Negatiivisten fantasioiden mielikuvitusluonne ei aina ole kaikille ilmeistä.
Positiivisten fantasioiden (= uskotaan olevaksi) ajatellaan tyypillisesti kuuluvan lapsen maailmaan: eläimet puhuvat, ikkunassa vahtii tonttuja jne.
Samaan aikaan aikuisen maailmaan kuuluvat aivan yhtä mielikuvitukselliset "uskotaan ei-olevaksi" -väitteet kuten: "eläimet EIVÄT tunne tai ajattele" tai "vihollisemme EIVÄT ole ihmisiä". Nämä ovat fantasian rakenteita, joiden logiikka on jopa pahemmin vääristynyttä kuin lapsilla. On nimittäin loogisten mahdollisuuksien rajoissa, että on jotain mitä emme ole nähneet. Sen sijaan ei ole mitenkään loogista, että kiellämme jonkin sellaisen olemassaolon, johon kaikki todistusaineet viittaavat, tai josta meillä on jopa suoria kokemuksia.
Kvalifysiikan perusväittämiä on, että lapset kasvaessa aikuiseksi ei hänen mielikuvituksessa elämämisen määrä mitenkään vähene, se vain muuttaa olemustaan. Lapset harjoittavat mielikuvitustaan kuvittelemalla asioita, koska heillä ei ole vielä kylliksi elämänkokemusta, jonka pohjalta luoda fantasiaa.
Aikuiset sen sijaan käyttävät mielikuvitustaan todellisuuden valtaisan kokonaisuuden kaventamiseksi. He kuvittelevat asioita pois. Tästä siis juontuu termi "negatiivinen fantasia" tai "vastamielikuvitus". Kyse ei suinkaan ole siitä, että aikuisten fantasiat olisivat pahoja tai epätoivottuja. Aikuinen mielikutus harventaa, kaventaa ja karsii todellisuutta sen sijaan, että lisäisi siihen.
Mitä enemmän aikuisella on valtaa ja velvollisuuksia, ja mitä suuremmista kokonaisuuksista hän on vastuussa, sitä voimallisemmin hän joutuu todellisuutta yksinkertaistamaan, jotta hänellä säilyisi tunne tilanteen hallinnasta ja oman arvoperustan johdonmukaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti