me oltiin oikeassa. Lämpötilat on kohonneet melkein neljä astetta ja meren pinta jo kaksi metriä.
- Eikö sen olisi voinut estää?
- Ei missään nimessä. Eihän kukaan tiedemies sellaista ole toivonut.
- Ja minkä takia ei?
- No se on ihan tieteeseen sisään rakennettu juttu. Jos jotain väitetään niin se pitää pystyä osoittamaan empiirisesti. Ilmastoskeptikkojen taistelu olisi jatkunut ikuisesti, ellei me oli olisi annettu asioiden edetä luonnollisesti. Kuinka muuten sä voit todistaa mitään ennustuksia todeksi? Jos muutosta ei olisi tullut niin koko juttu olisi jäänyt ainaiseksi spekulaatioksi. Siitä kiisteltäisiin vieläkin.
- Ja nyt se on sitten varmennettu että mönkään menee?
- Kyllä. Kaikki on mennyt just niin päin persettä kuin me luvattiin. Just eikä melkein. Meidän laskelmat piti kutinsa.
- Ja sitäkö täällä ollaan nyt juhlimassa?
- No lähinnä sitä. Mutta kyllä mä toivon saavani myös pesää tänään.
- Kiitoksia paljon.
Tuolla näyttäisi olevan jonkin sortin professori. Pystänpä parin kysymyksen sinnekin:
- Onko totta, että tiedeyhteisö yleisesti ottaen suhtautuu ilolla siihen, että kauhuskenaariot ovat toteutuneet?
- Ainakin kaikilla niillä on syytä juhlaan, jotka aikoinaan löivät vetoa isoilla summilla. Ilmastovedonlyönti on tehnyt monesta muutosaktiivista miljonäärin - ja vastaavasti köyhdyttänyt skeptikkoja.
- Mutta entäs jos otetaan koko ihmiskunnan etu huomioon?
- Tieteen edistyminen on yhteinen voitto. Ja tiede vaatii empiriaa ja kokeita. Vain täydellinen tuho saattoi toimia täydellisen tuhon koelaboratoriona. Ei me tehdä kompromisseja tässä työssä, tällä alalla. Tää ei oo mitään humanismia, vaan kovaa luonnontiedettä.
Olin pohjistanut muutamia kysymyksiä:
- Palataan vuoteen 2035: silloin ilmeisesti poliitikot olivat viimein saavuttamassa yhteistä sopimusta, mutta tiedeyhteisö vaati, ettei mitään saa tehdä. Näinkö siinä kävi?
- No enhän itsekään ollut silloin edes syntynyt, mutta ymmärrän kyllä syyt. Tuon ajan johtavat tutkijat olivat koko uransa ajan - jo 30 tai 40 vuotta - joutuneet kuuntelemaan epäilijöiden höpölöpöä. He saivat tarpeekseen lobbauksesta ja epäilevistä äänenpainoista.
- Ja tämäkö oli paras tapa ratkaista asia?
- Tieteen kannalta totuus on aina korkein hyve. Totuuden on mentävä jopa ikävien seurausten edelle. Reipas ja näkyvä lämpötilan nousu oli ainoa keino päättää keskustelu. Osapuolet yhdessä sopivat, että antaa mennä – ja katsotaan mitä tapahtuu.
- Oletteko te nyt ylpeitä, kun kaikki tapahtui juuri niin kuin te tutkijat olitte ennakoineet?
- No itse en puhuisi ylpeydestä. Mutta nyt kun sinä nyt kerran käytit sitä sanaa niin kyllähän tähän tulokseen täytyy olla "monella tapaa tyytyväinen" – ainakin tieteen uskottavuuden kannalta. Parempi ajatella positiivisesti. Tätä koko kampanjaa voi käyttää lyömäaseena niin monessa kiistassa. Kreationisteillekin pistettiin luu kurkkuun, vaikka evoluutio ei mitenkään liity asiaan.
- Ilmeisesti jäätikköä vielä piisaa etelämantereella ja merten nouseminen on vasta päässyt alkuun?
- Meren nouseminen on se seuraava jännä juttu, joka ihmiskunnan täytyy kokea.
- Nimenomaan täytyy?
- Joo, kyselyjen perusteella se on ihan must! Odotetuin juttu. Super hot. (koko seurua nauroi makeasti, ja itsekin aloin tunnetasolla tajuta mitä kutkuttavia uhkakuvia tähän alkavaan vuosisataan liittyi.)
Professori jatkoi:
- Jäätiköiden sulaminen on vähän kuin aikanaan Beatles tai korvalappustereot – tai fasismi - sille vaan ei osaa sanoa ei.
- Hyvin pistetty, sanoi Ari Myräkkä joka oli nyt liittynyt keskusteluun: - Muistan vaarini kertoneen kuinka ensin tuli 8-bittinen Nintendo ja sitten tää Jäätiköiden Sulaminen ja muut Maya-intiaanien lupaamat apokalypsit. Sitä ei voi vaan vastustaa, kun saa elää mukana historian merkkihetkissä.
- Itse asiassa jo 2030-luvulla Grönlannista tuli ykkönen turistikohteena, kertoi professori. - Kaikki halusivat omin silmin nähdä kuinka vesi virtaa vuolaana. Jäätiköiden vierelle kasvoi lentokenttiä. Buumin huipulla siellä oli enemmän terminaaleja kuin Lontoon Heathrowssa... mikä edisti tietenkin prosessia. Jäätiköitä jopa räjäytettiin mereen, että tulisi siistimmät efektit.
- Kaikki tahtovat omin silmin todistaa apokalypsin?
- No jokainen uskonto ja sukupolvi sitä lupailee, mutta me ollaan saatu olla sen arkkitehteja. Ootko muutten koskaan pelannut Play Station ysiä, joka kytketään suoraan ydinjatkeeseen?
- No enpä ole pelannut.
- Ei kannatakaan. Apokalypsissä on ihan vitun paljon tehokkaampi flow.
- Railakas meno. Onko juhlille aihetta?
- Tää on ihan helvetin iso saavutus. Mieletön voitto koko tiedeyhteisölle - tieteen uskottavuudelle. Mistä muuten oot löytänyt noin makean kasettinauhurin. Toi on varmaan yli sata vuotta vanha? Vai onko toi joku kopio, mistä noita saa?
- Ei tää toimi. Tahtoisitko esitellä itsesi?
- Ai joo. Iltaa vaan kaikille kuulijoille langan päässä. Olen Ari Myräkkä, jatko-opiskelija. Valmistelen väitöskirjaa stratosfääristä.
- Puhuit jotain äsken suuresta voitosta. Kukas on voittanut ja kenet?
- Tiede on voittanut ja pseudotiedehuuhaa on hävinnyt.
- Eli?
- Eli kävi juuri niin kuin me ennustettiin.
- Ja siinä on juhlan aihetta?
- Nyt on turha kenenkään urputtaa. Ne oli väärässä, me oltiin oikeassa. Lämpötilat on kohonneet melkein neljä astetta ja meren pinta jo kaksi metriä.
- Eikö sen olisi voinut estää?
- Ei missään nimessä. Eihän kukaan tiedemies sellaista ole toivonut.
- Ja minkä takia ei?
- No se on ihan tieteeseen sisään rakennettu juttu. Jos jotain väitetään niin se pitää pystyä osoittamaan empiirisesti. Ilmastoskeptikkojen taistelu olisi jatkunut ikuisesti, ellei me oli olisi annettu asioiden edetä luonnollisesti. Kuinka muuten sä voit todistaa mitään ennustuksia todeksi? Jos muutosta ei olisi tullut niin koko juttu olisi jäänyt ainaiseksi spekulaatioksi. Siitä kiisteltäisiin vieläkin.
- Ja nyt se on sitten varmennettu että mönkään menee?
- Kyllä. Kaikki on mennyt just niin päin persettä kuin me luvattiin. Just eikä melkein. Meidän laskelmat piti kutinsa.
- Ja sitäkö täällä ollaan nyt juhlimassa?
- No lähinnä sitä. Mutta kyllä mä toivon saavani myös pesää tänään.
- Kiitoksia paljon.
Tuolla näyttäisi olevan jonkin sortin professori. Pystänpä parin kysymyksen sinnekin:
- Onko totta, että tiedeyhteisö yleisesti ottaen suhtautuu ilolla siihen, että kauhuskenaariot ovat toteutuneet?
- Ainakin kaikilla niillä on syytä juhlaan, jotka aikoinaan löivät vetoa isoilla summilla. Ilmastovedonlyönti on tehnyt monesta muutosaktiivista miljonäärin - ja vastaavasti köyhdyttänyt skeptikkoja.
- Mutta entäs jos otetaan koko ihmiskunnan etu huomioon?
- Tieteen edistyminen on yhteinen voitto. Ja tiede vaatii empiriaa ja kokeita. Vain täydellinen tuho saattoi toimia täydellisen tuhon koelaboratoriona. Ei me tehdä kompromisseja tässä työssä, tällä alalla. Tää ei oo mitään humanismia, vaan kovaa luonnontiedettä.
Olin pohjistanut muutamia kysymyksiä:
- Palataan vuoteen 2035: silloin ilmeisesti poliitikot olivat viimein saavuttamassa yhteistä sopimusta, mutta tiedeyhteisö vaati, ettei mitään saa tehdä. Näinkö siinä kävi?
- No enhän itsekään ollut silloin edes syntynyt, mutta ymmärrän kyllä syyt. Tuon ajan johtavat tutkijat olivat koko uransa ajan - jo 30 tai 40 vuotta - joutuneet kuuntelemaan epäilijöiden höpölöpöä. He saivat tarpeekseen lobbauksesta ja epäilevistä äänenpainoista.
- Ja tämäkö oli paras tapa ratkaista asia?
- Tieteen kannalta totuus on aina korkein hyve. Totuuden on mentävä jopa ikävien seurausten edelle. Reipas ja näkyvä lämpötilan nousu oli ainoa keino päättää keskustelu. Osapuolet yhdessä sopivat, että antaa mennä – ja katsotaan mitä tapahtuu.
- Oletteko te nyt ylpeitä, kun kaikki tapahtui juuri niin kuin te tutkijat olitte ennakoineet?
- No itse en puhuisi ylpeydestä. Mutta nyt kun sinä nyt kerran käytit sitä sanaa niin kyllähän tähän tulokseen täytyy olla "monella tapaa tyytyväinen" – ainakin tieteen uskottavuuden kannalta. Parempi ajatella positiivisesti. Tätä koko kampanjaa voi käyttää lyömäaseena niin monessa kiistassa. Kreationisteillekin pistettiin luu kurkkuun, vaikka evoluutio ei mitenkään liity asiaan.
- Ilmeisesti jäätikköä vielä piisaa etelämantereella ja merten nouseminen on vasta päässyt alkuun?
- Meren nouseminen on se seuraava jännä juttu, joka ihmiskunnan täytyy kokea.
- Nimenomaan täytyy?
- Joo, kyselyjen perusteella se on ihan must! Odotetuin juttu. Super hot. (koko seurua nauroi makeasti, ja itsekin aloin tunnetasolla tajuta mitä kutkuttavia uhkakuvia tähän alkavaan vuosisataan liittyi.)
Professori jatkoi:
- Jäätiköiden sulaminen on vähän kuin aikanaan Beatles tai korvalappustereot – tai fasismi - sille vaan ei osaa sanoa ei.
- Hyvin pistetty, sanoi Ari Myräkkä joka oli nyt liittynyt keskusteluun: - Muistan vaarini kertoneen kuinka ensin tuli 8-bittinen Nintendo ja sitten tää Jäätiköiden Sulaminen ja muut Maya-intiaanien lupaamat apokalypsit. Sitä ei voi vaan vastustaa, kun saa elää mukana historian merkkihetkissä.
- Itse asiassa jo 2030-luvulla Grönlannista tuli ykkönen turistikohteena, kertoi professori. - Kaikki halusivat omin silmin nähdä kuinka vesi virtaa vuolaana. Jäätiköiden vierelle kasvoi lentokenttiä. Buumin huipulla siellä oli enemmän terminaaleja kuin Lontoon Heathrowssa... mikä edisti tietenkin prosessia. Jäätiköitä jopa räjäytettiin mereen, että tulisi siistimmät efektit.
- Kaikki tahtovat omin silmin todistaa apokalypsin?
- No jokainen uskonto ja sukupolvi sitä lupailee, mutta me ollaan saatu olla sen arkkitehteja. Ootko muutten koskaan pelannut Play Station ysiä, joka kytketään suoraan ydinjatkeeseen?
- No enpä ole pelannut.
- Ei kannatakaan. Apokalypsissä on ihan vitun paljon tehokkaampi flow.
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Esko Elias II
Blogissani olen vieraillut muinaisissa imperiumeissa idässä ja lännessä. Nähdäkseni lähelle olen katsonut mahdollisimman kauas, ja niinpä olen (toistaiseksi) väistänyt kaikki kotimaan aiheet.
Tällä hetkellä elämme niin synkkien talousnäkymien keskellä, että jo uutistenlukijankin ääni värisee. Lievittääkseni työn armossa pakertavan kansan huolia teen katsauksen Suomen taloustilanteeseen vuonna 2100.
Aloitin matkani vuodesta 2101. Luin koosteen kuluneen vuoden merkittävimmistä uutisista ja sitten palasin joitakin kuukausia takaisin ajassa - kuumimmalle skenelle, eli sinne missä historia tulee livenä.
Vuoden mehevimmät lööpit ohjasivat minut Korvatunturille, jossa oli käynnissä joulupukin vaalit - järjestyksessään jo viidennet.
Sadassa vuodessa puhuttu kieli ehtii muuttua paljon, ja oma puhetapani kuulosti tuon ajan ihmisten korvissa vanhahtavalta ja viralliselta ("alkeelliselta laajakaista-slangilta", kuten vuonna 2100 sanotaan).
Toimittajat olettivat, että olin ulkomaalainen, joka on oppinut suomea kirjoista ja netistä. Käytin tilannetta hyväkseni ja sillä tavoin saatoin esittää tyhmempää - eli siis juuri niin tietämätöntä kuin olin.
Ainakin yksi asia oli vuodessa 2100 pysynyt ennallaan: suomalaiset olivat innoissaan siitä, että ulkomainen toimittaja oli tullut tekemään heistä juttua.
Olen pyrkinyt ilmaisemaan dialogin nykykielellä. Jotkin uudet sanonnat menivät minulta vähän ohi, mutta luulen ymmärtäneeni pääkohdat.
Pyysin paikallisia kertomaan Korvatunturin historiasta.
- No siis tästähän käytiin valtavaa kädenvääntöä vielä joku sata vuotta sitten, kertoi paikallisen koulun historianopettaja, jonka löysin lähipubista. - Koko ajan piti tapella siitä, että asuuko Joulupukki Etelänavalla, Suomessa, Venäjällä, Norjassa vai missä - ja täällä Suomessa me sitten päätettiin, että se kiista täytyy ratkaista.
- Ja se ratkaistiin kuinka?
- Selkein konsti tietenkin oli, että pistettiin lehteen ilmoitus: "etsitään joulupukkia elinikäiseen virkaan" - ja juuri sillai siinä tehtiinkin: perustettiin vaan se virka.
- Eli nykyään lapsien ei enää tarvitse epäillä joulupukin olemassaoloa ja pettya karvaasti?
- Ei todellakaan. Tänä päivänä joulupukki on olemassa ja sillä selvä. Katso vaikka wikipediasta.
- Eikö ole aika vaativaa ottaa vastuulleen tuollainen titteli koko elämänsä ajaksi?
- No eihän siinä ole mitään uutta. Paavejakin on nimitetty virkaan jo vuosisatoja, eikä Dalai Lama valita siitä, että joutuu olemaan hengellinen johtaja kunnes henki lähtee. On ihan luonnollista, että kapitalismilla on oma keulakuvansa, joka sitoutuu työhön ihan yhtä pitkäksi aikaa kuin nämä muutkin elävät symbolit.
- Mitenkäs muut maat sitten nielivät tämän Suomen päätöksen omatoimisesti perustaa joulupukin virka?
- No olihan siitä aluksi vähän vääntöä Maailman Kauppajärjestössä - mutta sitten kun EU oivalsi projektin taloudelliset mahdollisuudet ja antoi tukensa, niin ei meitä sitten enää pysäyttänyt mikään.
- Eli Ruotsi tai esim Kanada eivät lähteneet haastamaan?
- No siis nehän olisivat ehkä pistäneet vastaan, jos olisivat tajunneet millaisia mahdollisuuksia tässä piili. Jos rehellisiä ollaan, niin varmaan kaikki muut ajatteli aluksi, että me ollaan ihan hulluja.
- Ja nyt joulupukki-instituution on siis hyväksynyt yli 150 maata.
- Kyllä vain. Joulupukki on ylivoimaisesti tunnetuin suomalainen maailmalla.
- Eli ilmeisesti joulupukki on nykyään Suomen ulkopolitiikassa isompi herra kuin presidentti tai ulkoministeri?
- Isompi kuin sellaiset kaikki yhteensä. Joulupukin ympärillä pyörii bisnes, joka vastaa kymmentä prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Joulupukin brändi on monet kerrat keikkunut maailman kymmenen arvokkaimman joukossa.
- No mitä tähän joulupukin työhön sitten tarkalleen ottaen sisältyy?
- Siitä sinun varmaan täytyisi kysyä joltain tontulta. Ainakin sanotaan, että pukin aikataulustaan kolmannes kuluu ulkomailla - hän käy vuosittain yli viidessäkymmenessä maassa valtiovierailulla. Joulupukilla on oma rakettireki - tai oikeastaan kolme.
- No mites sitten muu klassinen joulun ihme; tontut jo mainitsitkin - mutta entäs lentävät porot?
- Nekin on kaikki about kunnossa. Tontut luotiin parikyt vuotta sitten geenitekniikalla - ja porojen nenä saatiin hohtamaan jo paljon sitä ennen. Porot kyllä lentäisi, jos kaikki tykkäisi siitä. Nää on näitä eläinsuojelukysymyksiä. Arvaa, kun joku kettutyttö vapauttaa poroja, joilla on siivet selässä ja painovoiman kumoavat sarvet. Millä hitolla sellaisen sitten ottaa kiinni?
Oletin puristaneeni kaiken oleellisen irti tästä lähteestä, joten kumosin tuoppini ja lähdin. Janosin kuulla vielä tonttujen ja muiden joulutyöläisten näkökulman.
Otin yhteyttä viralliseen tiedotustonttuun, mutta hän oli liian kiireinen näin vaalien aikaan. Kuulin, että Suomen jouluministeri pitäisi tiedotustilaisuuden toimittajille ja päätin lähteä sinne etsimään joulun taikaa ja tilaisuutta gonzoiluun. Täytin termospullon tujakalla glögillä, jotta uskaltaisin heilua takarivissä ja huutaa kaikkien päälle.
Vaistosin että tästä tulisi paras reportaasi koskaan. Olin sellaisissa endorfiinipöllyissä että se vastaisi kunnon kokkeliviivaa. Kaiken lisäksi minulla oli päällä niin uskomattomat retrokuteet, että kaikki joilla oli yhtään silmää muodille ottivat asennon ja tekivät kunniaa. Vanhahtava murteeni iski jalat tonttutyttöjen alta ja olin aikamatkaaja menneisyydestä - siis vittu mikä katu-uskottavuuden huippu ja egotrippi oli meneillään.
Olin juonut jo puolet glögistä, kun jouluministeri aloitti. Kusetti ihan hitosti, mutta en jaksanut matkustaa ajassa uudestaan ihan vaan käydäkseni vessassa. Piti vaan kestää ja heilua että saisin nopeasti esittää kysymyksiä.
- Hyvää iltaa, aloitti jouluministeri ja kaatoi kannusta vettä lasiinsa kuten asiaan kuuluva vesilasikäyttäytyminen edellytti. - Tiedätte jo varmaan tilanteen. Ylitontut, esipukit ja jouluministeriön virkamiehet ovat kokoontuneet lumilinnaan valitsemaan uutta pukkia. Minä hetkenä hyvänsä saattaa piipusta nousta merkkisavu, joka ilmoittaa, että lopulliseen tulokseen on päästy. Vaali tapahtuu suljetuin ovin, enkä voi paljastaa äänestyksen vaiheista. Yksinkertaisesti en tiedä siitä enempää kuin tekään. Luen kuitenkin virallisen tiedotteen, jonka on laatinut ylitonttu...
Jouluministerin selonteko oli puuduttava, mutta vieressäni istui vanhempi toimittaja, joka oli vähintään yhtä lempeässä maistissa. Tarjosin hänelle glögiä ja kuiskailin kysymyksiä käheällä huutoäänellä:
- Kuka muuten alun perin keksi näin sekopäisen idean?
- Jaahas. Projektin historiasta on varsin selkeä kuva. Kaikki sai alkunsa blogikirjoituksesta, joka ilmestyi 17.3.2010 - muistan tän siitä, että nuorimmalla pojalla on synttärit. Arvellaan, että alkuperäinen suunnitelma olisi ollut pelkkä vitsi, mutta kävikin niin, että lähikauppias Vesa Keskinen sai joltain kaveriltaan linkin tähän blogitekstiin ja innostui ideasta ihan tosissaan. Lyhyessä ajassa hän kokosi tarvittavat pääoman, ja yhteistyössä SubTV:n kanssa Vesi Keskinen järjesti ensimmäisen Haluatko joulupukiksi? -kilpailun. Hän perusti Korvatuntunturille myös oman lähikaupan ja kutsui Scorpionsit esiintymään.
- Ja hetikö se sitten löytyi se oikea virallinen joulupukki?
- Aluksi joulupukit olivat määräaikaisessa virassa, mutta kaikista se tuntui vain teatterilta. Olihan näitä joulupukkia esittäviä partanaamasiviilejä nähty jo kotona ja kaupoissa ja telkkarissa.
Vasta kun 2000-luvun merkittävin filosofi Jari Sarasvuo kirjoitti kirjan, jossa hän ylisti Sisäistä Joulupukkia. Siitä sitten opittiin uusi vakaumus - ja pian jo aika moni suomalainen uskoi, että joulupukkius voisi olla ihmisen todellinen pysyvä ominaisuus.
Ensimmäinen aito joulupukki kastettiin virkaansa lumipesulla jouluaattona 2024. Sen jälkeen on joulupukkeja ollut jo neljä: Esko Elias Ensimmäinen, Jussi Petteri, Jussi Petteri Toinen - ja juuri edesmennyt Matti Olavi.
- Aika uskomatonta mitä kaikkea ihmiset voi keksiä ja muuttaa todeksi.
- No jaa. Mun mielestä paljon uskomattomampaa on se, miten vuosisatojen ajan aikuiset kusettivat omia lapsiaan. Ei sen aikaiseen maailmankuvaan jotenkin vaan pääse sisään, vaikka silloin se varmaan tuntui ihan normaalilta. Olihan normaalia joskus sekin, että syötiin vasikoita ja hevosia.
Tällä hetkellä elämme niin synkkien talousnäkymien keskellä, että jo uutistenlukijankin ääni värisee. Lievittääkseni työn armossa pakertavan kansan huolia teen katsauksen Suomen taloustilanteeseen vuonna 2100.
Aloitin matkani vuodesta 2101. Luin koosteen kuluneen vuoden merkittävimmistä uutisista ja sitten palasin joitakin kuukausia takaisin ajassa - kuumimmalle skenelle, eli sinne missä historia tulee livenä.
Vuoden mehevimmät lööpit ohjasivat minut Korvatunturille, jossa oli käynnissä joulupukin vaalit - järjestyksessään jo viidennet.
Sadassa vuodessa puhuttu kieli ehtii muuttua paljon, ja oma puhetapani kuulosti tuon ajan ihmisten korvissa vanhahtavalta ja viralliselta ("alkeelliselta laajakaista-slangilta", kuten vuonna 2100 sanotaan).
Toimittajat olettivat, että olin ulkomaalainen, joka on oppinut suomea kirjoista ja netistä. Käytin tilannetta hyväkseni ja sillä tavoin saatoin esittää tyhmempää - eli siis juuri niin tietämätöntä kuin olin.
Ainakin yksi asia oli vuodessa 2100 pysynyt ennallaan: suomalaiset olivat innoissaan siitä, että ulkomainen toimittaja oli tullut tekemään heistä juttua.
Olen pyrkinyt ilmaisemaan dialogin nykykielellä. Jotkin uudet sanonnat menivät minulta vähän ohi, mutta luulen ymmärtäneeni pääkohdat.
Pyysin paikallisia kertomaan Korvatunturin historiasta.
- No siis tästähän käytiin valtavaa kädenvääntöä vielä joku sata vuotta sitten, kertoi paikallisen koulun historianopettaja, jonka löysin lähipubista. - Koko ajan piti tapella siitä, että asuuko Joulupukki Etelänavalla, Suomessa, Venäjällä, Norjassa vai missä - ja täällä Suomessa me sitten päätettiin, että se kiista täytyy ratkaista.
- Ja se ratkaistiin kuinka?
- Selkein konsti tietenkin oli, että pistettiin lehteen ilmoitus: "etsitään joulupukkia elinikäiseen virkaan" - ja juuri sillai siinä tehtiinkin: perustettiin vaan se virka.
- Eli nykyään lapsien ei enää tarvitse epäillä joulupukin olemassaoloa ja pettya karvaasti?
- Ei todellakaan. Tänä päivänä joulupukki on olemassa ja sillä selvä. Katso vaikka wikipediasta.
- Eikö ole aika vaativaa ottaa vastuulleen tuollainen titteli koko elämänsä ajaksi?
- No eihän siinä ole mitään uutta. Paavejakin on nimitetty virkaan jo vuosisatoja, eikä Dalai Lama valita siitä, että joutuu olemaan hengellinen johtaja kunnes henki lähtee. On ihan luonnollista, että kapitalismilla on oma keulakuvansa, joka sitoutuu työhön ihan yhtä pitkäksi aikaa kuin nämä muutkin elävät symbolit.
- Mitenkäs muut maat sitten nielivät tämän Suomen päätöksen omatoimisesti perustaa joulupukin virka?
- No olihan siitä aluksi vähän vääntöä Maailman Kauppajärjestössä - mutta sitten kun EU oivalsi projektin taloudelliset mahdollisuudet ja antoi tukensa, niin ei meitä sitten enää pysäyttänyt mikään.
- Eli Ruotsi tai esim Kanada eivät lähteneet haastamaan?
- No siis nehän olisivat ehkä pistäneet vastaan, jos olisivat tajunneet millaisia mahdollisuuksia tässä piili. Jos rehellisiä ollaan, niin varmaan kaikki muut ajatteli aluksi, että me ollaan ihan hulluja.
- Ja nyt joulupukki-instituution on siis hyväksynyt yli 150 maata.
- Kyllä vain. Joulupukki on ylivoimaisesti tunnetuin suomalainen maailmalla.
- Eli ilmeisesti joulupukki on nykyään Suomen ulkopolitiikassa isompi herra kuin presidentti tai ulkoministeri?
- Isompi kuin sellaiset kaikki yhteensä. Joulupukin ympärillä pyörii bisnes, joka vastaa kymmentä prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Joulupukin brändi on monet kerrat keikkunut maailman kymmenen arvokkaimman joukossa.
- No mitä tähän joulupukin työhön sitten tarkalleen ottaen sisältyy?
- Siitä sinun varmaan täytyisi kysyä joltain tontulta. Ainakin sanotaan, että pukin aikataulustaan kolmannes kuluu ulkomailla - hän käy vuosittain yli viidessäkymmenessä maassa valtiovierailulla. Joulupukilla on oma rakettireki - tai oikeastaan kolme.
- No mites sitten muu klassinen joulun ihme; tontut jo mainitsitkin - mutta entäs lentävät porot?
- Nekin on kaikki about kunnossa. Tontut luotiin parikyt vuotta sitten geenitekniikalla - ja porojen nenä saatiin hohtamaan jo paljon sitä ennen. Porot kyllä lentäisi, jos kaikki tykkäisi siitä. Nää on näitä eläinsuojelukysymyksiä. Arvaa, kun joku kettutyttö vapauttaa poroja, joilla on siivet selässä ja painovoiman kumoavat sarvet. Millä hitolla sellaisen sitten ottaa kiinni?
Oletin puristaneeni kaiken oleellisen irti tästä lähteestä, joten kumosin tuoppini ja lähdin. Janosin kuulla vielä tonttujen ja muiden joulutyöläisten näkökulman.
Otin yhteyttä viralliseen tiedotustonttuun, mutta hän oli liian kiireinen näin vaalien aikaan. Kuulin, että Suomen jouluministeri pitäisi tiedotustilaisuuden toimittajille ja päätin lähteä sinne etsimään joulun taikaa ja tilaisuutta gonzoiluun. Täytin termospullon tujakalla glögillä, jotta uskaltaisin heilua takarivissä ja huutaa kaikkien päälle.
Vaistosin että tästä tulisi paras reportaasi koskaan. Olin sellaisissa endorfiinipöllyissä että se vastaisi kunnon kokkeliviivaa. Kaiken lisäksi minulla oli päällä niin uskomattomat retrokuteet, että kaikki joilla oli yhtään silmää muodille ottivat asennon ja tekivät kunniaa. Vanhahtava murteeni iski jalat tonttutyttöjen alta ja olin aikamatkaaja menneisyydestä - siis vittu mikä katu-uskottavuuden huippu ja egotrippi oli meneillään.
Olin juonut jo puolet glögistä, kun jouluministeri aloitti. Kusetti ihan hitosti, mutta en jaksanut matkustaa ajassa uudestaan ihan vaan käydäkseni vessassa. Piti vaan kestää ja heilua että saisin nopeasti esittää kysymyksiä.
- Hyvää iltaa, aloitti jouluministeri ja kaatoi kannusta vettä lasiinsa kuten asiaan kuuluva vesilasikäyttäytyminen edellytti. - Tiedätte jo varmaan tilanteen. Ylitontut, esipukit ja jouluministeriön virkamiehet ovat kokoontuneet lumilinnaan valitsemaan uutta pukkia. Minä hetkenä hyvänsä saattaa piipusta nousta merkkisavu, joka ilmoittaa, että lopulliseen tulokseen on päästy. Vaali tapahtuu suljetuin ovin, enkä voi paljastaa äänestyksen vaiheista. Yksinkertaisesti en tiedä siitä enempää kuin tekään. Luen kuitenkin virallisen tiedotteen, jonka on laatinut ylitonttu...
Jouluministerin selonteko oli puuduttava, mutta vieressäni istui vanhempi toimittaja, joka oli vähintään yhtä lempeässä maistissa. Tarjosin hänelle glögiä ja kuiskailin kysymyksiä käheällä huutoäänellä:
- Kuka muuten alun perin keksi näin sekopäisen idean?
- Jaahas. Projektin historiasta on varsin selkeä kuva. Kaikki sai alkunsa blogikirjoituksesta, joka ilmestyi 17.3.2010 - muistan tän siitä, että nuorimmalla pojalla on synttärit. Arvellaan, että alkuperäinen suunnitelma olisi ollut pelkkä vitsi, mutta kävikin niin, että lähikauppias Vesa Keskinen sai joltain kaveriltaan linkin tähän blogitekstiin ja innostui ideasta ihan tosissaan. Lyhyessä ajassa hän kokosi tarvittavat pääoman, ja yhteistyössä SubTV:n kanssa Vesi Keskinen järjesti ensimmäisen Haluatko joulupukiksi? -kilpailun. Hän perusti Korvatuntunturille myös oman lähikaupan ja kutsui Scorpionsit esiintymään.
- Ja hetikö se sitten löytyi se oikea virallinen joulupukki?
- Aluksi joulupukit olivat määräaikaisessa virassa, mutta kaikista se tuntui vain teatterilta. Olihan näitä joulupukkia esittäviä partanaamasiviilejä nähty jo kotona ja kaupoissa ja telkkarissa.
Vasta kun 2000-luvun merkittävin filosofi Jari Sarasvuo kirjoitti kirjan, jossa hän ylisti Sisäistä Joulupukkia. Siitä sitten opittiin uusi vakaumus - ja pian jo aika moni suomalainen uskoi, että joulupukkius voisi olla ihmisen todellinen pysyvä ominaisuus.
Ensimmäinen aito joulupukki kastettiin virkaansa lumipesulla jouluaattona 2024. Sen jälkeen on joulupukkeja ollut jo neljä: Esko Elias Ensimmäinen, Jussi Petteri, Jussi Petteri Toinen - ja juuri edesmennyt Matti Olavi.
- Aika uskomatonta mitä kaikkea ihmiset voi keksiä ja muuttaa todeksi.
- No jaa. Mun mielestä paljon uskomattomampaa on se, miten vuosisatojen ajan aikuiset kusettivat omia lapsiaan. Ei sen aikaiseen maailmankuvaan jotenkin vaan pääse sisään, vaikka silloin se varmaan tuntui ihan normaalilta. Olihan normaalia joskus sekin, että syötiin vasikoita ja hevosia.
Skenesurffaaja - johdanto
Tässä vaiheessa minun täytyy tehdä pieni tunnustus. Historiallisten aiheitteni kirjavuus ei ole perustunut luovuuteen tai laajaan yleissivistykseen vaan tekniseen huijaukseen.
2000-luvun vaihteessa nettiforumeilla kohuttiin aikamatkaaja John Titorista. Häly unohtui nopeasti ja noin kaksi vuotta sitten huomasin, että Titorin käyttämä aikakone oli tullut myyntiin pennihuutokaupassa. Veikkaukseni osui nappiin ja sain kojeen 42 eurolla 13 sentillä. Sen jälkeen olen tehnyt parikymmentä matkaa menneisyyteen - ja muutaman myös tulevaisuuteen.
(Kuva koneesta, jonka John Titor toi mukanaan vuodesta 2036.)
Aiemmin olen naamioinut retkeni fiktiivisen tarinan muotoon, mutta nyt ajattelin julkaista muutaman matkakertomuksen suorasanaisena raporttina. Jotkin historian opetukset ovat liian tärkeitä, jotta ne jäisivät ihmisten mieliin vain tekaistuna hupailuna.
2000-luvun vaihteessa nettiforumeilla kohuttiin aikamatkaaja John Titorista. Häly unohtui nopeasti ja noin kaksi vuotta sitten huomasin, että Titorin käyttämä aikakone oli tullut myyntiin pennihuutokaupassa. Veikkaukseni osui nappiin ja sain kojeen 42 eurolla 13 sentillä. Sen jälkeen olen tehnyt parikymmentä matkaa menneisyyteen - ja muutaman myös tulevaisuuteen.
(Kuva koneesta, jonka John Titor toi mukanaan vuodesta 2036.)
Aiemmin olen naamioinut retkeni fiktiivisen tarinan muotoon, mutta nyt ajattelin julkaista muutaman matkakertomuksen suorasanaisena raporttina. Jotkin historian opetukset ovat liian tärkeitä, jotta ne jäisivät ihmisten mieliin vain tekaistuna hupailuna.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Sormennolla
Zen-mestari keskusteli kerran kuulun taidemaalarin kanssa.
Mestarilla oli pakassaan läjäpäin oivaltavia vertauksia, joilla oli vuosien saatossa herätetty paljon ihastusta ja hiljennetty monta älyllistä vastapeluria. Hän vain heitteli keskusteluun visaisia esimerkkejä niin kuin olisi naksauttanut auki monitoimiveitsen.
