Cloisonné, eli soluemalointi

Eilen osui Fidan -50% alennusmyynneissä silmään kiinalainen maljakko, jonka pohjassa myös vaatimattomasti luki "Made in China".

Huomasin kuitenkin heti, ettei kyse ollut mistä tahansa rihkamasta. Ensinnäkin maljakko oli huomattavan raskas, sisäreunoista ja pohjasta päätellen pronssia tai messinkiä. Innostukseni syy oli kuitenkin se, että huomasin koristemaalausten rajoissa ohuita metallisia lankoja. Koko kuviointi rakentui näistä hiuksenohuista kultaisista säikeistä.

Kyse on soluemaloinnista, eli Cloisonné-tekniikasta. Tällaiset maljakot, vaikka niitä Suomessa ei juurikaan tunneta, ovat usein tolkuttoman kalliita, etenkin jos laatu on silmiinnähden korkealuokkaista. Halpoja ne eivät ole koskaan, ainakin jos puhutaan vintagetavarasta.

Cloisonne-yksityiskohta: The Mind at play -blogi

Soluemaloitujen lasitteiden valmistaminen on työlästä. Metalliesineen päälle täytyy ensin muotoilla ohuella langalla lokeroita, jotka sitten täytetään eri värisillä lasitteilla. Lasi ei saa luonnollisestikaan sotkeentua tai halkeilla, kun se poltetaan uunissa. Työmäärää lisää se, jos solut ovat erityisen pieniä ja värejä on paljon. Joskus langat tai juotteet itsessään ovat kultaa, yleensä kuitenkin kuparia.

Cloisonne muistuttaa hieman kirkoista tuttuja lyijylasi-ikkunoita tai tiffany-lamppuja, mutta pienemmässä mittakaavassa.

Airi Salosmaan lyijylasitaidetta.

Tällaiselta löytämäni maljakko näyttää:

Alla yksityiskohta emaloinnista, joka näyttää ainakin omaan silmääni varsin klassiselta ja huolella toteutetulta. Kupariset, suorat pohjakuvioiden langoitukset on ehkä tehty koneella, mutta emalointi todennäköisemmin on perinteistä käsityötä:

Maljakon paljaat pronssiset sisusosat ovat hieman tummuneet, joten ihan uudesta tuotteesta tuskin on kyse. Asiantuntija osaisi varmaan kuvioista ja maljakon muodosta päätellä millä vuosikymmenellä se on valmistettu, mutta ihan fiilispohjalta sanoisin, että kenties 1960-luvun lopulta. On epätodennäköisempää, että sitä ennen Suomeen olisi turistimatkalta tuotu kiinalaista käsityötä. Keskiluokalla oli harvemmin varaa matkustella mantereen toiselle laidalle.

Päättelyketjussani yksi tärkeä johtolanka on maljakon väri. Mietin millaiseen väriin minkäkin vuosikymmenen suomalainen reissaaja olisi Pekingin matkallaan mieltynyt. Teenvihreä ja vaaleansininen eivät ole ainakaan 80-luvun tai 90-luvun muotivärejä. Minulla on 70-luvun alun samettinen Easy-tuoli, jossa on hieman samanlainen sävy kuin maljakon kukkien lehdissä. Pehmeät vihreät sävyt olivat huudossa hippivuosina 1966-1974.

Tiedän myös, että suomalaiset pääsivät kylmän sodan vuosina melko helposti matkustamaan kommunistiseen Kiinaan, vaikka heitä tarkkailtiinkin mahdollisina agentteina. Kekkosen politiikka avasi rajoja. Mummoni ja vaarini muun muassa kävivät silloin vahingossa lomamatkalla Pohjois-Koreassa, ja he sentään ovat hyvin porvarillisia. Mummo oli töissä Suomen pankissa. Kyllä he sitä retkeä ovatkin kauhistelleet. Peking oli matkan pääkohde. Pohjois-Koreaan heidät vietiin innokkaasti suostuttelemalla, paljoa kysymättä. Länsimaisille piti esitellä miten hienosti siellä ovat asiat.

Hyvin todennäköisesti arvaukseni osuu pieleen vähintään kymmenellä vuodella. Sentään löysin maininnan siitä, että merkintä "Made in China" on otettu käyttöön vuonna 1921. Sitä varhaisemmasta esineestä ei siis voi olla kyse. Lähde: https://www.collect-sell.com/japanese-cloisonne-vs-chinese-cloisonne/ Samalla sivustolla mainitaan myös, että kiinalaisten maljakoiden pinnoissa olisi ennen 50-lukua käytetty yleisesti kultauksia. Voi olla, että tämänkin maljakon suuaukon ulkoreuna on kullattu. En osaa äkkiseltään sanoa onko kyseessä likainen ja himmentynyt kultaus vai onko edellinen omistaja kiillottanut pronssipintaa. Ainakin metalli on kiiltävämpää ulkoa kuin sisältä.

Kovin yksityiskohtaista tietoa on joskus vaikea löytää netistä, vaikka Suomessa useampikin antiikkia harrastava ihminen varmaan erottaa soluemaloidun posliinin tavallisesta. Tori.fi:ssa joku myy näyttävää cloisonne-maljakkoa 80 eurolla: http://www.tori.fi/lappi/Cloisonne__maljakko_23285732.htm

Veikkaan, että aika herkästi perintönä saatu matkamusto päätyy kuitenkin Made in China -rihkamana suoraan kirpparille parin euron hintaan. Itse maksoin maljakosta 7,20 euroa. Esineen iän tai järkevän arvon määrittäminen tulee olemaan vaikeaa. Varmaan jotain 70 euron tienoilla tai ylöspäin, kunhan tokenemme taantumasta. En olisi ottanut ostamisen riskiä, ellei maljakko olisi täysin ehjä. Taiteen vaatiman käsityön määrään suhteutettuna 70 euroa on tietenkin naurettavan vähän.

Kiinnostus kiinalaista antiikkia kohtaan on ehkä kasvamassa, sillä hiljattain Hagelstamilla arkisen näköisen kiinalaisen vadin hinta kohosi 50.000 euroon:
http://www.taloustaito.fi/Teemat/Taide/Huutokaupat-ja-keraily/Kiinalainen-vati-nousi-ennatyshintaan/

Lisää tietoa emalointitekniikoista: "Kultasepanalan tekniikat"

Sekä: http://www.uncommonobjects.com/cloisonne/ 

PS. Voisin myöhemmin esitellä japanilaista keramiikkaa, kunhan ensin selvitän millä nimellä suomeksi kutsutaan "moriage"-tekniikkaa, eli savihelmien tai sokeankirjoitusta muistuttavien kohokuvioitujen pisteiden avulla maalaamista. Moriyama Mosi-Machi, Satsuma Ware, ja sitä rataa...