Rikkaat eivät luo työpaikkoja, vaan totuuksia

2000-luvun alussa puhuttiin vuolaasti siitä kuinka pankkisektori synnyttää kasvua ja työpaikkoja, jos pankit jakavat helposti lainoja uusien yritysten perustajille. Tämä raha syntyy tyhjästä, ja pankit tarvitsevat vain 5-10% talletuspääomaa suhteessa lainoihin. Ainakin Helsingin Yliopiston kansantaloustieteen laitoksella innokkaasti opetettiin kuinka pankkisektori voi turvallisesti 20-kertaistaa liikkeellä olevan velkarahan suhteessa säästöihin.

Nämä puheet päättyivät hetkessä vuonna 2008, kun ympäri mailmaa koettiin pankkikriisejä ja siinä ohessa huomattiin myös valtioiden velkaantuneen. Rahan luominen tyhjästä oli ollut talousoppineiden ja pankkialan taikasana, mutta nyt siitä tuli tavallisen kansan kirosana.

Tarvittiin uusi ideaali työpaikkojen ja talouskasvun luomiseksi. Vuosien 2008-2011, eli nykyisen pitkittyneen kriisin alkuvaiheessa toivotettiin useiden juhlapuheissa, että avainasemassa ovat rikkaat. Heidän kuuluu investoida ja luoda työpaikkoja. Suomessa tätä ajatusta oli edistämässä myös vuonna 2007 alkanut Leijonan luola -tv-ohjelma (Dragon's Den), jossa yrittäjät astuivat hattu kourassa suurpääoman eteen ja yrittävät vakuuttaa rahan siitä, että tulossa olisi lisää rahaa.

Vuonna 2011 julkaistussa Nordic Business Forumin blogikirjoituksessa tuon ajan henki näkyy melko puhtaassa muodossa:

Liike-elämän ihmiset luovat työpaikkoja. Kyse on rikkaista, joskus jopa likaisen äveriäistä yrittäjistä. Tarvitsemme kipeästi lisää investointeja ja työpaikkoja päästäksemme eteenpäin. Mistä nämä investoinnit ja työpaikat sitten tulevat? Vastaus on: rikkailta ja yrityksiltä.
http://www.nbforum.fi/blogi/tuetaan-rikkaita/

Saman ajatuksen kohtaa usein kasvotusten keskusteltaessa, mutta harvemmin kirjallisessa muodossa. Liike-elämän ihmisten ei tarvitse puolustella ajatuksiaan mielipidekirjoituksissa. Melkein mitä tahansa vasemmistolaista (siis köyhien ja kirjanoppineiden) näkökulmaa löytää netistä kymmenistä blogeista, mutta porvariston ideologia näkyy teoissa, ei puheissa.

Tyypillisesti oikleistolla on vain kourallinen lakeijoita, jotka palkitaan hyvätuloisella asemalla. Riittää, että on yksi Tuomas Enbuske tai yksi Nalle Wahlroos puolustamassa kaikkia muita, jotka tämän jälkeen voivat tuntea

Hieman kuten rekrytoinnissa: tuhannet työttömät tekevät kaiken aikaa hartiavoimin töitä löytääkseen työtä. Työnantajan ei tarvitse kuin laittaa liikkeelle huhu, niin he saavat jo sata hakemusta. Rikkaat ovat tottuneet siihen, ettei heidän tarvitse artikuloida ajatuksiaan: he vain olla möllöttävät ja joku toinen muotoilee heidän puolestaan teorian, joka sopivasti hivelee heidän omatuntoaan ja egoaan. Sitten se on ylin totuus ja maan tapa, koska .

Yhteiskuntatieteilijöiden on aina suurella vaivalla selvitettävä, mitä poliitikkojen varakkaat taustaryhmät ja heidän lobbarinsa omassa penthouse-kuplassaan ajattelevat. Tämän jälkeen tiede voi koettaa murtaa näitä myyttejä, mutta todennäköisesti kukaan ei sittenkään kuuntele - tai ainakaan muuta mieltään, paitsi ehkä johonkin ihan ennalta atvaamattomaan suuntaan.

Jos esimerkiksi - kuten myös on käynyt - todistetaan, että taloudellinen eriarvoisuus haittaa talouskasvua:
http://www.osallisuustalous.fi/pareconfinland/2012/01/vaitos-suuret-tuloerot-haittaavat.html

tai että "rikkaat eivät luo talouskasvua":
http://www.osallisuustalous.fi/pareconfinland/2012/01/business-insider-yrittajat-ja-rikkaat.html

Näistä uutisista ei synny keskustelua. Kukaan ei tule studioon väittämään vastaan. Niinpä mielipiteen voi kaikessa salassa säilyttää ennallaan.

Meillä ehkä tulisi joskus olla televisiossa keskusteluja, joissa sosiologit väittelisivät keskenään. Silloin oikeasti voisi syntyä mielipiteitä, jotka eivät ole vain myyttejä tai myyttien antiteesejä. Nyt vastakkain asetetaan ennemmin kaksi ääripäätä, eikä kenellekään jää käsitystä siitä, mitä tiede oikeasti sanoo asioista.

Jos joku uskaltaa sanoa, että työpaikkoja olisi luotava valtion varoilla:
http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2013/02/27/Ty%C3%B6paikkoja%20luotava%20valtion%20varoilla/2013315267550/69

siiä ei tietenkään synny mitään keskustelua. Liian moni on jo samaa mieltä.

Mutta jos taas väitetään, että:
Puheenvuoro - valtion-tehtava EI OLE luoda-tyopaikkoja

Paikalle heti säntäävät harvat tukijoukot ja aktiiviset vastaanväittäjät, koska kyseessä on samaan aikaan parempiosaisen oma käsitys että provokaatio. Poliitikoille on aina helpotus, ettei heidän tarvitse kantaa vastuuta. Heille sopii oikein hyvin teoria, jonka mukaan poliitikon tehtävä on vain säilyttää kaikki ennallaan. He voivat rinta rottingilla katsoa taakse päin eduskuntauraansa ja sanoa: Minä en tehnyt yhtään mitään ja olen siitä ylpeä!"

Vallanpitäjien ei tarvitse nähdä vaivaa levittääkseen mielipiteitään. Niistä ollaan joka tapauksessa kiinnostuneita ja jotain vaikka kaivetaan esiin. Ainahan ympärillä pörrää joku toimittaja, joka kyselee ja tivaa. Kansaakin kiinnostaa, millaisilla asenteilla päästään elämässä eteen päin. On tois'sijaista perustuvatko ajatukseen minkäänlaisiin tutkimuksiin vai eivät. Niiden ei tarvitse edes nojautua minkäänlaiseen järkevään argumenttiin, ja vakavaa keskustelua syntyy silti. Tukalassa paikassa apuun ryntää puolustajia.

Rahan ei ole koskaan tarvinnut maksaa siitä, että joku puhuu kauniisti sen teoista.