http://kuntotesti.sitra.fi/
Omia vahvuuksia kysyttäessä valitsin luovuuden, ongelmanratkaisukyvyn, empaattisuuden ja verkostoitumistaidot (ainakin minulla on paljon facebook-kavereita).
Yrittäjien suvuilla Sitran julkaisemia tuloksia kommentoidaan näin:
"Yli puolet työntekijöistä pitää vahvuuksinaan luotettavuutta, hyvää asennetta ja ahkeruutta. Vain harva kokee vahvuudekseen luovuuden, empaattisuuden ja verkostoitumistaidot.
Verkostoitumista pitää vahvuutenaan ainoastaan kuusi prosenttia työnhakijoista.
– Se on todella pieni luku, jos otetaan huomioon, että tulevaisuuden työmarkkinoilla korostuvat sellaiset taidot, joihin koneet ja robotit eivät kykene – eli muun muassa luovuus, vuorovaikutus ja verkostoituminen. Onkin perusteltua kysyä, miten pitkälle nykyiset vahvuudet suomalaisia kantavat, Hyttinen sanoo."http://www.yrittajat.fi/fi-FI/uutisarkisto/a/uutisarkisto/rekrytoinnista-ilmi-yllattavia-lukuja-avoin-tyonhaku-tehotonta
Koska itse olen työtön ja koska työtä löytäneistä ihmisistä enemmistö pitää omana vahvuutenaan luotettavuutta, hyvää asennetta ja ahkeruutta, varmaan on ihan loogista ajatella, että ne ovat todennäköisemmin avaintaitoja nykyaikaisessa työelämässä.
Tuota luovuutta kaipaavaa tulevaisuuden maailmaa tässä on odotettu saapuvaksi jo parikymmentä vuotta. Sen kun näkisi, että joku oikeasti tahtoisi maksaa luovalle ihmiselle rahaa luovuudesta tai älykkäälle ihmisellä ongelmanratkaisukyvystä. En muista nähneeni vielä yhden ainoaa työpaikkailmoitusta, jossa yritys etsisi henkilöä käyttämään luovuuttaan ja ratkomaan ongelmia - tai olemaan empaattinen.
Mitä tulee väärään asenteeseen, niin siinä olen mestari. Kyselemättä totteleminen on heikoin taitoni. Ahkeruus tulee varmaan seuraavana, eikä luotettavuudestakaan niin taetta. Ainakaan en osaa tehdä asioita kellon mukaan. Toisin sanoen minusta tulisi huono robotti, mutta ei minulla silti ole myöskään kysyntää työelämässä.
Robotit korvaavat töitä, mutta tilalle tulevat luovat ammatit perustuvat ilmaiseen työhön ja edellyttävät valmiutta sinnitellä pienipalkaisena freelancerina suuressa epävarmuudessa.
On tyydyttävä elämään ikuisena opiskelijana ilman ikuista opintotukea.
Vaikka talouden vaatimukset muuttuisivat, niin epäilen että ihmisen perusluonne kovin äkkiä muuttuu aivan toiseksi. Työnantaja varmaan tulevaisuudessakin palkkaa ennemmin alaisen, joka ei ole häntä itseään älykkäämpi, eikä vahingossakaan saa mitään luovia päähänpistoja.
Asenne tietenkin ratkaisee paljon. Minä olen viimeinen ihminen, josta kannataisi ottaa mallia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti