Tästä syystä työpaikat ja työttömät eivät kohtaa

Väärinkäsitysten arkeologiaa ja kusipäisyyden kansanperinnettä.

Mennään lyhyesti asioiden ytimeen. Suomessä on tunnetusti 339.000 työtöntä sekä 90.000 avointa työpaikkaa: 339-000-tyotonta-90-900-avointa-tyopaikkaa Numeroita voi tulkita kolmella tapaa, joista kaksi perustuu välittömiin päätelmiin ja kolmas menee hieman pidemmälle taustoihin. Kolmannesta ei käytännössä löydy esimerkkejä, joten en itsekään tuhlaa aikaa sellaisen tien kulkemiseen.

Työntekijäpuolella on ollut tapana ihmetellä kuinka maassa voi näinkin suuren työttömyyden aikana olla lähes sata tuhatta avointa työpaikkoja. Miksi ne eivät täyty? Ihmisten täytyy olla todella laiskoja ja vieroksua sydämemsä pohjasta kaikkea kunnollisuutta.

Työttömät ovat etsineet itselleen töitä usein hyvinkin epätoivoisesti. Heidät erottaa elinkeinoelämän maallikkoasiantuntijoista se, että he ovat lukeneet avoimien työpaikkojen kuvauksia. Suurin osa väitetyistä työpaikoista ovat eräänlaista tilastoharhaa. Kyse ei useinkaan ole työpaikasta, josta voisi saada palkkaa. Ansioit esimerkiksi puhelinmyynnissä ovat sidoksissa tehtyihin kauppoihin. Moni varmaan kokeileekin tällaisia töitä, mutta toteaa parin viikon kuluttua, ettei sadan euron viikkoansioilla elä.

Joissain tapauksissa työpaikoiksi määritellään myös tarjottu mahdollisuus toimia franchise-yrittäjänä. Työttömän tulisi siis itse hankkia rahoitus omalle työlleen, josta sitten "työn tarjoaja" vain ottaisi oman provisionsa. Tilastot näyttäisivät hyvin erilaisilta, jos nollasopimuksia ei sallittaisi tai ne niitä ei ainakaan luokiteltaisi avoimiksi työpaikoiksi. Voisin esimerkiksi keskellä talvea luoda tuhat avointa työpaikkaa tarjoamalla tuhannelle ihmiselle - tai vaikka kaikille halukkaille - mustikanpoiminnassa, joka olisi vieläpä reilusti palkattua. Kukaan vain ei tammikuussa ansaitsisi penniäkään, ellei huijaisi poimineensi metsästä tuoreena omia pakastinmustikoitaan.

Miten diskurssianalyysi pelastaa taas koko maailman

Työttömyyteen liittyvää uutisointia leimaa eräs todella laajamittainen ongelma. Uutisointia on oikeastaan vain kahdenlaista ja sen tarkoitus on aina sama. Uutisia laaditaan puhtaasti työnantajan tai työttömän näkökulmasta niiden päämäärä on lisätä jo valmiiksi olevaa närkästystä.

Olen itse otsikoinut kirjoituksen tähän tyyliin: "miksi työpaikat ja työttömät eivät kohtaa". Tällaisella otsikolla ei ole mitään toivoa. Se on aivan järjetön lähestymistapa, koska se tavoittelee olematonta kolmannen lähestymistavan yleisöä.

Näin otsikoivat oikeat ammattitoimittajat:
asiantuntijat-ihmeissaan: tyopaikkaan-ei-loydy-tekijaa

Näille töille ei loydy tekijaa suomessa
tai:
Suorat sanat: tekevälle ei töitä löydy

Mikä on kun ei töitä loydy?

Huomaatko mikä on ero?

Viiden pisteen vihje: juttu on valmiiksi pureskeltu tietyn osapuolen näkökulmasta. Kolmen pisteen vihjettä ei tule.

Otetaan esimerkiksi vaikka tämä Facebookissa pyörinyt maksettu artikkeli:

5 syytä, miksi avoimia työpaikkoja on vaikea täyttää:
35% hakijoita ei ole riittävästi tai ollenkaan
34% teknisen, mitattavan osaamisen puute
22% työkokemuksen puute
17% työyhteisötaitojen puute
13% liian korkea palkkapyyntö
Lähde: Manpower tyopaikat.oikotie.fi/tyontekijalle/5-syyta-miksi-avoimet-tyopaikat-eivat

Yhteensä 121% kattavuutta tarjoava vastaus syyttää kaikissa kohdissaan sataprosenttisesti työntekijää. Koskaan ei syy ole esimerkiksi avoimen työpaikan puutteellisessa tiedottamisessa, liian korkeissa odotuksissa tai johtamisen yksioikoisuudessa - siis toisin sanoen työnantajassa. Voi toki olla että "työyhteisötaitojen puute" koskee rekrytointifirmaa tai työhaastattelujen työnantajaosapuolta.

Mitä muuta työntekijä voi näistä vastauksista sitten edes päätellä? Kenties hän voi laskea palkkatoivettaan, mutta muille asioille ei nopeasti oikein mahda mitään.

Konsulttien maailmassa kukaan ei oikeasti näytä eres yrittävän ratkaista sitä ongelmaa, että työpaikka ja työntekijä eivät kohtaa. Raporttien ja selitysten tarkoitus on tarjota synninpäästö: Työttömät saavat synninpäästön, kun heille sanotaan, että työ on kiven takana ja oikeasti avoimet työpaikat ovat vain kurjimpia paskaduuneja, joissa ei elä. Työnantajat ja hyvin toimeentulevat porvariäänestäjät saavat synninpäästön, kun heille vakuutetaan, että työttömät työnhakijat ovat itse aikaansaaneet oman kurjuutensa.

Työttömät ja työnantajat eivät kohtaa, koska meillä ei ole keskustelua mistään muusta kuin siitä, miksi ongelmat ovat yksinomaan vastapuolen aikaansaannosta.

Se taas juontuu siitä, ettei tässä maassa enää ole minkäänlaisia tiedotusvälineitä. Meillä on vain mielipiteistysvälineitä ja klikkimediaa.

Jos joku otsikoi kirjoituksensa neutraalisti, on aivan saletti, ettei kukaan tule klikkaamaan sitä otsikkoa.

Kirjoittajan olisi ennemmin tehtävä esimerkiksi suuri haloo siitä, kuinka maamme ykköslehti Helsingin Sanomat iloisesti kuvailee maassamme perinteistä hyväveliverkostoa, eikä toimituskunta edes tajua miten avoimesti jutussa kuvaillaan korruptiota maan tapana:

1. Tuttavaverkostot: Moni työnantaja välttelee kallista ja työlästä rekrytointiprosessia ja on tyytyväinen, jos tekijä löytyy muuta kautta. Valtaosa työpaikoista ei koskaan tule julkiseen hakuun. Näin saat työpaikan - viisi vinkkiä

Valtaosa työpaikoista ei koskaan tule julkiseen hakuun?

Valtaosa - ei koskaan? Kannattaisikohan tällaisista asioista ihan kiltisti vaieta, ettei Suomen asema heikkene korruptiovertailuissa.


Kirveelle olisi töitä - mutta ei paljoa kenellekään muulle

Jos oikein etsimällä etsii, löytää netistä sentään neuvoja ja analyysejä. Joskus neuvot ovat valaisevia, mutta niistä ei ole juurikaan apua sille, jolle ne esitetään:

"– Yritysten profiilit ovat tiukentuneet viime aikoina. Nyt haetaan tiukalla siivilällä täsmälleen oikeanlaista ihmistä.– Aikaisemmin haettiin hyviä tyyppejä. Nyt haetaan ammattilaisia, jotka pystyvät tekemään nopeasti tulosta, Hartikainen kuvaa."Taloussanomat.fi: Tämän takia et saanut töitä

Okei, yritykset etsivät kivenkovaa ammattilaista. Jos asia on näin, niin kenen vika sitten on, jos työhön ei löydy oikeaa ihmistä - eikö silloin pitäisi keventää vaatimuksia ja luottaa siihen, että henkilö oppii puuttuvat taidot työn lomassa?

Eikö tekstin pitäisi siis ennemmin kuulua otsikon alle: "Tämän takia et löytänyt yritykseesi työntekijää - vaatimustasosi oli epärealistisen korkea"

Eräs ongelma nykyajan työllisyyskentällä on se, kuinka mahdottomat vaatimukset väistämättä aikaansaavat teeskentelyn lisääntymistä. Jos työhön ei löydy ketään pätevää, voi sentään löytyä joku yli-itsevarma henkilö, joka esittää olevansa pätevä. Samaan aikaan joku oikeasti häntä parempi, mutta vaatimattomampi jää ilman näytön mahdollisuutta.

Kun valittuun hurmuriin ei myöhemmin olla tyytyväisiä, pitäisi työnantajan myöntää itselleen, että hän tuli narsistin huijaamaksi - mutta arvaa myöntääkö? Uskottavampaa on, että epäonnistuneesta rekrytoinnista syy menee työntekijäaineistolle. Paraskaan tarjolla ollut ei lopulta ollut kovin hyvä. Eihän kukaan halua myöntää tulleensa itsevarman ulkomuodon huijaamaksi.


Introverit ja ujot osaajat täytyy muiden oppia löytämään, sillä omaehtoisesti he eivät tuo omia taitojaan esille

Useimmissa työttömiä neuvovissa artikkeleissa korostetaan, että täytyy olla itsevarma, aloitteellinen sekä sosiaalinen sekä esiintyä reippaasti haastattelutilanteissa - what a load of shit!

Tämä on jälleen hyvä esimerkki neuvosta, josta ei ole paljoakaan apua työnhakijalle, sillä itsevarmuutta ja rohkeutta ei voi teeskennellä. Se on lähes mahdotonta. Niinpä tulisi päin vastoin neuvoa työantajia huomioimaan useimpien työnhakijoiden ujous ja epäsosiaalisuus, joka monesti on vain ensivaikutelmaa ja tuntemattomien ujostelua. Ujompikin henkilö usein rohkaistuu ja avautuu työilmapiirissä, joka on lämmin ja kannustava.

Uskon, että on täysin hyödytöntä ja jopa haitallista korostaa itsevarmuutta rekrytointioppaissa ja elämänhallintaoppaissa, koska varman olemuksen korostaminen vain kohdistaa huomion epäoleellisiin asioihin ja synnyttää turhia paineita. Tulisi ennemmin painottaa sitä, että tavalla tai toisella täytyy päästä ulkokuoren taakse todelliseen ihmiseen ja nähdä siellä piilevä ahkeruus ja innovatiivisuus. Monesti sosiaaliset ja pölöttävät ihmiset - kuten vaikkapa minä pienessä humalassa ollessani - puhuvat 90% pelkkää paskaa. Vasta krapulassa syntyvät nerokkaimmat ideat, mutta silloin kukaan ei ole niitä kuulemassa ja itsekin sovellan niihin mitä korkeinta kriittisyyttä.

Asia on siinä määrin tärkeä, että lupaan kirjoittaa siitä myöhemmin lisää...