Nyt mestari heristi sormellaan kuuta:
"tämä sormi osoittaa kuuta, mutta se ei itse ole kuu. Samoin sanat voivat osoittaa ilmiöihin, mutta ne itse ovat tyhjiä niistä ilmiöistä. Ovatko maalaamasi taulut sormi vai ovatko ne kuu?"
Hän ihmetteli kuinka taiteilija ei lainkaan seurannut katseellaan taivaalle hänen viittauksensa perään, vaan tuijotti herkiämättä hänen ojennettua sormeaan.
"Etkö ymmärtänyt mitä sanoin?" kysyi zen-mestari.
"Pysy paikoillasi", sanoi taiteilija. "Tapa jolla suoristat kätesi ja koukistat sormesi on kiehtova. Tahdon maalata sinut juuri tuossa asennossa. Mahtavaa miten uljas poseeraus noin vanhalta äijältä!"
"Mutta sormi on vain sormi", sanoi zen-mestari.
"Kuu on vain kuu", vastasi taiteilija.
Selitys:
Vaikka taiteilija saa tässä tarinassa viimeisen sanan, hän ei välttämättä ole henkisesti edellä - hänellä vain on toinen lähestymistapa.
Zen-mestari ehkä uskoo, että niillä on etuoikeus neuvoa ojassa asujia, jotka ovat käyneet myös allikossa. Taiteilijalle on ihan sama seisooko hän ojassa vai allikossa, niin kauan kuin siellä on kelvolliset näköalat.
Selityksen selitys:
Yksi luulee, että kaikki samsarassa on totta. Toinen luulee, että koska samsara ei ole "todellista", se olisi sen vuoksi jotenkin vähemmän mielenkiintoista ja vähemmän tarkeää.
Kummassakin tapauksessa yleensä seuraa se johtopäätös, että asioille tulisi kiireesti tehdä jotakin; koska ne ovat totisen tosia - tai päinvastoin juuri siksi, että kaikki on harhaa.
Selityksen selityksen selitys:
Olisi hätiköityä näin lyhyen tarinan perusteella olettaa, että kuvatut henkilöt ovat typeryksiä.
He voivat hyvinkin olla täysin valaistuneita, mutta niin hyviä ystävyksiä että heillä on varaa vähän jekkuilla ja nykiä toisiaan parrasta.
Lisäselvitys:
Havaintokuva allikosta:
http://www.gtk.fi/aineistot/sanasto/allikko.htm
Mestarilla oli pakassaan läjäpäin oivaltavia vertauksia, joilla oli vuosien saatossa herätetty paljon ihastusta ja hiljennetty monta älyllistä vastapeluria. Hän vain heitteli keskusteluun visaisia esimerkkejä niin kuin olisi naksauttanut auki monitoimiveitsen.
Nyt mestari heristi sormellaan kuuta:
"tämä sormi osoittaa kuuta, mutta se ei itse ole kuu. Samoin sanat voivat osoittaa ilmiöihin, mutta ne itse ovat tyhjiä niistä ilmiöistä. Ovatko maalaamasi taulut sormi vai ovatko ne kuu?"
Hän ihmetteli kuinka taiteilija ei lainkaan seurannut katseellaan taivaalle hänen viittauksensa perään, vaan tuijotti herkiämättä hänen ojennettua sormeaan.
"Etkö ymmärtänyt mitä sanoin?" kysyi zen-mestari.
"Pysy paikoillasi", sanoi taiteilija. "Tapa jolla suoristat kätesi ja koukistat sormesi on kiehtova. Tahdon maalata sinut juuri tuossa asennossa. Mahtavaa miten uljas poseeraus noin vanhalta äijältä!"
"Mutta sormi on vain sormi", sanoi zen-mestari.
"Kuu on vain kuu", vastasi taiteilija.
Selitys:
Vaikka taiteilija saa tässä tarinassa viimeisen sanan, hän ei välttämättä ole henkisesti edellä - hänellä vain on toinen lähestymistapa.
Zen-mestari ehkä uskoo, että niillä on etuoikeus neuvoa ojassa asujia, jotka ovat käyneet myös allikossa. Taiteilijalle on ihan sama seisooko hän ojassa vai allikossa, niin kauan kuin siellä on kelvolliset näköalat.
Selityksen selitys:
Yksi luulee, että kaikki samsarassa on totta. Toinen luulee, että koska samsara ei ole "todellista", se olisi sen vuoksi jotenkin vähemmän mielenkiintoista ja vähemmän tarkeää.
Kummassakin tapauksessa yleensä seuraa se johtopäätös, että asioille tulisi kiireesti tehdä jotakin; koska ne ovat totisen tosia - tai päinvastoin juuri siksi, että kaikki on harhaa.
Selityksen selityksen selitys:
Olisi hätiköityä näin lyhyen tarinan perusteella olettaa, että kuvatut henkilöt ovat typeryksiä.
He voivat hyvinkin olla täysin valaistuneita, mutta niin hyviä ystävyksiä että heillä on varaa vähän jekkuilla ja nykiä toisiaan parrasta.
Lisäselvitys:
Havaintokuva allikosta:
http://www.gtk.fi/aineistot/sanasto/allikko.htm
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)