Eilen radiossa haastateltiin toista miestä, joka harrastuksista kysyttäessä kertoi saaneensa armolahjaksi kielillä puhumisen. Nyt en heitä huulta. Lama on tuonut profeetat katukuvaan.
Ajassamme ei riitä enää se, että passiivisesti jaetaan flaijereita ohikulkijoille. Torien laidalla repaleiset nuoret miehet huutavat tuomiopäivän ennustuksia. Ei ole harvinaista, jos täydessä ravintolassa joku huutaa täyteen ääneen: "Jumalan nimeen! Katukaa syntejänne! Herra armahtaa!"
Hänellä ei ole pommia. Hän ei ole terroristi. Tämä on arkipäivää.
Moni ei enää edes ylläty. Toiset eivät avaa silmiään, vaikka muutos on ollut raju ja nopea. Eriarvoisuus alkaa olla saavuttanut ajassamme absurdit mittasuhteet. Toisilla ei ole mitään ja toisilla on kaikki. Me emme hoitaneet lapsiperheiden velkaongelmia. Me emme ratkaisseet nuorisotyöttömyyttä tai löytäneet resursseja mielenterveyskuntoutukseen. Ongelmista vain lakattiin puhumasta, kun vastauksia ei löytynyt.
Nyt me kohtaamme seuraukset. Pitkäaikaistyöttömien silmissä etuoikeutetut, mistään muiden ongelmista tietämättömät hyväonniset elävät synnissä. Helsinki on Sodoma tai Gomorra, kenties pahempaakin.
Profeettojen mukaan ajat ovat vaikeat. Seitsemän vuoden niukkuus on ohitettu, mutta luvassa on vain seitsemän vuotta lisää. Raamatussa sentään luvataan, että seitsemän vuoden orjuuden jälkeen velallisen velka on kuitattu. Meidän laissamme ei ole pykäliä, joilla orjuus päättyisi, koska emme myönnä, että orjuutta ajassamme olisi. Silti sitä on, se on vain monimutkaisempaa, ja monimutkaisuudessaan julmaa. Orjat saavat kuulla omistajiltaan julistusta siitä, että he ovat tasa-arvoisia ja että heidän kahleensa ovat olemassa vain koska he itse ovat huonompia ihmisiä.
Me emme vain orjuuta ihmisiä ja kiellä, että he olisivat orjia. Lisäksi me syyllistämme heidät. Ei ihme, jos vanhatestamentillinen maailma tuntuu armollisemmalta.
Kun radiossa tai televisiossa muutama on ensin uskaltanut haastaa haastattelijan ja ohi aiheen alkanut puhua Jumalan rangaistuksesta, joka pian koittaa ylpeydessä ja synnissä elävälle maalle, niin esimerkin yllytyksestä muut seuraavat. He näkevät vihdoinkin edessään valon kajastuksen.
Kyse ei ole maahanmuuttajista, vaan kotoperäisistä valkoisista suomalaisista. Minäkin voisin olla yksi heistä, sillä elän jo viidettä vuotta peräkkäin köyhyysrajan alapuolella. Olen köyhyysrajan alapuolella, koska teen luovaa työtä, eli en nauti työttömyyden eduista. Jos en tekisi yhtään mitään, pääsisin köyhyysrajan tuntumaan. Tavallani minäkin siis jo olen hullu idealisti, kenties profeettojakin pelottavampi näky jonkun silmissä.
Pelkokotila valtayhteiskunnassamme on niin synkkä ja syvä, että eläminen ankarassa uskonnollisessa lahkossakin antaa jo enemmän lohtua. Viralliset talousasiantuntujat tai poliittiset johtajamme eivät lupaa vaikeassa asemassa oleville edes toivoa aikojen paranemisesta. Heillä ei ole visiota, joten suuntaa elämälle etsitään pyhistä kirjoituksista ja messiaanisilta hahmoilta.
Profeetat lupaavat yhtä lailla vaikeita aikoja, mutta he ovat saaneet takaisin armolahjansa. Heidän kokemansa hätä on ollut niin suuri, että he ovat vilpittömästi polvistuneet Herran edessä ja saaneet pyhän hengen kasteen. He puhuvat Jeesuksen rakkaudesta ja sisäisestä kirkkaudesta tavalla, joka on varsin vakuuttava.
Maamme bruttokansantuote on yhä turvallisen ylenpalttinen, mutta silti pitkään jatkunut armoton körttiläispolitiikka on kohdistunut kaikkein köyhimpiin ja ajanut kansalaiset niin ahtaalle, että sosiologien mukaan kansan henkinen hätä on jo verrattavissa 1800-luvun nälkävuosiin.
Nälkäiset profeetat ovat aivan eri tavalla karismaattisia kuin lihavien aikojen tekopyhät saarnaajat.
Linkki (aikamme ytimeen):
Räppäri Mikael Gabriel tatuoi putinin naaman jalkaansa (koska Putin lupaa taistella illuminatia vastaan.)
PS.
Myös ystäväni ja suuresti arvostamani hengellisen oman tien kulkija Markus Uku Laitinen, joka pitkään zeniä harrastettueen vaihtoi Hare Krishna -liikkeeseen, kirjoittaa blogissaan:
"Säälin itseäni ja muita ihmisiä, koska nyky-yhteiskunnan tila on hyvin surullinen."http://markusukulaitinen.com/2016/02/02/toinen-mahdollisuus/
Vaikka vielä kymmen vuotta sitten meditaation harrastaminen oli kasvussa ja Dhara-forumilla käytiin hienoja keskusteluja, on nykyisessä suomalaisuudessa nähtävissä hyvin vähän mitään jälkeä hengellisten harjoitusten tuottamista ajattomista hyveistä: tyyneydestä, myötätunnosta, kärsivällisyydestä tai kauaskatseisuudesta. Monenlaisia omituisten poppakonstien tai kosmisten salaisuuksien nimessä rahastavia guruja nähdään kaiken maailman messuilla, mutta valtamediassa ei viisailla mystikoilla ole mitään asemaa.
Laman seurauksena talouspuhe saa elämässämme yhä suuremman jalansijan, vaikka yksi taantuman taustasyy on juuri se, että nykyään kaikkialla mietitään vain rahaa. Sellainen mielenmaisena ei tuota innovaatioita tai parempaa työrauhaa. Me emme luo laatua hätäisyydellä tai vellomalla kauhukuvitelmissa.
Samoin monet poliittiset liikkeet lupaavat tarjota nopeita lääkkeitä pelkotilaan, mutta ne saavat äänensä kuuluviin vain pelon lietsomisen kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti