Pahaa on helpompi palvella. Riittää kun tottelee käskyjä.
Ajatus kunnialliseen elämään johtavan polun kapeudesta elää vahvana kristillisyydessä, mutta ajatuksessa on järkeä myös peliteoreettisessa mielessä.
Pahaa on helpompi palvella, koska pahuuden palvelemiseksi ei tarvitse osata paljoakaan. Pahaa voi palvella vaikka puolivahingossa, ajattelemattomuuttaan.
Lasten kouluttaminen sotilaiksi todistettavasti onnistuu pienilläkin resursseissa, mutta kukapa kouluttaisi kokonaisen armeijan lapsilääkäreitä?
Ihmisestä voi tuoda vihan esiin muutamalla tarkkaan valitulla sanalla ja vaikka lyönneillä. Samalla tavoin ei ketään käden käänteessä kasvateta rajattomaan myötätuntoon ja rakkauteen.
Palvelukset pahalle luonnostuvat ilman rahaa ja sivistystä, vaikka yhdellä väärällä valinnalla.
Oikeastaan olisi enemmän syytä puolustaa näkemystä, jonka mukaan ihminen on enimmäkseen ja pohjimmiltaan hyvä, koska meistä niin monet selviävät elämästään läpi ilman ainuttakaan totaalista hirmutekoa.
Vaikka pahuus on niinkin helppoa, me enimmäkseen emme edes huomaa tilaisuutta olla paha. Ei sinänsä, että välttämättä huomaisimme myöskään tarjoutuvaa tilaisuutta sankaruuteen, vaikka moni sellaisista tilanteista unelmoikin.
Hyvyys on juuri siksi niin vaikeaa, että se vaatii herellä olemista ja luovaa ajattelua. Pahuus on sitä, että seuraamme niitä malleja, joita meille esitellään. Hyvyys vaatii sitä, että uskaltaa rikkoa odotuksia vastaan, ja uskoa myös itseensä enemmän kuin ympäriltä annetaan aihetta.
Pahojen asema on siinä suhteessa turvatumpi, että tyhmyys ja ahneus riittää vallan mainiosti.
Pahuuden monesti oletetaan edellyttävän oveluutta, mutta ovela paha ei jää kiinni ja paljastu. Useimmiten pahuus kumpuaa tyhmyydestä ja myös tyhmyyden ansiosta se tulee näkyväksi.
Sanat tyhmä ja tuhma eivät syyttä ole niin lähellä toisiaan.
Paha voi antaa käskyjä ja toinen paha tottelee, luullen siten olevansa oikein hyvä. Tämäkin logiikka antaa pahuudelle täysin ilmaista etua maailmassa.
Hyvyyteen on vaikea komentaa. Hyvyys edellyttää myös sitä, että jokainen hyvyyteen toisen ihmisen ohjaava antaa tälle toiselle kaiken vapauden.
Hyvän asialla ollessamme meidän täytyy soveltaa monia taitoja, kuunnella autettavia ja myös tarkistaa mitä sanoo sydämemme.
Hyvä, joka lähettää hyvän asialle, ei koko ajan vahdi vierestä. Hyvä luottaa siihen, että tiettyjen taitojen jälkeen oppilas ylittää opettajansa. Muutoin kumpikaan ei yllä siihen hyvään, johon on unelmissaan kuvitellut.
Hyvyys on vaikeaa myös siksi, että hyvien tekojen tekeminen edellyttää meidän oman sisäisen pimeytemme tuntemista. Hyvän on oltava tietoinen maailman muutoksesta ja omasta sisäisestä myllerryksestään. Yhdelle ihmiselle osoitettu hyvyys ei ole toiselle kuin loukkaus, jos tekijällä ei ole ihmisviisautta.
Pahuus menee mönkään, jos paha kaivelee liiaksi itsessään olevaa hyvyyttä. Siksi pahin, mitä paha tietää on peili. Vampyyritkin kammoavat itsetutkiskelua. Siksi he eivät näy peilissä. Se on heidän pahuutensa tärkeä edellytys, että he eivät tiedä kuka he ovat ja mitä he tekevät.
Se on perin helppoa.
Hei nyt vähän ryhtiä hommaan, tämänhän on tarkoitus olla filosofinen blogi. Kyllä lukijalla on oikeus odottaa muuta kuin yleistä mielipidettä täysin myötäilevä kirjoitus, että totteleminen johtaa pahuuteen. Kunnianhimoa osoittaisi kirjoitus "tottelevaisuuden apologia".
VastaaPoistaMutta vakavasti puhuen: minua häiritsee se apriorinen olettamus, joka lähes jokaisessa aihetta sivuavassa kirjoituksessa tulee vastaan, että totteleminen on pahasta. Voi olla, että se on useimmiten pahasta. Mutta onko se itsessään pahaa? Miksei kysymystä pohdita muuten kuin siitä näkökulmasta, että totteleminen on "helppoa ja vapauttaa vastuusta, joten siksi hirmuteot tapahtuvat komentoketjujen siunauksella". Eikö tottelevaisuudella ole myös hyvää puoltansa? Sodankäynti näin esimerkiksi ei ole demokraattista, eikä kannusta sooloiluun. Päinvastoin, käskyjen sisäistäminen on se, mikä monissa tilanteissa pelastaa ihmishenkiä. Juuri se, että luottaa johtajaan eikä jää arvailemaan, on henkivakuutus.
Hyvä kommentti.
VastaaPoistaTuli vähän intouduttua liikaa ja lähestyttyä aihetta yksipuolisesti.
"Tottelevaisuuden apologia" ei ole ideana hullumpi. Monesti tekee hyvää käydä dialogia myös itsensä kanssa.
No, näkökulmasi ei sinänsä ole väärä. Onhan se puhkikulunut Milgramin koekin osoitus, että sokea tottelevaisuus on usein tie pahuuteen.
VastaaPoistaMutta toisesta näkökulmasta jos katsoisi, niin kasvatuksessa lienee tottelevaisuus ihan yleisesti hyväksytty paradigma. Ei niin, ettei lapselle tulisi antaa mahdollisuutta itsenäisiinkin rataisuihin, mutta vanhemmat tietävät usein mikä on lapselle parasta. Sodankäynti ja kasvatus, siinä mahdollisia näkökulmia tottelevaisuuden hyviin puoliin.
Kulttuurievoluutio olisi hallitsematonta, jos kaikki tekisivät uhkarohkeasti ja omapäisesti mitä tahtovat.
VastaaPoistaTotteleminen mahdollistaa sen, että paremmaksi pitkässä juoksussa osoittautuneet käyttäytymistavat asettuvat ensimmäiseksi ja uudet kokeilut tai kapinat ovat poikkeama. Jos uudet kokeilut tuottavat parempaa tulosta, niistä hitaasti kehittyy vallitseva normi.
Nykyään ristiriita nopeasti muuttuvan maailman ja ihmisten perimmäisen konservatiivisuuden ja konformistisuuden sekä muuntautumispaineen välillä on suuri. Aiheesta löytyy varmaan psykologiassa paljonkin esimerkkejä.